Keskinkertainen tulos

Lähdin vuosi sitten innoissani Helmet-lukuhaasteeseen, tavoitteena lukea 50 kirjaa vuodessa. Eilen laskin vuoden aikana lukemani kirjat ja tulos on ankea, vain 19 kirjaa. Ei tarpeeksi edes pieneen lukuhaasteeseen. Silti – rehellisyyden nimissä on todettava – enemmän kuin useana menneenä vuonna.

Vuoden ensimmäisen päivän valo.

Tässä lista. Sain jokaisen kirjan sijoitettua johonkin haastekohtaan, mutta paikoin olen harjoittanut varsin laveaa tulkintaa.

1. Saattaa, olla / Tomi Kontio.
Vuoden viimeinen. Toi selkään kylmät väreet, käsivarsiin kananlihan ja kyyneleet silmiin.
2. Kotimainen runokirja

2. Kadonneen lapsen tarina : kypsyys – vanhuus / Elena Ferrante ; suomentanut Helinä Kangas
Niiin tykkäsin näistä Ferranteista! Erikoisten tyttöjen erikoinen ystävyys. Maailma on ihan eri kuin mun, tunnistin monta tuttua juttua tyttöydestä ja naisenelämästä.
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta, 1. Kirjassa muutetaan

3. Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu / Sisko Savonlahti
Tästä kirjasta seurasi ihan mahdoton pakko saada sipsejä. Muuten kirja oli varsin kiva.
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa (silti luin ihan kirjakirjana)

4. Eleanorille kuuluu ihan hyvää / Gail Honeyman ; suomentanut Sari Karhulahti.
Oikeasti Eleanorille kuuluu kaikkea muuta kuin hyvää, siinä mielessä korreloi Savonlahden päähenkilölle, paitsi että Eleanorille kuuluu paljon synkempää. Viihdekirjojen parhaimmistoa.
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta (ainakin osittain), 9. Kirjan kansi on yksivärinen (tai lähes yksivärinen)

5. Harold Fryn odottamaton toivioretki / Rachel Joyce
Suloinen kirja vanhuudesta, vanhemmuudesta, rakkaudesta, yksinäisyydestä, surusta.
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

6. Lotus blues / Kristina Ohlsson
Snadisti erilainen dekkari. Dekkariksi ookooo, mutten silti ole saanut seuraavaa osaa luettua.
3. Kirja aloittaa sarjan

7. Tällä tavalla maailma loppuu / Philip Teir
Kesäinen huviladraama, haikea kuvaus parisuhteesta, pidin. Olisiko ollut samaa henkeä kuin Ihanissa naisissa rannalla?
23. Kirjassa on mukana meri

8. Veitola / Maria Veitola.
Tämän kuuntelin Bookbeatin kautta mattoja pestessä. Veitola on saman ikäinen kuin mä, ajankuvissa ja muussakin elämässä monta tuttua juttua (ja tietysti tosi monta vierasta juttua myös). En ehkä ole ollenkaan kaikessa Veitolan linjoilla, mutta ihailen avoimuutta ja seuraan instaa, erityisesti lukuvinkkejä.
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja,

9. Hyvä aviomies / Liane Moriarty
Hauskaa ja viihdyttävää (ehkä vähän ennalta-arvattavaa) ja harmitonta luettavaa. Jotakin muutakin voisin Moriartyltä lukea.
11. Kirjassa käy hyvin (muistaakseni)

10. Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät : aikuisvuodet / Elena Ferrante
Luulin hetken, että tämä oli viimeinen osa ja säikähdin.
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja

11. & 12. Mykkä tyttö ja Hylätyt /Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt
Neljäs ja viides Sebastian Bergman -kirjat. Luin kolme ensimmäistä kirjaa putkeen ja sitten olikin pidettävä piiiitkä tauko ennen näitä kahta. Kelpo dekkareita kuitenkin, ja Hylätyt loppui niin kamalaan tilanteeseen, että luen varmasti vielä seuraavankin kirjan.
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja

13. Viha jonka kylvät / Angie Thomas
Vaikutuin! Tärkeä ja merkittävä nuortenkirja, joka kaikkien kannattaisi lukea. Yritin saada kuopuksen lukemaan tämän Tupac Shakurin lyriikoiden (olivat kirjassa keskeisessä osassa) varjolla, mutten onnistunut.
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa, 1. Kirjassa muutetaan

14. Rikinkeltainen taivas / Kjell Westö
Taattua Westötä (vaikken ole lukenut kuin muutaman): surullinen ja elämänmakuinen, jostain luin että yltäkylläinen – sitäkin.
4. Kirjan nimessä on paikka (taivas, tässä ei kylläkään paikkamerkityksessä), 42. Kirjan nimessä on adjektiivi

15. Säästä ajatuksesi eläviä varten / Johanna Elomaa.
Olen snadisti heikkona näihin kirjoihin, jossa matkustetaan muualle (usein kaukoitään) etsimään itseä, seesteyttä ja elämän tarkoitusta.
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

