Pimeyden kabinetti

Käsitöitä -blogin saamien tietojen mukaan Donald Trump on rekrytoinut hallituksensa kaikki jäsenet pimeyden voimista. Uutista on osattu odottaa, sillä Trumpin tuore pääneuvonantaja Steve Bannon ehti jo aiemmin ilmoittautua pimeyden voimien edustajaksi Dick Cheneyn, Darth Vaderin ja Saatanan rinnalla.

Julkaisemme ensimmäisenä mediana Trumpin koko kabinetin kokoonpanon:

Varapresidentti (Vice President): Lordi Voldemort

Varapresidentin alaisuuteen perustetaan uusi taikaministeriö, jonka vastuulla on Yhdysvaltojen jästipolitiikka. Trumpin hallinto ei määrittele jästiyttä ihmisten taikomiskykyjen mukaan, vaan jästeiksi määritellään kaikki muslimit, meksikolaiset ja muut ei-toivotut vähemmistöt.

Ulkoministeri (Secretary of State): Jokeri

Trump toi jo vaalikampanjassa esiin aikeensa profiloitua muun maailman silmissä arvaamattomaksi johtajaksi. Jokerin valinta ulkoministeriksi paaluttaa arvaamattomuuden Trumpin ulkopolitiikan keskeisimmäksi kulmakiveksi. Trump on jo itsekin ehtinyt rikkoa diplomatian perinteisiä rajoja, ja Jokeri jatkanee samaa linjaa omalla hirteishuumorin sävyttämällä tyylillään.

Valtiovarainministeri (Secretary of Treasury): Commodus

Rooman keisari Commodus on maailman ensimmäisiä populistisia kirstunvartijoita: hän hylkäsi senaatin talousneuvot ja ohjasi valtion rahat kansan suosimiin, ennennäkemättömän massivisiin sirkus- ja gladiaattorihankkeisiin. Tuore valtiovarainministeri on myös pioneeri viihteen valjastamisessa poliittisten päämäärien edistämiseen.

Puolustusministeri (Secretary or Defence): Darth Vader

Vaderin valinta puolustusministeriksi tarkoittanee Reaganin Tähtien sota -avaruuspuolustusohjelman paluuta. Kertaalleen hylätyn laserpuolustusjärjestelmän rakentaminen edellyttää yhä valtavaa teknologiahyppäystä. Vaderilla lienee parhaat eväät sen läpiviemiseen, sillä hänet tunnetaan vaativana johtajana myös omiensa joukossa. Vaderin rasitteena ovat kalliit ja epäonnistuneet kuolemantähtihankkeet.

Oikeusministeri (Attourney General): Likainen Harry

Likaisen Harryn valinta laki- ja poliisiasioista vastaavaksi oikeusministeriksi korostaa Trumpin laki ja järjestys -linjaa. Harryn tärkeimpänä tehtävänä on lunastaa Trumpin vaalilupaus kaupunkien keskustojen rauhoittamisesta.

 

Sisäministeri, YK-suurlähettiläs (Secretary of the Interior, Ambassador to the United Nations): Milla Magia

Trumpin kabinetin ainoan naisen salkku on kevyt. Yhdysvalloissa sisäinen turvallisuus kuuluu oikeusministeriölle ja kansallisen turvallisuuden ministeriölle, ja sisäministeriö hallinnoi lähinnä valtionmaita ja kansallispuistoja. Magia sai myös YK-suurlähettilään salkun, mikä tarkoittanee YK:n painoarvon vähenemistä.

Maatalousministeri (Secretary of Agriculture): Joe Dalton

Maatalousministerin salkun saa itseoppinut moniosaaja, joka tunnetaan äkkipikaisena ja räväkkänä uudistajana muun muassa pankkimaailmassa sekä karja- ja rautatiealalla. 

