Savannin kuoseja ja omenoita

20160918_185648Lomalla silmiini sattui juttu kesän kuumimmasta muoti-ilmiöstä, ja päätin kaivaa vielä päälle mahtuvat chintegeistä ommellut vaatteet ja kaapissa odottavat Afrikka-kankaat esiin. Vaikka palasimme Sambiasta yli kymmenen vuotta sitten, kankaita on kaapissa vieläkin laatikollinen.

20160803_204650

Hameen ohje on Suuresta käsityöstä (5-6/2015), joka on havainnut catwalkeilta nousevan trendin jo vuosi sitten. Malli on yksinkertainen ja olisin halunnut siihen räikeämmän kuosin, mutta näyttää siltä, että jäljellä on lähinnä murrettuja sävyjä.

Helmankääntäjä hommissa.

Helmankääntäjä hommissa.

 

Paidan malli on laatikkopaita Kotiliesi käsityöstä (2/2015). Suosituskangas oli napakka joustava kangas, mutta tuntuisi toimivan ihan hyvin peruspuuvillakankaallakin.

Nyt on syksy jo pitkällä, täytyy toivoa, että trendi kestää vielä ensi kesään. Vielä olisi yksi Aino-mekko ja pari takkia suunnitteilla.

Viime syksynä ei mistään tullut omenan omenaa, niinpä on iloittava tästä vuodesta! Olen keittänyt kolme kattilallista sosetta pakkaseen, tehnyt kaksi valtavaa kaura-omenapaistosta (Kinuskikissan ohjeessa on reilusti voita ja sokeria) ja yhden herkullisen gluteenittoman omenapiirakan, jota kutsutaan kaikkien kehumaksi. Jauhoina käytin Semperin fin mix -jauhoja, eikä piirakka maistunut yhtään gluteenittomalta, keliaakikon iloja!

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Käsityöt

Mekkotehtailua

Tänä vuonna lomalla tuli ommeltua enemmän kuin aikoihin. Mulla on ollut kaapissa usempiakin kivoja kankaita, joista en oikein ole tiennyt mitä niistä tekisin. Kun lainasin Mekkotehdas aikuisille -kirjan ja näin sen kaavoilla ommeltuja mekkoja, alkoi kankaiden kohtalo selvitä.

Kesän aikana sain kolme mekkoa valmiiksi ja vielä jäi yksi kangas odottamaan sopivaa mallia.

20160811_180346

Mekkotehtaan Aino-mekosta tuli kaikkien aikojen kulttuuritanttamekko. Hengeltään se muistuttaa mun mielestä Marimekon Iloista takkia – ehkä siksikin että kangas on Marimekkoa, Maija Louekarin Kulkue vuodelta 2007. Mun Kulkueeni ei riittänyt koko mekon ympärykseen, niinpä hihat ja puolikas takakappaleesta ovat tavallista mustaa puuvillaa. Lisäksi jouduin pidentämään Ainoa reilusti, jotta marssijoiden töppösetkin tulivat mukaan. Ainon kaava oli kyllä tosi kiva, erityisesti tykkäsin kaula-aukosta.

pixlr

Ruut-mekosta siskoni sanoi että näyttää hiukan verholta. No, vanhasta puuvillaverhosta se onkin, Li Englundin suunnittelemasta kankaasta Lemmikki – ForgetMeNot. Jouduin ensimmäistä kertaa ikinä tekemään itse vinokaitaleen, sillä Itiksestä lopetti keväällä mainio ompelutarvikeliike Tikata ja Eurokankaan vinokaitaleiden värivalikoima oli sangen vaatimaton. Tikatasta olisi varmasti löytynyt oikea sävy! Onnekseni EK:sta löytyi sentään edes oikean väristä puuvillakangasta. Ohjeet vinokaitaleen leikkaamiseen otin täältä.

20160814_103110_20160814124144729

Vilma-mekon surautin mutsin vanhalla saumurilla, joka tikkaa hyvin, mutta joka säksättää niin että tekisi mieli laittaa peltorit päähän. Käytin mekkoon ikivanhaa (niin ikään mutsilta aikojen alussa saatua) trikoota, joka on kulkenut kaapeissani viimeiset 25 ellei 30 vuotta. Käyttämäni trikoo on ehkä aavistuksen liian lirua ja venyvää, mutta mallin yläosasta pidän kovasti. Ensimmäistä kertaa käytin ryptykseen framilonia, ja se täytyikin tehdä pariin otteeseen, sillä ekalla kerralla venytin nauhaa aivan liikaa. Vähän mulle on vielä epäselvää mitä eroa on sillä, käyttääkö rypyttämiseen kumpparia, framilonia vai rypyryslankoja, mutta ehkä se joku kaunis päivä mulle valkenee.

20160814_101739

 

Sanna

2 kommenttia

Kategoria(t): Käsityöt

Make America Macho Again

trump hauis final web

Nousussa maailmalla: machojohtajuus

Tässä blogissa jo pariin otteeseen analysoitu Vladimir Putin saattaa tänä vuonna saada kollegakseen toisenkin presidentin, jonka julkisen imagon tärkein rakennusaine on testosteroini.