16. Toinen tuntematon
Novellikokoelma, jossa nykykirjailijat kirjoittavat tarinat Linnan naishahmoille. Koskettava ja itkettävä – etenkin äitien tarinat.
25. Novellikokoelma

17. Ennen kuin mieheni katoaa / Selja Ahava.
Tarina siitä mitä tapahtuu ja miltä tuntuu, kun aviomiehes sanoo että on oikeastaan aina halunnut olla nainen. Rinnakkaistarina Kolumbuksen löytöretkestä ei aivan vakuuttanut – en ehkä osannut luke niitä samaan teemaan, vaan harpoin Kolumbus-osuudet päästäkseni kiinnostavamman tarinan pariin.
24. Surullinen kirja

18. Jääkansi : romaani / Hanna Hauru.
Raskas ja surullinen tarina köyhyydestä, ankeudesta ja osattomuudesta. Helppo lukea, lyhyet luvut, ohut kirja, mutta ahdistava sisältö.
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

19. Sandra : romaani / Heidi Köngäs
Vuoden ensimmäinen kirja, juhlavuoteen sopiva. Raskas ja surullinen kuvaus kurjuudesta ja sodasta, lähimenneisyydestämme. Tykkään ihan tosi paljon Köngäksen (Könkään?) kirjoista, tästäkin.
33. Selviytymistarina

Sanna

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Muu elämä

Vihdoin!

Muutaman vuoden pettymysten jälkeen onnistuin vihdoin tekemään hyviä gluteenittomia runebergintorttuja. Ohje on tämän viikon ruokatorstaista (HS 1.2.2018), vaihdoin vain vehnäjauhot fin mix -jauhoihin ja keksimurujen sijasta laitoin gluteenittomia korppujauhoja. Tortut eivät olleet kuivaneet vielä tänäänkään, vaikka eilen jo tein! Tässä vielä ohje:

12 kpl muffinivuoassa

2,5 dl fin mix -jauhoja
1 dl mantelijauhetta
0,75 dl mantelirouhetta
0,75 dl gluteenittomia korppujauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa
200 gr voita
1,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
0,5 dl paistonkestävää appelsiinimarmeladia
pakastevadelmia

Liemi:

1,5 dl vettä
1 dl sokeria
2 rkl rommia

Sekoita kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa sekaan kananmunat yksitellen ja lopuksi sekoita marmeladi. Lisää kuivat aineet. Laita jokaiseen koloon 1 rkl taikinaa, jokaisen taikinan päälle pari pakastevadelmaa ja jaa loput taikinat vadelmien päälle. Paista 200 astetta, 15 min.

Kiehauta liemi ja kasta nopeasti jäähtyneet tortut lämpimään liemeen. Koverra torttuun pieni kolo, täytä se vadelmahillolla ja levitä hilloa myös tortun pinnalle. koristele lopuksi tomusokerikuorrutteella.

***

Yhdeksän kuukauden loputtomalta tuntuvan neulomisen jälkeen sain vihdoin myös valmiiksi Veera Välimäen suunnitteleman Kappa-huivin. Ohje huiviin löytyy Huivileikki-kirjasta. Ohjeen mukaan huivi on parimetriä pitkä, yläreunan ympärys 55 cm ja alareunan 120cm. Palautin kirjan ohjeineen kauan ennen kuin huivini valmistui, ja mun huiville tulikin pituutta 2,5 metriä, yläreunan leveys 50 cm ja alareunan lähemmäs 140 cm. Ei siis ihme, ettei ihan hetkessä valmistunut!

Hjertegarnin alpaca 400 -lankaa kului 380 grammaa. Mietin jo, että meni langat ja aika hukkaan, niin erikoiselta huivi valmistumisvaiheessa näytti, mutta lopulta pidänkin siitä tosi paljon. Huivi on niin ihana ja pehmeä, että kun siihen kietoutuu, tuntee olevansa turvassa kaikelta kamalalta. Ja lisäksi lämmin, onneksi tuli pakkaset!

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Käsityöt

Fiksikaupungin uusi sheriffi

valmis

Saanko esitellä: kaupungin hienoin fiksipyörä, jonka bamburunko on tehty Sambiassa käsityönä. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kasata itselleni fiksin, jossa olisi suht samat ajoasentosäädöt kuin maantiepyörässäni. Näin fiksillä ajetut työmatkatkin palvelisivat jossain määrin treenaamista – varsinkin kun joutuisin runttaamaan matkan varrella olevat pitkät ylämäet ylös ilman kevyempiä vaihteita. Velobiassa alkuvuodesta järjestetty bamburunkojen poistomyynti teki haaveista totta. Velobia lopetti bambupyörien myymisen muuten kuin mittatilaustyönä ja myi loput irtorungot pilkkahinnalla.