Kauppaministeri (Secretary of Commerce): Jabba the Hutt

Uudella kauppaministerillä on vankka kokemus liiketoiminnasta haastavissa toimintaympäröstöissä. Hutt on kotiplaneettansa suurin työllistäjä, jonka yritysimperiumin keskeisimmät toiminta-alueet ovat kansainvälinen kauppa sekä vartionti- ja sotilasala. Huttin huhutaan pyrkineen Yhdysvaltain armeijan alihankkijaksi Irakissa, kun Blackwater-yhtiö menetti siellä toimilupansa. Hän on kilpaillut myös Halliburtonin saamista urakoista Guantanamo Bayn tukikohdassa.

Työministeri (Secretary of Labor): T-1000

Yllätysveto, sillä terminaattorina paremmin tunnettu T-1000 on edustanut sekä pimeyden voimia että niiden vastustajia. Nimitystä pidetään Trumpin kädenojennuksena maltillisille republikaaneille. Trump saattaa käyttää terminaattoria myös kovanaamana, joka pakottaa yritykset palauttamaan Meksikoon ja Kiinaan karanneet työpaikat takaisin Yhdysvaltoihin.

Terveysministeri (Secretary of Health and Human Services): Hannibal Lecter

Arvostettu psykiatri saa Trumpin hallinnossa terveysministerin salkun.

Totuuden jälkeisen politiikan ministeri (Secretary of Post-Truth): Isoveli

Trumpin hallinto muuttaa opetusministeriön totuuden jälkeisen politiikan ministeriöksi. Ministerinpestin saa Oseanian diktaattorina vuonna 1984 toiminut Isoveli. Uudesta ministeriöstä odotetaan 2000-luvulle päivitettyä versiota Oseanian kuuluisasta totuusministeriöstä.

Asuntoministeri (Secretary of Housing): Iso paha susi

Nimityksen taustalla lienee Ison pahan suden kehittämä puhallusmenetelmä, jolla hän on onnistunut parantamaan merkittävästi porsaiden asumisoloja ja asuinturvallisuutta.

Liikenneministeri (Secretary of Transportation): HAL 9000

Tekoälyn nimittäminen liikenneministeriksi osoittaa, että Trump pyrkii nostamaan Yhdysvallat edelläkävijäksi liikenteen automatisoinnissa. Vuoden 2001 Jupiterin-retkikunnassa HAL 9000 yhdistettiin  onnettomuuksiin, jotka vaativat usean astronautin hengen. Trump on kuitannut syytökset liberaalin median lokakampanjaksi, jolla hyökätään Trumpin persoonaa ja hallintoa vastaan.

Veteraaniasioiden ministeri (Secretary of Veteran Affairs): Musta Pekka

Yksi ministereistä, jotka siirtyvät Trumpin hallintoon Disneyn palveluksesta. Pekan alkuperäinen hahmo Jopi Jalkapuoli menetti nimensä ja puujalkansa 1940-luvulla, kun niiden arveltiin pilkkaavan sodassa vammautuneita veteraaneja. Myöhemmin Disney poisti myös Musta Pekka -nimestä sanan ”musta” poliittisesti epäkorrektina. Trump palauttaa (valkoihoiselle) ministerille Musta Pekka -nimen ja puujalan. Hahmon uudistaminen on Trumpin täsmävastaus kriitikoille, joiden mukaan presidentti hyljeksii vammaisia ja jättää afrikkalais-amerikkalaiset hallintonsa ulkopuolelle.

Kotimaan turvallisuuden ministeri (Secretary of Homeland Security): agentti Smith

Matrixin entinen agentti, joka onnistui kitkemään yhteiskunnasta  monikulttuurisuuden muuttamalla koko väestön valkoisiksi, keski-ikäisiksi miehiksi. Trumpin hallinnossa Smith vastaa rajavalvonnasta ja maahanmuutosta. Jos Meksikon rajalle rakennettava muuri osoittautuu liian kalliiksi, Smith saattaa tarjota tilalle kansalaisten mieliin rakennettavaa keinotodellisuusmuuria. Vesikidutusta puolustanut Trump hyödyntänee Smithin osaamista myös CIA:n kuulustelumenetelmien kehittämisessä.