Donald Trump on uhonnut karkottavansa 11 miljoonaa laitonta siirtolaista ja rakentavansa Yhdysvaltojen etelärajalle muurin meksikolaisten rahoilla. Trump on kieltäytynyt poissulkemasta sodankäyntiä ratkaisuna kauppapoliittisiin kiistoihin Kiinan kanssa, eikä hän ole suostunut karsimaan geopoliittisesta työkalupakistaan edes ydinaseiskua Lähi-Itään tai Eurooppaan.

white men

Trumpin kampanjamotto Make America Great Again vetoaa varsinkin köyhtyviin valkoisiin duunarimiehiin, jotka ovat menettäneet perinteisen asemansa etuoikeutettuina amerikkalaisina.

Trumpin mukaan muu maailma hyppii Yhdysvaltojen silmille, sillä maan nössöjä johtajia ei kunnioiteta. Trumpin politiikan keskeisimpänä sisältönä on tarj0ta kansalle machojohtaja, joka pakottaa meksikolaiset, islamistit, kiinalaiset ja yritysjohtajat lopettamaan maahanmuuton, terrorismin ja työpaikkojen valumisen ulkomaille. Kaikki tämä onnistuu ihan vain kovistelemalla, kunhan johdossa on mitat täyttävä presidentti. Vastaus ongelmiin ei ole Trumpin aatteellinen linja (mikäli sellaista edes on), vaan hänen miehekäs persoonansa.

Donald Trumpin ja Vladimir Putinin profiilit ovat suurelta osin lähes identtiset. Kumpikin on luonut itsestään kuvan viriilinä supersankarina, joka vähät välittää muiden noudattamista säännöistä. Trumpin ja Putinin yliampuva machomiesstereotypia näyttäytyy vahvana johtajuutena, jonka julkilausuttuna tavoitteena on palauttaa oman kansakunnan menetetty suuruus.

trump potretti web

Trump on perustellut vihjailujaan sotilaallisesta iskusta Kiinaan sillä, että arvaamattomuus auttaa Yhdysvaltoja säilyttämään vaikutusvaltansa maailmanpolitiikassa. Putin on istuvana presidenttinä ehtinyt toteuttaa samaa johtamisfilosofiaa myös käytännössä.

Trumpin Putin-henkinen viesti on mennyt perille tehokkaasti. On siis kohdattava tosiasiat ja otettava huomioon sellainenkin mahdollisuus, että maailman 15 350 ydinkärjestä 14 270:n laukaisunapit ovat pian Donald Trumpin ja Vladimir Putinin salkuissa.

Miten kansainvälinen poliikka ja maailma ylipäätään muuttuisi, jos näin todella kävisi? Visualisoin omaa pohdintaani kuvilla, joihin olen hakenut tälläkin kertaa inspiraationi Tom of Finlandin tuotannosta. Toivon kuvien puhuvan puolestaan, mutta aiempi kirjoitukseni putinistisesta fotorealismista tarjoaa myös sanallisen selityksen sille, miksi Putinin ja Trumpin itsestään luomat fiktiiviset hahmot istuvat niin luontevasti Tom of Finlandin maailmaan.

Alun perin yhteys Tom of Finlandiin juolahti mieleeni Putinin propagandakuvista. Trump tuo omaa machouttaan esiin enemmän sanoilla kuin kuvilla, joten on paikallaan vertailla myös Trumpin ja Putinin puheita. Tässä muutama esimerkki Trumpin ja Putinin eri ilmiöitä ja ihmisistä koskevista näkemyksistä:

Islamistien ja terroristien ympärileikkaamisesta, vesikiduttamisesta ja tappamisesta

If you want to become an Islamic fundamentalist and be circumcised, come to Moscow… We have very good specialists. I can recommend one for the operation, he’ll make sure nothing grows back. Vladimir Putin

Torture works, ok folks? I think we should go much stronger than waterboarding, that’s the way I feel. Donald Trump

And if it doesn’t work, they deserve it anyway for what they do to us. Donald Trump

We are going to pursue terrorists everywhere. If they are in the airport, we will pursue them in the airport. And if we capture them in the toilet, then we will waste them in the outhouse. –Vladimir Putin

When you get these terrorists, you have to take out their families. They care about their lives, don’t kid yourself. But they say they don’t care about their lives. You have to take out their families. Donald Trump

leijona final4

Tässäkö on planeettamme tulevaisuus?