Tein jo alkuvuodesta itselleni maantiepyörän täsmälleen samanlaisesta bamburungosta. Maantiepyörään käyttämääni runkoa ostaessa kävi ilmi, että Velobian nurkissa pyörii vielä yksi samanlainen maantierunko. Sen emäputken päässä oli kuitenkin klommo, eikä Velobia halunnut myydä runkoa jonka kestävyyttä liike ei voinut taata. Pelkona oli, että vauriokohdan ympärillä oleva bambukuitu voisi suoristamisen jälkeen murentua. Tuttua puuseppää konsultoituani vakuutuin kuitenkin siitä, että putken ympärillä oleva bambukuitu voidaan tarvittaessa kovettaa epoksilla tai hiilikuitukankaalla.

rungot

Fiksi ja maantiepyörä – kuin samasta puusta.

Projektin ensimmäinen haaste oli taivutella Velobia antamaan tai myymään vaurioitunut runko pois. Liike oli jo päättänyt tehdä rungosta tilataideteoksen: se oli tarkoitus porata täyteen reikiä, joihin kylvettäisiin pääsiäisen alla rairuohoa. Hieno ajatus jos runko ei olisi ollut pelastettavissa, mutta ei käsityönä tehdystä bamburungosta pidä kukkaruukkua tehdä, jos joku on valmis rakentamaan siitä itselleen kulkupelin.

Parin käynnin ja muutaman vetoavan meilin jälkeen liike heltyi ja suostui myymään rikkinäisen rungon samaan 99 euron hintaan kuin ehjät rungot. Rikkinäisestä rungosta tämä on aika paljon maksettu, mutta toisaalta olin jo ostanut sieltä ehjän rungon mielestäni aivan liian halvalla, joten maksoin hyvillä mielin saman hinnan myös vaurioituneesta rungosta.

En oikaissut putkea itse aivan täyteen mittaansa, sillä pelkäsin tekeväni siitä ohjainlaakerille liian suuren. Koska laakerien kuppiosat oli prässättävä runkoon joka tapauksessa pyöräliikkeessä, halusin jättää viimeisen millin-parin levittämisen ammattilaisen hoidettavaksi.

oikaisu

Alun perin ajattelin korjata vauriokohdan paukuttamalla sen läpi sopivan kokoisen putken, joka olisi oikaissut klommon. Oikaisemiseen löytyi kuitenkin kätevä putkenlevittämistyökalu, jolla klommon voi poistaa millintarkasti muutamassa sekunnissa,

Tarjosin putken oikaisemisen viimeistelyä ja ohjainlaakerien prässäämistä Velosportille, josta ajattelin myös ostaa kaikki fiksipyörän osat joita minulla ei omasta takaa jo ollut. Liikkeestä ei löytynyt sopivaa laakeria, eikä myöskään kaikkia bamburunkoon sopivia voimansiirto-osia. Pyörämekaanikko epäili, ettei takavanteeseen saa muualtakaan sopivaa 130mm fiksinapaa. Mekaanikko katsoi myös, että fiksinapojen ja kampien ketjulinja on niin lähellä rungon keskilinjaa, että eturatas ottaisi parista kohtaa aika paksussa bamburungossa todennäköisesti runkoon kiinni. Tavallisen yksivaihteisen rungosta voisi kuulemma rakentaa.

Velosport ei myöskään halunnut viimeistellä vauriokohdan oikomista vaan kehotti hoitamaan homman itse, sillä rungon oikomisen kestosta ei olisi mitään takuuta ja huonolla tuurilla putki voisi kuulemma haljeta. Edessä oli siis liikkeen vaihto, ja seuraavaksi kokeilin sinkuloihin ja fiksipyöriin erikoistunutta Kumiluotia Kalliossa.

Kumiluoti oli varma että pyörään saa fiksissä tarvittavan voimansiirron, ja lupasi etsiä ja myydä juuri tähän runkoon sopivat osat. Aikomukseni käyttää pyörässä vanhan Bianchini kittikiekkoja ei kuitenkaan onnistunut takana, sillä takavanteen fiksinapojen puolamäärä oli eri kuin omassa takavanteessani. Bianchin etuvanteen pystyin sentään hyödyntämään, mutta takavanne oli ostettava uutena Kumiluodista. Innostuksissani unohdin ostaa uuteen vanteeseen vannenauhan, ja huomasin nauhan puuttumisen vasta sisäkumin puhjetessa ensimmäisessä täytössä. Eipähän unohdu jatkossa.

laakeriSopivaa ohjainlaakeria Kumiluodillakaan ei ollut hyllyssä, joten kävin saman tien kysymässä sitä viereisestä kaupasta, Kallion Velo & Oxygenista. Sieltä laakeri löytyi, ja Velo & Oxygen suostui myös viimeistelemään vaurioituneen emäputken oikaisun lainaamallani putkensuoristustyökalulla. Koska yksi kauppa oli jo kieltäytynyt kunniasta, ehdotin heti kättelyssä, että korjaaminen tehdään minun omalla riskilläni. Oikaiseminen ja laakerin prässäys onnistuivat kuitenkin ilman mitään ongelmia heti samana päivänä.