Energiaministeri (Secretary of Energy):  agentti Smith

Smithin kyky tuottaa itsestään kopioita sai Trumpin harkitsemaan kaikkien ministerinsalkkujen jakamista agentti Smitheille. Hiilen polttoon mieltynyt Trump arvostanee Smithin kokemusta energiantuotannosta radikaalin ilmastonmuutoksen oloissa. Smithin energiaosaaminen on peräisin Matrixista, jonka energiaomavaraisuus perustui ihmiskehoista kerättävään bioenergiaan. Smithin energiapolitiikka ja Voldemortin jästipolitiikka tarjoavat toisilleen selkeitä synergiaetuja.

Esikuntapäällikkö (Chief of Staff): Joffrey Baratheon

Westerosin kuningas on Steve Bannonin rinnalla presidentin tärkein neuvonantaja, joka valvoo valkoisen talon henkilökuntaa ja päättää presidentin aikatauluista ja tapaamisista. Trumpin ja Baratheonin luonteen ja johtamistyylin samankaltaisuutta pidetään tärkeimpänä syynä sille, että nuori ja suhteellisen kokematon Baratehon nousee Trumpin portinvartijaksi.

Ilmanlaatu- ja ilmastoasioista vastaava johtaja (Administrator of the Environmental Protection Agency): Sauron

Sauron on osoittautunut ympäristöasioissa omaa vahvaa linjaansa vetäväksi visionääriksi, mutta Trumpin ympäristönsuojeluviraston vetäminen lienee Mordorin valtiaalle silti pettymys. Ennakkospekuloinneissa Sauronille oli tarjolla painavampia salkkuja.

Valkoisen talon budjettipäällikkö (Director of the Office Management and Budget): Klonkku

Trumpin hallinnossa Klonkun tärkeimpänä tehtävänä on presidentin budjettiesityksen valmisteleminen kongressille. Ennakkotietojen mukaan Klonkun ensimmäisen tulo- ja menoarvion nimeksi on tulossa ”My Precious”.

Yhdysvaltain kauppaedustaja (United States Trade Representative): Walter E. Kurtz

Trumpin vaalilupaus Yhdysvalloille edullisista ja vastapuolille haitallisista kauppasopimuksista vaikuttaa  epärealistiselta, mutta Eversti Kurtzilta on lupa odottaa apokalyptisia kauppaneuvotteluita. Vietnamin sodassa kyseenalaista mainetta niittäneestä Kurtzista on tulossa Trumpin povaaman Kiinan-vastaisen kauppasodan pääarkkitehti.

JANNE

Pääsiäsmaanantai

Vegaanipääsiäispaasto loppui eilen iloiseen pashan mässytykseen. Muutamat havainnot kuluneesta 40 vuorokaudesta (joka loppujen lopuksi meni tavattoman nopeasti):

• Lihaa en juuri ikävöinyt, mutta maitotuotteita sitäkin enemmän, kaikkein eniten rahkaa ja raejuustoa.
• Perhe selvisi alkujärkytyksen jälkeen hyvin. Söivät kyllä liharuokiakin, mutta myös mun pöperöitä: soijarouhelasagne maistui, samoin soijarouhemakaronilaatikko. Alpron viljajuggeen ja vaniljavanukkaaseen sekä Yosan sitruskiesaan suorastaan addiktoituivat.
• Kaloreita kertyi: tosi paljon tuli puputettua avokadoleipää, pähkinöitä sekä kuivattuja hedelmiä. Olo ei siis sanottavasti keventynyt. Suosikkejani on Reilun kaupan cashew-pähkinät ja Urtekramin kuivatut taatelit.
• Ruokaostoksilla meni tavattomasti aikaa! Onneksi on vegaanituote.net, muuten olisi mennyt vielä paljon kauemmin.
• Tutustuin mulle ihkauusiin tuotteisiin, kuten oluthiivahiutaleisiin ja chia-siemeniin.
• Soijamaito on kahvinmaitona hyvää.
• Kaikkien sormien kynsiin tuli pykälä. En ollenkaan tiedä liittyykö tämä ruokavalioon, mutta muutakaan muutosta en keksi.
• Hyviä resepteja etsin ja löysin seuraavista kirjoista: Viiden tähden vegaani, Puputyttö ja vohvelisankari, Raakaa ja makeaa, Eksoottisia herkkuja sekä Aurinkomaa.
• Blogeistakin katselin reseptejä, mm. Keitaasta, Chocochilistä, Keittiökameleontista sekä Pata sydän kattilasta.