Seksuaalisesta väkivallasta

What a mighty man he [Moshe Katsav, the president of Israel] turns out to be! He raped 10 women – I would never have expected this from him. He surprised us all – we all envy him! –Vladimir Putin

26,000 unreported sexual assults in the military – only 238 convictions. What did these geniuses expect when they put men & women together? Donald Trump

Senaattori John McCainin sotavankeudesta ja mielenterveydestä

He’s not a war hero. He’s a war hero because he was captured. I like people that weren’t captured. Donald Trump

Mr McCain was captured and they kept him not just in prison, but in a pit for several years… Anyone [in his place] would go nuts. Vladimir Putin

Hillary Clintonin heikkouksista

…maybe weakness is not the worst quality for a woman. Vladimir Putin

If Hillary Clinton can’t satisfy her husband, what makes her think she can satisfy America? Donald Trump

Donald Trumpista ja Vladimir Putinista

He [Donald Trump] is a very flamboyant man, very talented, no doubt about that… He is an absolute leader of the presidential race, as we see it today. Vladimir Putin

[I have] always felt fine about Putin…. I think that he is a strong leader. He’s a powerful leader. He’s actually got popularity within his country. They respect him as a leader. Donald Trump

I think we have had very weak people. I think we have had weak people even running... It is time to have tough, smart people.  - Donald Trump Washingtoni nykyisistä poliitikoista

Trumpin mukaan Yhdysvaltain poliittiset johtajat ja ehdolle asettuneet poliitikot ovat olleet järjestään heikkoja ihmisiä, vaikka johtoon tarvittaisiin ”kovia ja fiksuja” ihmisiä.

Trumpilla ja Putinilla on samankaltaisuuksista huolimatta yksi keskeinen ero. Siinä missä Trump on voinut solvata vastustajiaan vain sanallisesti, Putinin vastustajia on päätynyt sankoin joukoin niin vankilaan, maanpakoon kuin hautaankin.

Kukaan ei vielä tiedä, miltä presidentti Trumpin ulkopolitiikka oikeasti näyttäisi. Ehkä hän on showmies, joka louskuttaa vaalikampanjassa leukojaan ja asettuu vaalit voittaessaan kiltisti samaan ruotuun kuin edeltäjänsä. Vaikka hän olisi tosissaan, maan poliittinen järjestelmä pystyy estämään Trumpin äärimmäisten ideoiden toteuttamisen ainakin niin kauan, kun se pysyy pystyssä.

Putinin näkökulmasta Trumpin vaalivoitto olisi kaikissa tapauksissa riemuvoitto. Vaikka Trump kääntäisi presidenttinä takkinsa täydellisesti, hän on jo vaalikampanjansa aikana julistanut toimivansa monessa asiassa Putinin tavoin – ja onpa hän jopa avoimesti ihaillut Putinin johtajuutta. Trump on siis puheillaan ja uhollaan antanut Putinin linjalle oman moraalisen hyväksyntänsä, jota hänen olisi presidenttinä hyvin vaikea uskotavasti perua.

Olisi yllättävää, jos Putin ei tavalla tai toisella hyödyntäisi Trumpin mahdollisen vaalivoiton tarjoamaa tilaisuutta sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Pari piirua machoilun suuntaan?

JANNE

Kummankin sitaatit on poimittu englanninkielisistä julkaisuista ja ne on jätetty kääntämättä. Linkit kuvien inspiraationa olleisiin Tom of Finlandin teoksiin:

Kuva 1 Kuva 2/1 Kuva 2/2  Kuva 3 Kuva 4/1 Kuva 4/2 Kuva 5

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Muu elämä

Macho vai alfauros?

Vertasin hiljattain Vladimir Putista luotua fiktiivistä machohahmoa Tom of Finlandin tuotantoon. Putinia esittelevät propagandavalokuvat ovat häkellyttävän samanlaisia kuin Tom of Finlandin piirrokset, sillä molemmissa on hyödynnetty ja liioiteltu samoja machomiesstereotypioita.

Putinin julkikuvaa on verrattu myös Neuvostoaikojen Stalin-kulttiin. Putinista luodun sankarihahmon voikin nähdä Stalinin aikojen henkilöpalvonnan paluuna 2000-luvun Venäjälle. Nikita Hrustsov lopetti aikanaan Stalinin palvonnan ja julisti, että johtajan kohottaminen yliluonnolliseksi sankarihahmoksi on marxismi-leninismin hengen vastaista. Putin on Stalinin jälkeisen Neuvostoliiton ja Venäjän ensimmäinen valtionpäämies, jonka valta-asemaa on pönkitetty tekemällä johtajasta sankarihahmo ja henkilöpalvonnan kohde.

kultti.jpg

Vaikka Putinin macho-hahmo kulkee Staliniin verrattuna omia Tom of Finlandin viitoittamia polkujaan, Putinin ja Stalinin imagonrakentamisessa on myös visuaalisia ja sisältöön liittyviä samankaltaisuuksia.

Stalin esintyi neuvostotaiteessa ja -mediassa toistuvasti lasten ja nuorten ympäröimänä. Johtajaansa ihailevat nuoret kehystivät Stalinin lempeäksi kansakunnan isäksi ja yhdistivät hänet tavalliseen kansaan. Myös Putinin pehmeää  ja suojelevaa puolta korostetaan kuvilla, joissa hän esiintyy lasten, naisten ja perheiden seurassa. Putinia kansakunnan isänä esittävät kuvat ovat niin samanhenkisiä sosialistisen realismin Stalin-representaation kanssa, että Putin-kuvia voisi hyvin käyttää Stalin-propagandassa ja päinvastoin.