Kun Velo & Oxygen sai ohjainlaakerin kuppiosan kiinni runkoon, Kumiluodin myyjä kävi hakemassa rungon ja vauriokohdan oikaisemiseen lainaamani työkalun Velo & Oxygenista, eikä minun siis tarvinnut käydä erikseen Kalliossa edes siirtämässä kamoja kaupasta toiseen. Olen kuluneen vuoden aikana asioinut varmaan kymmenessä helsinkiläisessä pyöräkaupassa, ja Kumiluodin ja Kallion Velo & Oxygenin palvelu oli kaikin puolin niin ensiluokkaista, että jatkossa taidan keskittää kaiken asiointini niihin.

Kumiluodista mainittakoon sellainenkin kuriositeetti, että siellä on ainoat missään näkemäni naispuoliset pyöräkauppiaat ja -mekaanikot. Tämä saattaisi olla kiinnostava tieto ainakin niille naispuolisille tuttavilleni, jotka ovat kohdanneet pyöräkaupoissa ylimielistä tytöttelevää palvelua. Olen varma ettei kumiluodissa tytötellä naisia – tai ainakaan eivät pojitelleet minua.

Seuraavaksi Kumiluoti ryhtyi sovittelemaan bamburunkoon semmoisia voimansiirto-osia, jotka sopivat runkoon. Sopivien fiksiosien valitsemisessa olisin käyttänyt ammattilaista siinäkin tapauksessa, ettei sovittamisessa olisi tarvinnut huomioida käsintehdyn rungon aiheuttamia lisähaasteita. Kumiluoti löysi runkoon sopivat osat kuten oli luvannutkin, ja kiinnitti keskiön ja kammet sovittamisen yhteydessä pakoilleen. Ostin sieltä vielä loputkin osat joita minulla ei vielä ollut, ja jäljellä oli enää kaiken kasaaminen:

osat

runko

takanapa1

Jos voimansiirrosta haluaa toimivan, hiljaisen ja kestävän, niin etu- ja takarattaiden pitää olla samalla etäisyydellä rungon keskilinjasta. Takarattaan etäisyyden määrittää takavanteen fiksinapa, ja eteen pitää löytää keskiö ja kammet, jolla eturatas saadaan samaan linjaan.

takanapa2

Fiksissä takaratas on kiinteästi navan rungossa kiinni, ja polkimet pyörivät aina kun takarengaskin pyörii. Kun polkee taaksepäin, niin pyörällä voi peruuttaa samaan tapaan kuin lasten kolmipyöräisellä. Omaan fiksiini otin ns. flip-flop-navan, johon saa rattaan kummallekin puolelle napaa. Navan toiselle puolelle asensin tavallisen vapaarattaan, joten fillarista saa tavallisen yksivaihteisen pyörän kääntämällä takarenkaan toisin päin. Fiksirunkoa valittaessa kannattaa huomioida se, että takavanteen akselin kiinnityskohdan (dropoutit) tulisi olla suurin piirtein vaakatasossa, jotta ketju on mahdollista säätää oikealle kireydelle siirtämällä taka-akselia eteen tai taaksepäin. Pyörän ketjusta tein kokemattomuuttani hieman liian lyhyen: kireys on kohdallaan kun taka-akseli on aivan dropoutien etupäässä, ja tämän takia vanteen irrottaminen on hieman hankalaa kun ketjua ei saa löysemmäksi siirtämällä akselia eteenpäin. Vanteen saa nyt kuitenkin rungosta juuri ja juuri irti.

kammet

Valitsin fiksiin normaalia hieman lyhyemmät 165 millimetrin kammet, sillä fiksissä kammet pyörivät niin kauan kuin pyörä liikkuu. Siksi itselleni sopivammat 170-milliset kammet voivat osua jyrkissä mutkissa ala-asennossa maahan ja aiheuttaa kaatumisen. Polkimiksi laitoin ensi hätään kaksipuoliset, joiden toisella puollella on spd-lukko ja toisella tavallinen poljin. Ennen kesää ostan pyörään luultavasti häkkipolkimet, niin voin ajaa pyörää myös fiksinä tavallisilla kengillä. Ilman minkäänlaista kenkäkiinnitystä fiksipyörää ei kannata ajaa, sillä jos jalat tulee nostaneeksi pois polkimilta kovassa vauhdissa, ne voivat pyöriessään teloa jalat.

jarrut

Fiksissä ei periaatteessa tarvita jarruja. Takarenkaan pyöriminen loppuu kun lopettaa polkemisen, eli pyörällä voi jarruttaa siirtämällä kuskin painopiste etupyörälle ja pysäyttämällä takapyörä painamalla kampia taaksepäin. Kovassa vauhdissa tämä on kuitenkin polville aika raskasta (polvivaivoja on jo ennestään ihan tarpeeksi), ja jos ketjut katkeavat, pyörästä katoavat myös jarrut. Siksi fikseissä on useimmiten vähintään etujarru. Omaani laitoin myös takajarrun, sillä vapaaratasta käytettäessä tällä ei voi jarruttaa polkimien avulla. Silloin jarruja on hyvä olla vikatilanteiden varalta kaksin kappalein.

