Ekoja kertoja

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni uinut Atlantissa, syönyt tuoretta tonnikalaa, ollut viikon erossa lapsista ja osallistunut ryhmämatkaan.

Matka suuntautui Baskimaalle, ensin vietimme pääsiäisen Bilbaossa ja sitten muutaman päivän Biarritzissa. Sekaan mahtuivat vielä päiväretket San Sebastianiin ja Arcachoniin.

Rakennus Bilbaossa

Hämähäkki Guggenheimin museon edustalla

Tulppaanit Guggenheimin museon terassilla.

Suosikkipaikkani oli Biarritz ja erityisesti sen ranta.

Vaikka nykyturisteja ei (ei myöskään meitä) voi luonnehtia aristokraattisiksi, leijuu menneen maailman aatelisten ja yläluokan lumo yhä Biarritzin rakennuksissa, kallioissa ja kadunkulmissa.

Siitä huolimatta, ettei ryhmämatkailu osoittautunut aivan niin mutkattomaksi suhteessa lapsiperhematkailuun kuin etukäteen ajattelin, on kollegoiden kanssa matkustamisessa vissit hyvät puolensa. Seuraavaksi to do -listalla on tutustua F. Scott Fitzgeraldin romaaniin Yö on hellä, jossa (kuulemma) Dick ja Nicole Diver vierailevat Biarritzissa sekä elokuvaan Ja aurinko nousee, joka on kuvattu Biarritzin rannalla ja jonka myötä surffaus rantautui Biarritziin.

sanna

Vaalituloksen jumaluusopillisesta merkityksestä

Euroopassa kohistaan Suomen eduskuntavaalien vaikutuksista mantereen asioihin, mutta tuloksella voisi olla jopa maailmanhistoriallista merkitystä. Nyt voimme tutkia ensimmäistä kertaa tieteellisesti ikivanhaa teologista peruskysymystä: onko olemassa jumalaa, joka vaikuttaa aktiivisesti maailman ja ihmisten asioihin?

Jos herra antaa viran, herra antaa myös järjen, sanovat interventionistit. Koska merkittävä osa uusista kansanedustajista on hieman – öh – kokemattomia, opinkappaleen todenperäisyys voidaan vihdoin testata riittävän suurella otoksella. Jos viran mukana ei tule myös järkeä, maailman asioihin vaikuttavaa jumalaa ei ole olemassa. Ei muuta kuin älykkyystestejä tekemään.

Kokemattomuuden kääntöpuoli on se, että uudet kansanedustajat edustavat kansaa kattavammin kuin väistyvät kollegansa. Hesarin Nyt-liitteen mukaan 67 prosentilla väistyvän eduskunnan kansanedustajista on yliopistotukinto, kun muussa väestössä se löytyy vain 13 prosentilta. Kansanedustajien vaaleja edeltävät tulot olivat äänestäjiin verrattuna nelinkertaiset.

Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ehti jo ihaillen todeta, etteivät vasemmistopuolueet ole pystyneet nostamaan eduskuntaan suurta joukkoa tavallisia duunareita, tutkijoita, kotiäitejä ja rivivirkamiehiä. Siihen tarvittiin kaikkien aikojen aamujytkyä.

Poliittista kokemattomuutta käytetään taatusti myös lyömäaseena: keltanokat ovat suurennuslasin alla ja kömmähdyksistä otetaan kaikki ilo irti. Samalla osa porukasta leimaa pystymetsäkansanedustajien mokien kritisoinnin ylimieliseksi elitismiksi – ikään kuin kokematon päättäjä ei olisi vastuussa tekemisistään.

Toinen teologis-poliittisesti kiinnostava kysymys on paavi Benedictus XVI:n vaikutus Timo Soiniin ja sitä kautta Suomen politiikkaan. Paavin ja Soinin naispappeus- ja aborttikannoista on jo jauhettu kyllästymiseen asti, mutta entäs muut paavilliset linjaukset?

Paavi on juuri kehottanut Eurooppaa ottamaan vastaan Afrikasta konflikteja pakenevat pakolaiset. Jäämme innolla odottamaan, tuleeko pakolaismyönteisyydestäkin Soinille vaikea henkilökohtainen omantunnonkysymys, josta ei saa kysellä eikä heittää läppää.

janne

Purkakaa matkalaukkunne

Perussuomalaista realismia: Timo Soini seuraa, kun viimeiset kukkahattutädit ja -sedät vetävät s/v Estelleä karilta purjehtiakseen maanpakoon.