Testaan väitettäni muutamalla kuvamuokkauksella. Kuvissa vertaillaan kahden valtionpäämiehen imagonrakentamista, eikä niiden tarkoitus ole siis muuten rinnastaa Venäjän presidenttiä miljoonia ihmisiä murhanneeseen diktaattoriin:

alfa_vauva3.jpg

Vasemmalla Putin ottaa syliinsä vauvan, joka rikkoi Venäjän mukaan seitsemän miljardin ihmisen rajan maapallon väkiluvussa. Oikealla Putinin tilalla poseeraa Stalin.

 

alfa_lippulapsi.jpg

Sama idea toisin päin: vanha Stalin-juliste ja siitä muokattu 2000-luvun versio kansakunnan isästä. Stalinin ajan puna-armeija on nyky-Venäjällä sen verran kovassa huudossa, etten modernisoinut Putinin sotilasasua.

 

alfa_koulu2.jpg

Stalin ja Putin kouluvierailulla.

sosrea_pioneerit5.jpg

Valokuva pikkutytöä kättelevästä Putinista on muokattu ja uudelleensijoitettu vanhaan Stalin-maalaukseen.

Stalinista ja Putinista luoduissa lempeän johtajan hahmoissa on kuitenkin yksi keskeinen ero. Siinä missä Stalin osoitti pehmeyttään etupäässä lasten avulla, Putin kohdistaa julkisen hellyytensä useammin eläimiin kuin ihmisiin:

alfa_eläimet.jpg

Putin ei ole ainoa valtionpäämies, joka on kuvattu söpöjen ja pörröisten eläinten seurassa. Jopa Hitler tunnettiin suurena eläinten ystävänä, ja presidenttien kissoista ja koirista on tehty julkkiksia niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Putinin eläinkuvissa ainutlaatuista on niiden mykistävä määrä. En usko, että yhdenkään muun valtionpäämiehen eläinrakkautta olisi valjastettu näin laajassa mittakaavasta johtajan henkilöbrändin rakentamiseen.

Tom of Finland -henkinen alistava machomies ei ole siis ainoa stereotypia, jota on käytetty Putinin imagon rakennuspalikkana. Isähahmo- ja eläintenhalaaja-Putin on mitä tyypillisin alfauroshahmo. Alfauroshan ei ole ihmisten ja muiden kädellisten yhteisöissä yleensä lauman fyysisesti voimakkain yksilö, eikä alfauroksen tarvitse tavallisesti käyttää väkivaltaa tai sen uhkaa tavoitteidensa saavuttamiseen. Ihmisalfa on karismaattinen johtaja, joka on noussut johtoasemaan luomalla muita paremmat verkostot ja liittolaissuhteet. Jos alfaurosasemaan pääsisi pelkän voiman avulla, maailman valtionpäämiehet olisivat alle 30-vuotiaita nuoria miehiä. Voimalla ja väkivallalla uhoaminen kuuluukin ihmisyhteisöissä nimenomaan nuorille wannabe-alfauroksille, jotka yrittävät kokemattomuuttaan kohota alfaurosasemaan väärin keinoin.

Kahden eri stereotypian varaan rakennettujen fiktiivisten Putin-hahmojen välillä on silmiinpistävä ristiriita. Machoiluun kuuluu röyhkeys, arvaamattomuus ja jatkuva väkivallan uhka. Alfauros on kova mutta reilu, ja hänen kovuutensa on vastuullista ja ennustettavaa.

Hellyyden osoittaminen eläimille ihmisten sijaan saattaisi olla kompromissi, jolla Putinin macho- ja alfauroshahmojen välistä ristiriitaa pyritään tasoittamaan. Eläinten kanssa Putin näyttäytyy astetta primitiivisempänä laumanjohtajana kuin ihmislasten seurassa. Eläinten kesken myös raa’an voiman käyttö on ”luonnollista”, ja ihmisetkin kohtelevat eläimiä keskimäärin kovakouraisemmin kuin toisia ihmisiä.

Ristiriita näkyy Putinin imagonrakentamisen lisäksi myös tosielämässä. Ollakseen uskottava, kumpikin fiktiivinen hahmo tarvitsee propagandakuvien rinnalle symbolisia tekoja, jotka alleviivaavat kuvien sanomaa.

Aiemmassa kuva-analyysissani mainitsin erityisesti yhden teon, jolla Kreml on toistuvasti pönkittänyt Putin-propagandakuvien luomaa machomielikuvaa. Venäjällä on nähty useita näytösoikeudenkäyntejä, joissa nöyryytetään häkkiin suljettua nuorta naista.

naiset8

Machon ja alfauroksen ristiriita: todellisen alfauroksen ei tarvitse osoittaa valtaansa alistamalla ja nöyryyttämällä naisia. Macholle myös heikkojen alistaminen sopii erinomaisesti.

Kun Putinin Venäjä on näyttänyt oikeussalin häkkiin suljetuille naisille kaapin paikan, se ei ole nöyryyttänyt pelkästään kyseisiä naisia yksilöinä tai sukupuolensa edustajina. Häkkiin suljetulla Greenpeacen Sini Saarelalla nöyryytettiin hänen edustamaansa liberaalia länttä, ja  Nadia Savtšenkon oikeudenkäynnissä kyykytettiin hänen kotimaataan Ukrainaa. Pussy Riotin Nadia Tolokonnikovan häkittämisellä alistettiin ja varoitettiin kaikkia Venäjän sisäisiä Putin-kriitikkoja.