ohjain

Ohjainlaakerien mukana ei tullut minkäänlaista manuaalia, mutta rinkulat sai paikalleen päättelemällä ja kokeilemalla. Oikean järjestyksen löytymisen huomaa kyllä siitä, että haarukka pyörii rungolla sulavasti. Laakerien runkoon prässättävät osat laitettiin paikoilleen pyöräkaupassa.

teippi

Ohjaamoksi valitsin pelkästään esteettisin ja ajoasentoon liittyvin perustein bullhorn-tangon, jonka päihin asensin aika-ajojarrukahvat. Ohjainkannatin on pari senttiä lyhyempi kuin samanlaisesta rungosta kasatussa maantiepyörässäni, sillä bullhorn-tanko on hieman pidempi kuin maantiepyöräni käppyräsarvitanko. Tällä muutoksella fiksiin sai samat säädöt kuin maantiepyörääni, mutta jätin kuitenkin ajoasennon aavistuksen verran pystymmäksi. Tankonauhan asentamisesta bullhorn-tankoon en löytänyt netistä ohjeita, eikä bullhornissa ole maantietankojen tapaan päätytappia, jonka alle nauhan alkupään voi kiinnittää. Kokeilemalla päädyin aloittamaan nauhan käärimisen tangon ympärille kahvojen päistä ilman sähköteippiä, saa nähdä kestääkö se siinä vai lähteekö purkautumaan. Nauhan toisen pään lopetuskohdan leikkasin loivasti vinoon ja teippasin tankoon sähköteipillä, ja jarruvaijerit jäivät tankonauhojen alle samaan tapaan kuin maantietangoissa.

tolppa

Satulatolppa pitää lyhentää bamburungossa määrämittaiseksi. Bamburungon tummanruskeat liitoskohdat ovat alumiiniputkia joiden ympärille on kiedottu epoksilla kovetettua bambukuitua, ja satulatolpan täytyy ulottua alumiiniputken pohjaan saakka. Edellisestä bambuprojektistani viisastuneena lyhensin satulaputken putkileikkurilla, ja tällä kertaa se meni ensimmäisellä yrittämällä oikein. Koska fiksipyöräni polkimet ovat viisi millimetriä lyhyemmät kuin maantipyörässäni, nostin satulakorkeutta vastaavasti viidellä millillä verrattuna maantiepyörääni.

vaurioNyt projekti on valmis, mutta kelit ovat semmoiset että pidemmät koeajot siirtyvät näillä näkymin ensi kevääseen, jolloin katson lopullisesti myös sen, tarvitseeko vauriokohdan bambupintaa vielä vahvistaa epoksilla. Klommon kohdalle jäi niin pieni nirhauma, ettei sitä edes huomaisi jos ei tietäisi mistä etsiä. Olen keskustellut vauriokohdan kestävyydestä itseäni viisaampien kanssa, ja alustava valokuviin perustuva arvio on, ettei siihen tarvita epoksia lisävahvikkeeksi.

Perhesopua edistääkseni jätän fiksin tällä erää viimeiseksi isommaksi pyöräprojektikseni, sillä asunnosta alkaa loppua pikku hiljaa tila sisäsäilytystä tarvitseville pyörille.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Muu elämä

Amatöörimaista haarukkapuuhastelua

Vaihdoin bamburunkoiseen maantiepyörääni hiilikuituisen etuhaarukan, ja vaihdoksesta tuli pienen mokan takia aikamoinen urakka. Toivottavasti joku välttää saman luettuaan tämän.

Otin kuituhaarukan vanhasta Bianchin rungosta, joka ei ole enää käytössä. Bianchin haarukka oli väärän värinen enkä halunnut maalata sitä mustaksi, kun en ollut varma haluaisinko käyttää samaa haarukkaa vielä joskus alkuperäisessä rungossa. 

Ainakin väliaikaiseksi ratkaisuksi valikoitui autoteippi, siis sellainen joilla esimerkiksi autojen mainosteippaukset tehdään. Haarukka piti saada mustaksi, joten ostin autonteippausliikkeestä jämäpalan mustaa teippiä. Leikkelin teippejä sopivan kokoisiksi paloiksi ja kietaisin ensimmäiset teipit haarukan ulkosivuilta haarukan sisäsivuille niin, että teippien reunat ja saumakohdat olisivat mahdollisimman huomaamattomassa paikassa. Kuumaksi föönaaminen pehmensi teippiä, ja se venyi haarukan muotojen mukaisesti ja asettui siististi myös kaareviin kohtiin.

Haarukan ulkosivuilla lopputulos on yllättävänkin siisti: ulkosivuilla haarukkaa ei huomaa teipatuksi läheltäkään katsottuna. Haarukan sisäsivuilla teippien reunoille jäi kuitenkin ryppyjä joita en saanut föönilläkää täysin oikenemaan. Rypyt myös korostavat sisäsivuilla olevia saumakohtia. Täytyy katsoa ajan kanssa, maalaanko haarukan sittenkin jossain vaiheessa suosiolla mustaksi vai teippautanko sen kenties ammattilaisella siististi. Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa.