On selvää, ettei musta tule vegaania – yhtenä syynä mm. se, etten mitenkään kykenisi luopumaan villasta. Toisaalta, hiilijalanjäljen pienentämiselle lyhyetkin lihattomuudet on hyväksi. Katse on jo lihattomassa lokakuussa ja tammikuun vegaanihaasteessa. Aikomuksenani on myös, että söisimme koko perhe aiempaa enemmän kasvissafkaa. Ja miksemme söisi, nyt kun on uusia hyviksi todettuja reseptejä plakkarissa.

Sanna

Pääsiäispaasto

Tänä vuonna pidän vegaanisen pääsiäispaaston. Perhe ei kannustanut. ”Voi vittu!” totesi ensimmäinen, ”Ei helvetti!” jatkoi toinen.

Olen lähtenyt siitä, että eläinperäiset e-koodit vältän, ne e-koodit, jotka saattavat olla eläinperäisiä, mutta Suomessa yleensä kasviperäisiä hyväksyn. Jos tuote on tehty tehtaassa, jossa käsitellään myös eläinperäisiä aineita (eli tuote saattaa sisältää esim. maitoa tai kananmunaa), mutta varsinaisesti itse tuote ei niitä sisällä, hyväksyn.

Puolitoista viikkoa on takana. Kerran olen yllättänyt itseni juustosiivu poskessa ja toisen kerran kaadoin teehen maitoa, mutta näitä kahta vahinkoa lukuuottamatta olen pysynyt ruodussa.

Ensimmäistä paastoviikonloppua loivensin ravintolalounaalla. Hakaniemessä SAK:n talon sisäpihalla on mainio ravintola Sen Chay, jonka monet annokset saa myös vegaanisina. Hyvää ja edullista.

Muuten olen syönnyt curry-sipuli-ohraa, vegaanihaasteen lasagnea, linssikeittoa, tomaattikeittoa, puuroa ja salaattia.  Ruisleivän päällä avokadoa ja vaalean leivän päällä hummusta. Lihattomuus ei tunnu vaikealta ja soijamaitokahvikin maistuu, mutta muuten kaipaan maitotuotteita: raejuustoa, rahkaa, jugurttia. Ja maitosuklaata.

Alpron soijajuget ovat kyllä olleet iloinen yllätys, samoin kaurakiisseli Yosa. Niitä tulee ehkä syötyä paaston jälkeenkin.

Asiaan sen tarkemmin menemättä täytyy todeta, että (kakaroiden lisäksi) ruoansulatukseni on tilanteesta hiukan tolaltaan, mutta eihän se  näillä pähkinä-, papu- ja lakumäärillä ole ihmekään.

sanna

Huomenna äänestämään

 

Mahtipontisesta arkkitehtuurista

Jos haluaa tietää miltä Neuvostoliitossa aikanaan näytti, kannattaa käydä Kirgisiassa. Lenin-patsaskin on siellä vielä pystyssä, vaikka se siirrettiinkin vajaa 10 vuotta sitten pääkaupungin keskusaukiolta pari sataa metriä sivummalle. Lenin-patsaan suojelemisesta on säädetty erillinen lakikin.

Itäblokin maiden arkkitehtuuri pyrki ilmentämään sosialismin voittokulkua mahtipontisella rakentamisella, joka voi näyttää länsimaisin silmin rumalta ja sieluttomalta. Tiet, aukiot, talot ja monumentit on rakennettu mittakaavaan, jota ei ole tehty ihmistä vaan järjestelmää varten.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tutustuin Kirgisian pääkaupunkiin aika samanlaisesta kaupungista kotoisin olevan uzbekistanilaisen kollegan kanssa. Kun päivittelin mittakaavan suuruutta, hän käänsi asetelman päälaelleen. Kollegani ensimmäinen vierailu Länsi-Euroopassa oli aikanaan klaustrofobinen kokemus, sillä lännessä kaupunkien kadut ovat sietämättömän kapeita ja ahtaita suhteessa kaupungeissa olevien ihmisten ja autojen määrään. Hän koki olevansa enemmän kotonaan tyhjillä kirgisialaisilla aukioilla.