Ihmisoikeudet ovat olleet kaikkien kolmen kohdalla halpaa valuuttaa. Esimerkiksi Savtšenko on ukrainalainen sotilas, joka siepattiin Itä-Ukrainasta Venäjälle. Siellä hänet tuomittiin tekaistuin perustein kaksi toimittajaa tappaneesta tykistöiskusta ja laittomasta rajanylityksestä 22 vuodeksi vankilaan.

Putinista luotuun isähahmo-eläintenystävä-alfaurosstereotypiaan sopii huonosti hahmo, joka osoittaa valta-asemansa kiusaamalla naisia läpeensä poliittisissa oikeudenkäynneissä. Alfauroksen ei tarvitse käyttää voimaa, ja aivan erityisesti alfauros ei käytä voimaa itseään heikompiin. Naisia alistava Putin on pikemminkin stereotyyppinen wannabe-alfauros.

Tosielämän Putin tasapainoilee kahden fiktiivisen hahmonsa välimaastossa. Toistaiseksi Kremlin häkkiin suljettu nainen -performanssit ovat päättyneet ennenaikaiseen vapauttamiseen: Sini Saarela armahdettiin kesken oikeuskäsittelyn osana Venäjän perustuslain 20-vuotismerkkipäivän juhlintaa, ja Nadia Tolokonnikova pääsi vapauteen Sotšin olympialaisten alla. Myös Savtšenkon vapauttamisesta neuvotellaan.

Tähän mennessä Kremlin Putin-kuvien sisältämää symboliikkaa on muokattu päivänpoliittisten tarpeiden määrittämien tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi machosankarikuvia on annettu julkisuuteen juuri sopivasti vaalien alla. Kahden fiktiivisen Putin-hahmon tulevat seikkailut saattavat siis antaa jatkossakin vihjeitä siitä, mitä tosielämän Putin aikoo tehdä seuraavaksi. Jos Putin haluaa pitää kiinni kylmän sodan aikaisen etupiiriajattelun palauttamisesta ja rakentaa Venäjästä geopoliittista suurvaltaa, hänen on tuotava edelleen esiin machohahmoonsa kuuluvaa arvaamattomuutta.

Nykymenolla Venäjä voi nousta suurvallaksi vain pelon ja sotilaallisen pelotteen avulla. Sotilaallinen pelote edellyttää puolestaan ydinaseita, sillä ilman niitä Venäjä ei pysty haastamaan länttä sotilaallisesti. Vakaa ja ennustettava valtionpäämies ei voi kuitenkaan käyttää ydinaseita tai sen uhkaa ekspansiivisten tavoitteidensa aktiiviseen edistämiseen. Ydinasepelotteeseen perustuva laajentumishaluinen geopolitiikka on mahdollista vain, jos ydinasesalkkua kantaa arvaamaton ja väkivaltainen mahco.

Jäämme siis kahulla odottelemaan, nähdäänkö Kremlin tulevissa Putin-kuvissa enemmän pörröisiä eläimiä vai häkkiin suljettuja naisia.

JANNE

Jätä kommentti

Kategoria(t): Muu elämä

Vladimir of Russia

putin_stamp_pohja

Vladimir Putinista välitetään medialle säännöllisesti kuvia, jotka näyttävät presidentin miehisissä sankarirooleissa. Putin-kuvien henkilönpalvonta on jatkumoa neuvostoajoista, mutta kommunistijohtajia ei kuvattu Putinin tapaan liioitellun yltiömaskuliinisina, vaan paljon neutraalimmin. Mistä Kreml on mahtanut ammentaa inspiraatiota Putinin lukuisille eri sankarihahmoille?

kuvarulla4

Vaikka Putin-mytologiaa rakennetaan Venäjällä myös taiteen keinoin, Putinin politiikkaa tukeva taide ei ole ainakaan vielä kehittynyt tyylillisesti erilliseksi taidesuuntaukseksi. Jos Putinin tukijat haluaisivat kehittää perussuomalaisen realismin hengessä Kremlin narratiivia tukevan taidesuuntauksen, mallia kannattaisi ottaa Tom of Finlandista. Perustelen yllättävän kuuloista väitettäni yhdistelemällä Putinista julkaistuja propagandakuvia Tom of Finland -teoksiin. Putinia tukevan taidesuuntauksen nimi voisi olla putinistinen fotorealismi.

tukkijätkät2

Putinin legendaarinen uintikuva on toistettu myös ankkamaalari Kaj Stenvallin tuotannossa. Putinin uintilajina on teknisesti vaativa perhonen, joka on käsivedoltaan visuaalisin ja aggressiivisin. Tom of Finlandin tukkijätkät symboloivat kuvassa Venäjän kansaa. Kremlin Putin-kuvissa tavalliset kansalaiset kuvataan yleensä neutraalisti. Sen sijaan sosialistinen realismi korosti (myös) kansan sankarillisuutta ja kuvasi nimenomaan kansanmiehet usein liioitellun maskuliinisesti. Tom of Finland -hahmot linkittävät siis putinistisen fotorealismin sosialistiseen realismiin ja muistuttavat Kremlin tavoitteesta palauttaa Neuvostoliiton suuruuden ajat.