Kun haarukan ohjainlaakerit oli prässätty pyörän runkoon pyörähuoltoliikkeessä, jäljellä oli enään haarukan kiinnittäminen runkooon. Ruuvasin viimeisenkin pultin kireälle ja asettelin pyörän olohuoneen paraatipaikalle, jossa voisin katsella lopputulosta ja nauttia lasillisen punaviiniä. Pyörää katsoessani päädyin kuitenkin siihen, että haarukan putken yläpää törröttää sittenkin rungosta liian korkealle.

Lyhensin haarukan putkea putkileikkurilla niin, että vastakappaleen virkaa putken sisällä toimittava tähtimutteri jäi aivan putken ylärajaan. Kun laitoin ohjainkannattimen ja prikat paikalleen ja ruuvasin haarukan runkoon kiinnittävän pultin haarukan putken sisällä olevaan tähtimutteriin, niin koko hoito jämähti paikalleen. Pultti ei kiristänyt haarukkaa kunnolla runkoa vasten, mutta sitä ei myöskään saanut enää ruuvattua ulos. Kun pulttia ruuvasi, se pyöri tyhjää yhdessä sen alla olevan putken kannen kanssa.

Käsissäni oli siis käsintehtyyn bamburunkoon kasattu pyörä, jonka etuhaarukka ei ollut rungossa kunnolla kiinni ja jota ei saanut siitä myöskään irti. Kuvittelin, että haarukan putken sisällä vastakappaleena toimiva tähtimutteri olisi mennyt syystä tai toisesta rikki.

Kun olin aikani yrittänyt ratkaista ongelmaa eri tavoin, alkoi olla selvää ettei tilannetta saa korjatuksi ilman että jotain menee rikki. Päätin leikata haarukan putken päässä olevan kannen dremelillä halki, vasaroida putken sisällä olevan tähtimutterin putken alakautta ulos ja asentaa tilalle uuden.

Kun sain kannen halki, junttasin sen paikalleen niin ettei se enää pyörinyt pultin mukana. Tämän jälkeen pultin saikin ruuvattua auki. Syyllinen ei siis ollutkaan rikkinäinen tähtimutteri, vaan se että mutteri oli putken lyhentämisen jälkeen liian lähellä sen yläreunaa. Tämän takia putken kansi jäi pyörimään pultin kanssa mutterin päällä, eikä pultti enää kiertynyt sen jälkeen ylös eikä alas. Kun vasaroin mutteria vähän syvemmälle putkeen, haarukka kiinnittyi runkoon niin kuin pitikin. Tyhmyydestä sakotetaan, mutta onneksi tästä sotkusta selvittiin pelkästään uudella kannella. Nyt on aika ottaa se punaviinilasillinen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Muu elämä

Tyylikkyyden multihuipentuma: bamburunkoinen maantiepyörä

dsc_2222.jpgUuden maantiepyöräni erikoisuus on Sambiassa käsityönä bambusta valmistettu runko. Kun kilpapyörän virtaviivaisuus ja high tech -osat yhdistyvät bambun kaltaiseen luonnonmateriaaliin, tuloksena on ristiriitainen, eksoottinen ja ainakin omasta mielestäni älyttömän tyylikäs kokonaisuus. Lopputulos on myös kohtalaisen uniikki. Suomessa sambialaisia Zambikes-bamburunkoja on myyty kuulemma 1-2 vuodessa, ja maailmanlaajuisesti Zambikes kertoo myyneensä reilut 300 bamburunkoa.

Ostin bamburungon Velobian poistomyynnistä naurettavan halpaan 99 euron hintaan. Sain vinkin poistomyynnistä aivan viime tingassa, ja käsittääkseni ostin viimeisen Suomessa hyllytavarana myydyn Zambikes-rungon. Mittatilaustyönä niitä voi tiettävästi edelleen kysellä, mutta hinta on kuulemma aiempaa noin 700 euron normaalihintaa korkeampi.

Rungon putket ovat siis onttoa bambukeppiä – tai pitäisikö sanoa kortta, sillä bambuhan on ruohokasvi. Putkien liitoskohdissa (tummat alueet) on epoksilla käsiteltyä bambukuitua, joiden sisällä on alumiiniputket. Myyntipuheiden mukaan bamburunko vastaa tien pinnan epätasaisuuksiin luonnollisella joustavuudella. Kovuudessa se pärjää hiilikuidulle ja alumiinille.

kasaus

Päätin käyttää Zambikes-pyörän kasaamisessa vanhan Bianchi Impulsoni osia ja tehdä työn mahdollisimman pitkälle itse. Ajatuksena oli oppia kasaamisen ohessa huoltamisessa, säätämisessä ja muussa tuunaamisessa tarvittavia taitoja. Aloittelijan mokia tuli tehtyä sen verran monta, että niistä saisi hyvän ”älä toimi näin” -listan muille pyörän kasaamista harkitseville amatööreille.