Myös lännessä on osattu rakentaa mahtipontisesti. Siinä missä neukkuarkkitehtien mopo tuppasi karkaamaan käsistä horisontaalisesti, markkinatalouksissa övereitä on vedetty pystysuuntaan.

Ensimmäiset pilvenpiirtäjät rakennettiin kaupunkien keskustoihin siksi, että tonttimaa oli kallista ja parhaat paikat kannatti hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Sittemmin myös pilvenpiirtäjiä on rakennettu runsaasti lähinnä pröystäilymielessä. New Yorkin siluetti on toki upea, mutta matalien rakennusten seasta nouseva yksittäinen ennätystenrikkoja näyttää harvoin hyvältä.

Makuuhuoneen ikkunastani näkyy Itäkeskuksen maamerkki, joka on Suomen viidenneksi korkein rakennus. Hämmästyin alkusyksystä, kun bussillinen saksalaisia turisteja tupsahti kuvaamaan maamerkkiä. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että talojen ulkoseinien vuoraaminen vessakaakelilla on tulossa taas muotiin. Moiseen mauttomuuteen ei pysty edes neuvostoarkkitehti.

janne

Kuka rakentaa ensimmäisen sillan?

Norjan terrori-iskun jälkipuinti on linkittymässä myös suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun.

Olen yksi monista, jotka kävivät viikonloppuna Homma-foorumilla lukemassa, miten islamistiterroristien teoista moneen otteeseen elämöineet maahanmuuttokriitikot reagoivat siihen, että Norjassa tekijä olikin maahanmuuttokriitikko. Jälkikäteen nettivisiitti tuntui typerältä: isku oli sen verran hirvittävä, ettei sillä pitäisi olla tuoreeltaan mitään väliä, minkälaisessa paskassa hommalaiset nyt mahdollisesti rypevät.

Löysin tietysti etsimäni eli sen, että osa keskustelijoista aloitti ensimmäisten isku-uutisten jälkeen ”siinäs näitte” -tyyppisen uhrien haudoilla tanssimisen. Ja sen, että oma tanssi vaihtui tekijän taustojen selvittyä syytöksiin punavihreistä tansseista Norjan uhrien haudoilla. Joku jopa tarjosi vastustajilleen sarkastiset onnittelut ”voitosta”.

Myös Jussi Halla-Aho arvosteli tänään ”erinäisiä tahoja” siitä, että ne käyttävät teon uhreja kyynisesti keppihevosena oman agendansa ajamiseen, ennen kuin ruumiit ovat edes ehtineet jäähtyä. (Toivottavasti hän pidättäytyy kauhistelemastaan toiminnasta jatkossa myös itse. Madridin iskulla Halla-Aho keppihevosteli tuoreeltaan, ja myös raiskausten uhrit ovat kelvanneet hänelle oman agendan edistäjiksi ties kuinka monta kertaa.)

Foreign policy -lehdessä siteeratun tutkijan Toby Archerin mukaan Breivik on ”netissä toimivan muslimi- ja maahanmuuttovastaisen sekä valtiovallalle kriittisen blogisti- ja aktivistiyhteisön tuote”. Olisi vastuutonta olla analysoimatta myös suomalaista maahanmuuttajavastaista nettiliikehdintää Norjan tapahtumien valossa.

Toivottavasti maahanmuuttokriittisissä piireissä pohditaan avoimesti ja oma-aloitteisesti liikkeen suhdetta vihapuheeseen ja viharikoksiin. Maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuurisuuden arvostelu on tietenkin ihan yhtä sallittua kuin mikä tahansa poliittinen keskustelu. Mutta jos näyttää siltä, että liikkeen piirissä käyty keskustelu saattaisi innoittaa joitakin samalla tavalla ajattelevia rikoksiin, tämä tulisi huomioida keskustelun sävyssä.