Putinin tukijat pitänevät Tom of Finlandiin yhdistämistä rienaamisena, sillä Putinin suhtautuminen homouteen on nuivaa. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan pilkata Putinin homofobisuutta Tom of Finlandin avulla, ja olen pyrkinyt parhaani mukaan poistamaan kuvistani viittaukset homouteen. Tom of Finland sattuu vain olemaan paras tarjolla oleva tyylillinen esikuva Putin-taiteelle, sillä Putinista tarjotut propagandakuvat ja Tom of Finland on veistetty ilmiselvästi samasta puusta.

Molempien visuaalinen juju on miehisyyden ja miehisen voiman ihailussa ja rankassa liioittelussa. Läntisessä lukijassa Putin-kuvien ja Tom of Finlandin yhtäläisyydet saattavat herättää huvittuneisuutta, mutta samankaltaisuudet eivät ole pelkkä huvittava sattuma.

heppasyö

Pääministeriaikoinaan Putin esiintyi kuvassa, jossa hän syötti hevosta. Kerrotaan, että hetkeä ennen kuvan ottamista hevonen oli hyökännyt toimittajan kimppuun.

Tom of Finlandilla ja Kremlin Putin-kuvilla on yhteiset juuret. Tom of Finlandin cowboyt, merisotilaat, prätkäjätkät ja pilotit olivat oman aikansa homofobisen valtakulttuurin tyypillisiä machomiesstereotypioita. Tom of Finland kaappasi stereotypiat, asetti ne uuteen kontekstiin ja valjasti ne homojen vapauttamiseen. Aiemmin homomiehet kuvattiin naismaisiksi, mutta Tomin kuvissa homot olivat ylpeästi vieläkin miehekkäämpiä kuin esikuvansa valtakulttuurissa. Tosielämässä homot alkoivat pukeutua nahkaan vasta Tom of Finlandin kuvien innostamina.

Tom of Finland edisti kuvillaan homojen oikeutta miehisyyteen, mutta sittemmin vapaamielinen länsi on pitkälti hyljännyt Tom of Finlandin valtakulttuurista omaksumat machomiesstereotypiat. Valtakulttuuri hyväksyy yleensä Tom of Finland –henkisen kukkoilun osana homojen harmitonta alakulttuuria, sillä tässä kontekstissa kukkoilu ei ole miesten ja naisten välinen tasa-arvo-ongelma, eikä se aiheuta yhteiskunnalle muutenkaan sen kummempaa vahinkoa. Muuten liberaali länsi näkee machoilun asiana, josta pitäisi päästä eroon. Samaan aikaan Putinin Venäjällä eletään vanhoja hyviä aikoja.

cowboy

Tom of Finlandin tavoin myös Putin asemoituu machomiehen rooleihin asettuessaan vastavoimaksi länsimaailman valtakulttuurille. Nykypäivän vapaamielinen länsi on hylännyt perinteiset arvot, ja Putinin macho-kuvat symboloivat niiden kukoistusta nyky-Venäjällä. Venäjän kansalle Putin tarjoaa itseään perinteisten arvojen pelastajana, ja hän etsii liittolaisia arvokonservatiiveilta myös lännestä.

Putin-kuvasto palauttaa Tom of Finlandin aikanaan kaappaamat ja liberaalin lännen sittemmin hylkäämät mahcomiesstereotypiat takaisin perinteisille juurilleen. Samalla Putin palauttaa mahcoilun myös poliittisen vallankäytön ytimeen ja sen oikeuttajaksi. Lännen rappeutuvat demokratiat ovat akkamaisia, mutta Putin uskaltaa olla mies sekä kuvissa että tosielämässä.

Machoilusta syntyvä arvokonflikti korostaa entisestään Venäjän ja lännen välistä vastakkainasettelua, ja vastakkainasettelusta syntyvä konfliktin uhka luo perusteen sille, että Venäjää johtaa keinoja kaihtamaton alfauros. Tässä kierteessä myös sisäisten vastustajien kaltoin kohtelu voidaan perustella ulkoisen uhan avulla.

beach

Tomin alkuperäishahmoihin on lisätty USA:n liput sekä Venäjän laivaston lippu, ja tatuoinniksi on vaihdettu kaksipäinen kotka. Kansalliset symbolit muuttavat homomiesten himokkaat katseet heteromiesten väliseksi vihollisuudeksi. Putinin ja merisotilaan paljaat yläruumiit sekä sotilaan kädessä oleva pyyhe korostavat venäläisten voimaa ja puhtautta verrattuna taustalla kyräileviin jenkkeihin. Selän kääntäminen vihollisille viestii myös voiman tuomasta itsevarmuudesta. (Tätä kirjoittaessani huomasin, että myös tässä käytetty Putin-kuva on esiintynyt aiemmin Kaj Stenvallin teoksessa).