DSC_2125Ohjain- ja keskiölaakerien asentaminen oli ainoa työ, jonka teetin Velobiassa ammattilaisella. Kun keskiölaakeri oli asennettu, amatöörikin sai kammet helposti paikalleen. Ohjainlaakeria hankkiessani päädyin ostamaan pyörään myös käytetyn etuhaarukan, sillä Bianchini haarukka oli väärän värinen enkä viitsinyt maalata sitä. Etuhaarukan ja rungon väliin jäi aluksi klappia, sillä kiristin ohjainkannattimen ruuvit ennen haarukan kiinnitysruuvin kiristämistä. Etuhaarukka ei siksi kiristynyt runkoa, vaan ohjainkannatinta vasten. Hoksasin virheen googlettamalla ja korjasin sen löysäämällä ohjainkannattimen ruuvit ennen haarukan ruuvin kiristämistä.

etuvaihtaja

Etuvaihtajan asentaminen osoittautui yllättäen projektin visaisimmaksi vaiheeksi. Normaalisti työ ei ole monimutkainen, mutta tässä tapauksessa bambuoksan paksumpi nivelkohta sattui olemaan juuri siinä paikassa, jossa etuvaihtajan panta kiinnitetään runkoon. Pannan sai kyllä pidemmällä ruuvilla rungon ympärille, mutta nivelkohdan epätasainen pinta vaikeutti etuvaihtajan virittämistä oikeaan kulmaan.

Takavaihtaja meni paikoilleen helposti ilman ohjekirjojen tai -videoiden katselua. Myös jarrujen kiinnittäminen runkoon oli yksinkertaista, ja jarrupalojen kohdistaminen on maantiepyörissä helppoa. Kaikkien vaijerien suojakuorten väriksi valitsin mustan.

takavaihtaja.jpg

Ketjun kanssa hölmöili sekä naapurikorttelin pyöräkauppias että minä itse. Ensin  pyöräkauppa myi väärän pituisen pinnin ketjun päiden yhdistämiseen. Reklamoin ja sain pinnin tilalle SRAMin pikaliittimen, joka sekään ei sopinut ketjuuni. Toisesta kaupasta sain kuitenkin Shimanon 105 -ketjuun sopivan pikaliittimen.

ketjuKetjun yhdistäminen pikaliittimellä osoittautui haastavammaksi kuin valmistajan mainoksista voisi päätellä. Youtuben ohjevideoilta löytyi oiva vinkki yhdistää ketjun päät nippusiteellä toisiinsa. Tämän jälkeen pikaliittimen sai aseteltua ja naksautettua helposti pihdeillä paikoilleen.

Yhdistämisen jälkeen ketju kulki rattailla nykivästi, eikä pikaliitin mennyt sujuvasti läpi takavaihtajan kahta ohjainpyörää kannattelevasta kehikosta. Pitkän ihmettelyn jälkeen ongelman syyksi ilmeni se, ettei ketju kulkenut ohjainpyörien kehikon läpi oikeasta kohdasta. Ketju ohitti ohjainpyörien välissä olevan pienen metalliulokkeen väärältä puolelta, joten ketju piti irroittaa, asetella rattaille ja yhdistää uudestaan. Sen jälkeen voimansiirto toimi hyvin.

Satulatolppa pitää sahata bamburungossa määrämittaiseksi. Putken sahaaminen suoraan osoittautui kotikonstein hankalaksi: ensimmäisellä yrittämällä sahaus meni vinoon, ja tolppa jäi myös aavistuksen verran liian lyhyeksi. Jouduin siis ostamaan uuden tolpan, jonka lyhentämiseen lainasin vahingosta viisastuneena putkileikkuria.

satulatolppa

Satulatolpan kiristyspannan kiristämisessä oli myös omat bambuspesifit kommervenkkinsä. Panta kiinnitetään bamburungon sisältä pilkistävään alumiiniputkeen, jota on näkyvillä vain kolmen millin levyinen soiro. Aluksi panta ei meinannut pysyä kiristettäessä millään paikoillaan, vaan se luiskahti väkisinkin pois rungon alumiiniputken päältä. Kun irroitin satulatolpan pois rungosta, panta asettui jostain syystä paremmin paikalleen. Kiristin pantaa hieman, laitoin satulatolpan takaisin ja sen jälkeen loppuun asti kiristäminenkin onnistui helposti.

ohjaamo

Viimeistelin kokonaisuuden mustilla tankoteipeillä. Kiekot ovat hiilikuitulaminoidut Shimanon RS81:t, ja Suunnon Ambit 3 näyttää nopeuden, kadenssin, sykkeen ja muun datan. Polkimiksi laitoin ensi alkuun maastopolkimet, sillä pyörää on tarkoitus käyttää paitsi lenkkeilyyn, myös paikasta toiseen liikkumiseen.

Runkomateriaalin vaihtuminen bambuksi ja etuhaarukan hiilikuidusta alumiiniksi kasvatti painoa vanhaan Bianchiini verrattuna 600 grammalla. Projektin lähtökohtana oli kuitenkin enemmän tyyli kuin keveys ja nopeus, sillä sunnuntaitriathlonistina ajan kilpaa pääsääntöisesti tri-pyörällä.

nimmari

Rungon sambialainen kasaaja jätti takahaarukkaan puumerkkinsä.