Sama koskee myös maahanmuuttokriittisten vastustajia. Jos kaikki maahanmuuttokriittisyys demonisoidaan, sekin voi radikalisoida sekä Breivikin kaltaisia anti-jihadisteja että ääri-islamilaisia jihadisteja. Ihan samaan samaan tapaan kuin islam- ja maahanmuuttovastainen vihapuhe barrikadin toisella puolella. Jos kaikki puhuvat kuin käynnissä olisi sota erilaisten ideologioiden tai kulttuurien välillä, lopputuloksena voi todella olla sota.

Unohdetaan siis hetkeksi se, kuka heitti kenenkin mielestä ensimmäisen kiven. Kuka rakentaa ensimmäisen sillan?

janne

Eettisyysbonusta yritysjohdolle?

Valtionyritysten palkitsemisjärjestelmien vastuullisuutta on arvioitu vain johtajien saamien bonusten määrän perusteella. Voisiko yhteiskuntavastuu näkyä myös palkkioiden myöntöperusteissa?

EK:n toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen käski hallitusta pitämään näppinsä erossa valtionyritysten johdon palkoista. Kommentissa ei ole mitään yllättävää, mutta perustelu oli tavanomaista suorempi: Pulkkisen mukaan näkökulma talouteen on väärä, ”jos talous- ja veropolitiikan punaiseksi langaksi asetetaan joku oikeudenmukaisuus”. Siis joku oikeudenmukaisuus? Pointsit rehellisyydestä Pulkkiselle.

Samaan aikaan poliitikot ja tutkijat moittivat valtionyhtiöitä ylilyönneistä johdon palkitsemiskäytännöissä. Pörssin ulkopuolisten valtionyhtiöiden johtajien ansiot nousivat viime vuonna keskimäärin 9,5 prosentilla, kun rivityöntekijöiden ansionnousuprosentti oli 2,6. Patrian Jarmo Leppiniemi ylsi peräti 50 prosentin bonukseen, vaikka valtio on ohjeistanut bonusten enimmäismääräksi enintään 40 prosenttia peruspalkasta.

Vastuullisuus on nähty palkitsemiskeskusteluissa vain palkkioiden oikean tason määrittelemisenä, mutta ihan yhtä hyvin yhteiskuntavastuu voitaisiin huomioida myös bonusten maksamisperusteissa. Jos kovien palkkojen ja bonusten maksaminen on niin välttämätöntä kuin Etelärannasta annetaan ymmärtää, niin voitaisiinko johdon palkitsemista käyttää johonkin muuhunkin kuin tuloskunnon tavoitteluun? Mitäs, jos käännettäisiin Pulkkisen ajatus päälaelleen ja otettaisiin se ”joku” oikeudenmukaisuus yritysjohdon palkitsemisjärjestelyiden punaiseksi langaksi? Eli valtionyritysten johtoa ei palkittaisi ainakaan pelkästään hyvästä taloudellisesta tuloksesta, vaan myös siitä, miten vastuullisesti yritys toimii?

Tämä sopisi mainiosti sekä edellisen että nykyisen hallituksen linjauksiin. Edellinen päätti edistää vastuullisuuden huomioimista valtionyrityksissä, ja myös uudessa hallituksessa omistajaohjauksesta vastaava Heidi Hautala korosti ensi töikseen yritysvastuun merkitystä.

Bonusten tarjoama porkkana voisi olla lainsäätäjän käyttämän kepin tavoin keino, joka muuttaa yritysten toimintaa ihan oikeasti eettisemmäksi sen sijaan, että vastuullisuus näkyisi lähinnä juhlapuheissa. Tietysti asia voitasiin huomoida myös rivihenkilöstön palkitsemisessa.

Jos joku ryhtyisi asiaa ajamaan, sitä vastustettaisiin epäilemättä siksi, että vahvempi eettisyys toisi valtionyhtiöille lisäkustannuksia joita kilpailijoilla ei ole. Näin voi toki olla, mutta tällä perusteella mitä tahansa vastuutonta toimintaa voidaan perustella sillä, että ”ylimääräinen” vastuullisuus haittaa yritysten kilpailukykyä.