Venäjä ei ehkä pärjää lännelle taloudellisesti, mutta voimankäytössä se haastaa länttä muutenkin kuin propagandakuvin. Siksi ei ole yllätys, että (myös) aidossa putinistisessa taiteessa Putin näyttää esiintyvän erittäin usein asetelmissa, joissa hän tavalla tai toisella alistaa Barak Obamaa ja alleviivaa Venäjän ylivertaisuutta suhteessa Yhdysvaltoihin. Kun Tom of Finland –kuvat riisuu homoseksistä, myös ne on helppo valjastaa samaan käyttöön.

putin_obama

putinobama

Vertailun vuoksi: aito putinistinen maalaus Moskovasta.

Kremlin Putin-kuvissa ja Tom of Finlandin tuotannossa on yhteinen paradoksi. Ihmiskehon asettaminen kameran linssin eteen passiiviseksi objektiksi ja katseiden kohteeksi on varattu perinteisesti naisille. Naiset tavataan esittää kuvissa seksuaalisina olentoina, kun taas miehet kuvataan tyypillisesti neutraalimmin. Putin-kuvissa ja Tom of Finlandin tuotannossa miehen riisuttu keho on kuitenkin mitä suurimmassa määrin katseiden ja halun kohde.

Tom of Finlandin kuvissa sekä oletettu katsoja että kohde ovat miehiä. Myös Putin-kuvissa johtajan rinnalla esiintyy yleensä muita miehiä kuten sotilaita, judokoita ja vähäisempiä päättäjiä. Kuvissa esiintyvän Putinin paljas ylävartalo lähettää kuitenkin vahvan viestin sekä miehille että naisille. Naisille kuvissa esiintyy viriili naistenmies, ja haluttavuus naisten silmissä korostaa alfauroksen valtaa myös miehille. Naistenmiehen mainetta alleviivataan myös presidentin naissuhteista levitetyillä juoruilla sekä naisten ihailusta kertovilla uutisjutuilla.

tof_avaimet_7.jpg

Pussy Riotin Nadezda Tolokonnikova oli vankilassa niin kauan kuin Putin parhaaksi katsoi.

Todellisuus on heittänyt eteemme myös hämmästyttämän monta ikonista kuvaa, joissa Putinin Venäjä on passittanut nuoria naisia kaltereiden taakse. Pussy Riotin Nadežda Tolokonnikova, Greenpeacen Sini Saarela ja ukrainalaislentäjä Nadia Savtshenko tulevat ensimmäisinä mieleen. Nämäkin kuvat rakentavat osaltaan tarinaa miehisestä johtajasta, joka uskaltaa näyttää naiselle tämän paikan maailmassa.

gender.jpg

Toivon, että hahmottelemani putinistinen fotorealismi avaa osaltaan myös alkuperäisten Putin-kuvien kulttuurista ja yhteiskunnallista merkitystä. Niillä saatetaan luoda Venäjälle uutta kansallista identiteettiä tehokkaammin kuin millään Putinin yksittäisellä poliittisella päätöksellä. Sen lisäksi niillä oikeutetaan raakaa poliittista valtaa.

Sekä uuden venäläisen identiteetin että sen varaan rakentavan vallankäytön johtoajatuksena näyttäisi olevan ajatus Venäjästä majakkana, joka johtaa konservatiivisia voimia globaalisti ja pelastaa maailman liberaalin, demokraattisen lännen rappiolta. On huolestuttavaa, että tämä ajatus näyttäisi saavan kasvavaa vastakaikua myös maahanmuuton ja muukalaisvihan kanssa kamppailevassa lännessä.

pallot

Vasemmalla putinisoitu versio Tom of Finlandin teoksesta, jossa mies yhtyy maapalloon. Oikealla on vasemmanpuolisen kuvan inspiraation lähde: tuntemattoman, aidon putinistitaiteilijan maalaus Moskovassa järjestetyssä taidenäyttelyssä.

JANNE

 

Tässä käytetyt alkuperäiset Tom of Finland -teokset avautuvat kuvia klikkaamalla.

1 kommentti

Kategoria(t): Muu elämä

mä <3 mämmi

Vuosi sitten pääsiäisenä keliakia oli vielä epäilys ja odottelin kutsua gastroskopiaan. Pelkäsin, etten ehkä koskaan enää saa syödä mämmiä, joten vetelinkin sitä lähes mietomaisia määriä!

Muutama viikko sitten havaitsin, että on olemassa gluteenittoman mämmin reseptejä. Silmiini sattui Terapiakeittiön resepti:

400 g kuivattuja luumuja
1 iso Golden delicious omena (paloiteltuna 200g)
1,5 l vettä

Keitä kunnes luumut hajoavat, soseuta, älä kaada vettä pois.

2-3 keskikokoista Rosamunda-perunaa

Keitä perunat, kaada vesi pois ja soseuta. Punnitse soseesta 380g ja sekoita se luumujen joukkoon. Surauta seos vielä sauvasekoittimella.

1 l tummaa siirappia
1 tl suolaa
1 tl raastettua appelsiininkuorta

Lisää nämä luumu-perunasoseeseen.