Vaan pakkohan sitä tälläkin pyörällä joku kisa ajaa. Uskon kuitenkin, että uuden hienon pyörän myötä lisääntyvät harjoituskilometrit keventävät kuskin massaa pyörän massan kasvua enemmän. Myös pyörän uniikkius antanee kuskille kisatilanteessa lisäpotkua, joka kompensoi rungon 600 gramman lisäpainon moninkertaisesti.

dsc_2223.jpg

JANNE

1 kommentti

Kategoria(t): Muu elämä

Gluteeniton laskiainen

Tai laiskiainen, niin kuin siskonpojat sanovat 🙂

Mukava viikonloppu: klassiset herkut, eilinen aurinko, tämän päivän pyry, puikoilla oleva villatakki mukavassa vaiheessa, uusi neule alussa ja telkkarissa MM-kisat!

En todellakaan ole erityinen hiihtourheilun seuraaja, mutta ihanasti tulee lapsuuden talvet mieleen ihan vaan siitä että on talvi, aurinko ja hiihtoa telkkarissa.

Mutta ne herkut! Tein ehkä kaikkien aikojen parasta pannaria. Ohjeen löysin Iitan tekemää -blogista:

7 dl maitoa
3 kananmunaa
4 dl vaal gl jauhoseosta
1,5 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
100 g sulatettua voita

Paisto 225 astetta, 30 min.

Käytin fin mix -jauhoja ja ruokosokeria ja ihan järisyttävän hyvää tuli! (Ei tosin vedä vertoja mummon juustomaitopannarille, mutta normimaidosta parasta.) Paistoin ehkä aavistuksen yli 30 min, sen verran että pannariin tuli kaunis ruskea pinta ja Iitan ohjeen mukaisesti ripottelin kuuman pannarin päälle sokeria.

20170226_171025

Koska vietettiin laskiaissunnuntaita tein myös hernaria. Pojat eivät arvostaneet. Olivat (kaikki kolme) sitä mieltä, ettei ole purkkihernarin voittanutta. Lisäksi mulle kerrottiin, että itse tehty hernekeitto on aina ihan liian vetistä. Nyt ei sitä ongelmaa ollut, sillä tein keiton Eilistä & Paistoa -blogin ohjeella, ja keitin soppaa peräti 6 tuntia. Porkkana teki keitosta hiukan makean, mutta yhtä kaikki, hyvää oli.

Pakkasesta sulatin vielä viime viikosta jäänen laskiaispullan. Leivoin pullat Farina Pulla- ja munkkijauhoseoksella Vuohelan Herkun ohjeen mukaan ja – kuten todettu – sain aikaiseksi kelpo pullat. Tässä vielä Vuohelan ohje (paketissa on ohje korvapuusteille):

2 kananmunaa
2,75 dl maitoa
2 ps kuivahiivaa
1 ps pullajauhoseosta(450 g)
n. 100 g voita
voiteluun kananmuna

Vatkaa munat kättä lämpimämpään (42 °C) maitoon, lisää hiiva. Vatkaa joukkoon jauhoseos. Anna vetäytyä lämpimässä peitettynä 30 min, niin että taikina tiivistyy.

Sulata voi ja lisää taikinaan. Vaivaa taikina hyvin. (Käsin saat paremman taikinan kuin koneella. Käytä apuna gluteenitonta jauhoa.) Pyörittele pulliksi, anna kohota lämpimässä peitettynä n. 1 h.

Voitele munalla juuri ennen paistoa. Paista 200 °C:ssa 10 – 20 min.

Tein täsmälleen ohjeen mukaan; vaivasin 5 min (enempää en malttanut) ja pullia tuli 12 kpl. Samalla jauholla tein vappuna vappumunkit ja nekin olivat herkullisia. Vahva suositus!

20170219_160309

img_20170219_203429_183

Sanna

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä

And So It Begins…

Michelangelo_-_Creation_of_Adam4.jpg

Micheljannelo: The Creation of the President. ”So Putin created Trump in His own image, in the image of Putin he created him.”

Extreme Planet Makeover”, the biggest reality show ever launched today!

This time reality television is what it seems. No script, no limits, just pure chaos!

  • Watch 7 billion participants misportrayed, humiliated and exploited.
  • Carefully designed scenarios to encourage conflicts – terrorism, trade wars and climate change guaranteed.
  • Includes fakery, narcissism, immaturity and celebration of vulgarity.
  • Basic human decency treated as something to be overcome.
  • Making celebrities out of untalented people who don’t deserve fame.

Available 24/7 on local news channels around the world.

Starring: President Donald Trump
Created by: President Vladimir Putin
Supporting actors: Leaders of European populist movements

”After the Extreme Planet Makeover, you will never bother to watch another weight loss or job search show. With more than 7 billion participants, this is the ultimate social experiment and world’s biggest survivor contest in one powerful package!”

– Breibart News Network

JANNE

1 kommentti

Kategoria(t): Muu elämä