Kulkeeko hyväksyttävän vastuuttomuuden raja lapsityövoiman hyväksikäytössä, nälkäpalkoissa vai työ- ja ihmisoikeuksien polkemisessa? Näiden kaikkien välttäminen voi tuoda yrityksille lisäkustannuksia. Kilpailukykyyn ja ylimääräisiin kustannuksiin vetoaminen tarkoittaa viime kädessä sitä, että vastuullisuuden oikea taso määritellään kaikkein vastuuttomimmin toimivissa yrityksissä.

Huoli kilpailukyvyn menettämisestä voi osoittautua aiheettomaksi, sillä moni yksityisestikin omistettu yritys on jo ryhtynyt palkitsemaan johtajiaan – ja henkilöstöään – vastuullisuudesta. Maailman suurimpiin yrityksiin kuuluva HSBC-pankki kertoo kääntäneensä jätemääränsä sekä sähkön- ja vedenkulutuksensa laskuun vastuullisuusbonusten avulla.

Sen jälkeen, kun bonusten taso ja myöntämiskriteerit on saatu kohdalleen, vastuullisen yrityksen kannattaa uhrata hetki myös sille, minkälaisia etuuksia se konkreettisesti antaa. Uskomattomin esimerkki on saksalainen vakuutusyhtiö, joka palkitsi johtoaan ja henkilöstöään orgioilla ja ilmaisilla prostituoiduilla.

Budabestilaisessa kylpylässä tarjottu bonusjärjestelmä rakentui värikoodeille: seksiä tarjoavat prostituoidut ja ”tavalliset” pr-emännät eroteltiin toisistaan punaisin ja keltaisin värinauhoin. Valkoista värinauhaa kantavat prostituoidut oli varattu vain johdolle ja parhaille myyjille.

Salailusta yritystä ei voi syyttää, sillä palkintoreissusta julkaistiin jälkikäteen juttu yhtiön henkilöstölehdessä. En ole varma mitä sukupuolikiintiöistä pitäisi ajatella, mutta jollain ilveellä yritysten johtoon olisi hyvä saada myös naisia.

janne

Mission: Impossible

Persujen kokemattomat keltanokat pitivät sekä ehdottomuudellaan että erinäisillä toilailuillaan huolen siitä, että Soinin oli pakko kieltäytyä kompromisseista hallitusneuvotteluissa. Persujen ”suoraselkäisyys”, vaalitappio ja pelko kannatuksen laskun jatkumisesta ajoi muutkin puolueet totuttua tiukemmalle linjalle.

Lopputulos on, että matikka ei täsmää. Eduskunnassa on kahdeksan puoluetta, joiden äänisaaliit olivat vaaleissa 4-20 prosentin haarukassa. Jokainen hallitukseen haluava joutuu siis tinkimään tavoitteistaan. Kompromissien tekemisen voi lopettaa sitten, kun oma äänisaalis on 50 prosentin paremmalla puolella.

Vaalien alla persut määrittelivät politiikan asialistan. Vaalien jälkeen puolue on onnistunut panemaan uusiksi poliittisen neuvottelukulttuurin. Mitähän seuraavaksi?

janne

Vaalituloksen jumaluusopillisesta merkityksestä

Euroopassa kohistaan Suomen eduskuntavaalien vaikutuksista mantereen asioihin, mutta tuloksella voisi olla jopa maailmanhistoriallista merkitystä. Nyt voimme tutkia ensimmäistä kertaa tieteellisesti ikivanhaa teologista peruskysymystä: onko olemassa jumalaa, joka vaikuttaa aktiivisesti maailman ja ihmisten asioihin?

Jos herra antaa viran, herra antaa myös järjen, sanovat interventionistit. Koska merkittävä osa uusista kansanedustajista on hieman – öh – kokemattomia, opinkappaleen todenperäisyys voidaan vihdoin testata riittävän suurella otoksella. Jos viran mukana ei tule myös järkeä, maailman asioihin vaikuttavaa jumalaa ei ole olemassa. Ei muuta kuin älykkyystestejä tekemään.