5 dl Kukko-lager olutta (vihreä tölkki)
3 dl kylmää vettä
150 g tattarijauhoja

Mittaa vesi ja olut kattilaan ja vispaa jauhot sekaan. Lisää seos luumu-perunasoseeseen ja jätä imeltymään yöksi huoneen lämpöön kannella peitettynä.

Paista seuraavana päivänä. Jaa mämmi useampaan vuokaan siten, että mämmiä tulee vuokaan n. 3-4 cm kerros. Paista 175 asteessa noin 2 tuntia.

Aika paljon jännitti millaista mämmiä uunista tulisi. Maistoin heti, mutta kuuma mämmi oli vetelää eikä oikein maistunut. Lisäksi mämmin päälle oli tullut paksu ja sitkeä kuori, jota oli ensin kuorittava pois.

Laitoin mämmit patrsille jäähtymään ja maistoin uudestaan seuraavana aamuna. Iloinen yllätys: mämmi maistui mämmiltä, ainakin riittävästi. Väri jäi vaaleammaksi, mutta koostumus oli suht sama. Maku oli ehkä hiukan liian luumuinen (ensi vuonna voisi kokeilla vähän vähemmän luumua ja vähän enemmän perunaa), mutta oluesta tuli hyvä maltaan maku. Äiti sanoi että hyvää on, muttei juuri mämmiä muistuta. Sisko ja Janne puolestaan totesivat että ihan mämmistä menee (äiti toki syö mämmiä näistä eniten, eli ehkä hänen arvionsa on kuitenkin lähimpänä totuutta). Yhtä kaikki, luulen että tämä on parasta, mitä gluteenittomalla mämmirintamalla on tarjolla. Seuraavalla kerralla tosin täytyy peittää vuoat foliolla toisenksi paistotunniksi, jos sillä välttäisi kuoren syntymisen.

Nyt on napa täys mämmiä, viimeiset lusikalliset söin tänään. Ehkä tällä ensi vuoteen pärjää.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä

Kässäilyä ja karjiksia

Viime viikonloppuna vietettiin suvun tuoreimman jäsenen ristiäisiä. Suloinen typy sai kauniin nimen! Lahjaksi kirjailin sankarille runotaulun ja ompelin tilkkupeiton. Facen Ompeluelämää -ryhmästä opin, että tilkkupeitton tikkaukset kannattaa harsia ennen varsinaisia tikkauksia – ja toden totta, peittoon ei tullut sellaisia ryppyjä kuin aikasempiin peittoihini. Missään omistamissani tilkkutyökirjoissa ei puhuta harsimisesta, ainoastaan peiton hakaneulaamisesta. (Työvaihe, jota inhoan! Johtuu tosin siitä että mulla on puuhaan ihan liian pienet neulat. Olisi kannattanut ostaa isommat, mutta sniiduilin.)

20160227_084908

Kirjoin Johanna Venhon runon (Sillä on silmät supussa, se on viikon vanha pakkaus. Ihmisen lapsi nupussa, sille kuuluu kaikki rakkaus) äitini tekmälle vanhalle tyynyliinalle. Kuopus piirsi mulle bambin ja köynnös on muistaakseni Karin Holmbergin kirjontakirjasta Små och stora broderier.

20160227_105658

Kylläpä kirjominen onkin kivaa! Pitäisi keksiä jotakin järkevää kirjottavaa – kuka enää tarvitsee tarjotintelinettä tai käsipyyhkeiden suojaliinaa. Kirjottu pöytäliinakin tuntuu hiukan liioitellulta. Kirjoessa ei tosin voi katsoa telkkaria, vaan katseen on kohdistuttava herkeämättä seuraavaan pistoon.

Äiti katseli aikaansaannostani hetken ja totesi tehneensä tyynyliinan oppikoulun neljännellä luokalla eli 13-14-vuotiaana. Siis virkannut lakanapitsin (noin puoli metriä), kirjonut nimikirjaimensa sen lisäksi, että ompeli tietysti itse liinan. Mä myös muistan yläasteella tehneeni tyytyliinan – ilman pitsiä, aikapaljon yksinkertaisemmin saumoin ja harakanvarvaskirjailuin. Mun pojat taisi ommella yöpökät. Opetussuunnitelmat ovat viidessäkymmenessä vuodessa kyllä jonkin verran helpottuneet.

20160227_101624

Sisko toivoi, että tekisimme juhliin karjalanpiirakoita – tai kai niitä on kutsuttava riisipiirakoiksi, koska ruisjauhoja ei kerran käytetä – ja toki me teimme! Ja siitä tulikin tähän asti paras satsimme.

Rypyttävät kädet.

Rypyttävät kädet.

Resepti on Gluteenitonta leivontaa -blogista. Tein kaksinkertaisen annoksen, mutta tattarijauhoja upposi taikinaan kuitenkin paljon ohjetta enemmän. Määrän suhteen onkin mentävä näppituntumalla – jauhona on laitettava niin paljon kunnes tuntuma on hyvä. Pulikka on kaulitsemisessa ehdoton ja ympyrämuoto soikiota huomattavasti toimivampi. Laatuaikaa parhaimmillaan!

20160213_162938

 

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Käsityöt