Kokemattomuuden kääntöpuoli on se, että uudet kansanedustajat edustavat kansaa kattavammin kuin väistyvät kollegansa. Hesarin Nyt-liitteen mukaan 67 prosentilla väistyvän eduskunnan kansanedustajista on yliopistotukinto, kun muussa väestössä se löytyy vain 13 prosentilta. Kansanedustajien vaaleja edeltävät tulot olivat äänestäjiin verrattuna nelinkertaiset.

Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ehti jo ihaillen todeta, etteivät vasemmistopuolueet ole pystyneet nostamaan eduskuntaan suurta joukkoa tavallisia duunareita, tutkijoita, kotiäitejä ja rivivirkamiehiä. Siihen tarvittiin kaikkien aikojen aamujytkyä.

Poliittista kokemattomuutta käytetään taatusti myös lyömäaseena: keltanokat ovat suurennuslasin alla ja kömmähdyksistä otetaan kaikki ilo irti. Samalla osa porukasta leimaa pystymetsäkansanedustajien mokien kritisoinnin ylimieliseksi elitismiksi – ikään kuin kokematon päättäjä ei olisi vastuussa tekemisistään.

Toinen teologis-poliittisesti kiinnostava kysymys on paavi Benedictus XVI:n vaikutus Timo Soiniin ja sitä kautta Suomen politiikkaan. Paavin ja Soinin naispappeus- ja aborttikannoista on jo jauhettu kyllästymiseen asti, mutta entäs muut paavilliset linjaukset?

Paavi on juuri kehottanut Eurooppaa ottamaan vastaan Afrikasta konflikteja pakenevat pakolaiset. Jäämme innolla odottamaan, tuleeko pakolaismyönteisyydestäkin Soinille vaikea henkilökohtainen omantunnonkysymys, josta ei saa kysellä eikä heittää läppää.

janne

Purkakaa matkalaukkunne

Perussuomalaista realismia: Timo Soini seuraa, kun viimeiset kukkahattutädit ja -sedät vetävät s/v Estelleä karilta purjehtiakseen maanpakoon.

Josko nyt kuitenkin purettaisiin ne matkalaukut? 81 prosenttia suomalaisista ei äänestänyt persuja. Uuden eduskunnan enemmistö kannattaa kehitysavun lisäämistä, ilmastolakia, pörssiveroa ja reilua kauppaa. Politiikka muuttuu kiinnostavaksi. Ehkä jopa viihdyttäväksi.

Toivottavasti uusi asetelma aktivoi ihmisiä laidasta laitaan. Se kun osoittaa, että omalla äänestyspäätöksellä voi ehkä sittenkin olla joku yhteys siihen, minkälaista politiikkaa maassa harjoitetaan. Tähän mennessä ei ole siltä tuntunut.

Itse sain vaalien alla lähetetyksi jäsenhakemuksen Setaan ja liityttyä puolueeseen, jonka linjaukset ovat lähimpänä omiani. Vaalipäivänä kysyin käsitöitä harrastavalta vaimoltani, voisiko hän tuunata minulle tyylikkään kukkahatun kesäpäivien kannanotoksi.

Hämmästyttävintä vaaleissa oli lopulta se, ettei näin merkittävää poliittisessa ajattelussa tapahtunutta muutosta huomannut mitenkään omassa lähipiirissä. Tuloksen selvittyä havaitsin ympärilläni vain kauhua ja tyrmistystä. Facebook suorastaan räjähti.

Asun itähelsinkiläisessä lähiössä, jossa joka viides vastaantulija antoi äänensä perussuomalaisille. Asumme samoissa kerrostaloissa ja käymme samoissa kaupoissa ja baareissa. Silti en tunne ensimmäistäkään ihmistä, joka sanoisi äänestäneensä persuja.

Netti ja sosiaalinen media varmistavat lopullisesti sen, että me saamme kaiken tietomme samanmielisiltä ja puhumme asioista lähinnä samalla tavalla ajattelevien kanssa. Itselleni nämä vaalit olivat tässä mielessä jonkinlainen huipennus. Aika pirstaloitunut tämä meidän ”yhtenäiskulttuurimme” on.

janne