Josko nyt kuitenkin purettaisiin ne matkalaukut? 81 prosenttia suomalaisista ei äänestänyt persuja. Uuden eduskunnan enemmistö kannattaa kehitysavun lisäämistä, ilmastolakia, pörssiveroa ja reilua kauppaa. Politiikka muuttuu kiinnostavaksi. Ehkä jopa viihdyttäväksi.

Toivottavasti uusi asetelma aktivoi ihmisiä laidasta laitaan. Se kun osoittaa, että omalla äänestyspäätöksellä voi ehkä sittenkin olla joku yhteys siihen, minkälaista politiikkaa maassa harjoitetaan. Tähän mennessä ei ole siltä tuntunut.

Itse sain vaalien alla lähetetyksi jäsenhakemuksen Setaan ja liityttyä puolueeseen, jonka linjaukset ovat lähimpänä omiani. Vaalipäivänä kysyin käsitöitä harrastavalta vaimoltani, voisiko hän tuunata minulle tyylikkään kukkahatun kesäpäivien kannanotoksi.

Hämmästyttävintä vaaleissa oli lopulta se, ettei näin merkittävää poliittisessa ajattelussa tapahtunutta muutosta huomannut mitenkään omassa lähipiirissä. Tuloksen selvittyä havaitsin ympärilläni vain kauhua ja tyrmistystä. Facebook suorastaan räjähti.

Asun itähelsinkiläisessä lähiössä, jossa joka viides vastaantulija antoi äänensä perussuomalaisille. Asumme samoissa kerrostaloissa ja käymme samoissa kaupoissa ja baareissa. Silti en tunne ensimmäistäkään ihmistä, joka sanoisi äänestäneensä persuja.

Netti ja sosiaalinen media varmistavat lopullisesti sen, että me saamme kaiken tietomme samanmielisiltä ja puhumme asioista lähinnä samalla tavalla ajattelevien kanssa. Itselleni nämä vaalit olivat tässä mielessä jonkinlainen huipennus. Aika pirstaloitunut tämä meidän ”yhtenäiskulttuurimme” on.

janne

Konstit on monet

”VAALITIEDOTE: Soini ei ole ehdolla HKIssä. Timo suosittelee Juhani Mönkkönen 137 että mahd. moni Peruss menee läpi”

Tällainen tekstari tuli eilen omaan ja alaikäisen lapseni kännykkään. Joillekin sama viesti on tullut kuulemma keskellä yötä. Jos Soini olisi oikeasti suositellut kyseistä ehdokasta, niin ehdokas olisi varmaan ilmoittanut asiasta jossain muuallakin kuin ventovieraille lähetettävässä tekstiviestissä. Täytyypä seurata tämän ”sanojensa mittaisen miehen” äänimäärää illan tulosseurannassa.

Myös kokoomuksen Wille Rydman mainosti itsensä perheemme kisastudion inhokkilistalle. Rydman on mainostanut jo pari päivää tällaisella ilmoituksella:

Rydmania äänestämällä pääsee siis voittajan kelkkaan, ja sehän on tunnetusti monelle äänestäjälle yksi oman ehdokkaan valintaperusteista. Muuten hyvä, mutta oikeasti mitään ovensuukyselyitä ei ole tehty. Ovensuukysely on mielipidetutkimus, joka suoritetaan juuri äänestäneiden äänestäjien keskuudessa heidän poistuttuaan vaalihuoneistoista. Miten semmoinen voisi olla käynnissä kaksi päivää ennen vaaleja?

Googlettamalla löytyi toisen ehdokkaan blogi, jonka jonka mukaan Rydman olisi sanonut tarkoittaneensa ”ovensuukyselyillä” nuorisovaaleja. Jos vastaus on pitää paikkansa, niin tämmöinen tuunaus olisi ehkä osuvampi:

LISÄYS klo 12.41. STT:n mukaan Mönkkönen on lähettänyt huijausviestinsä Anni Sinnemäen puhelinnumerosta.

janne

Jälkijunassa

Tutustuin Harry Holeen vasta äskettäin. Toki olen kuullut hänestä jo aikaisemmin, mutta vasta pari viimeistä kuukautta olemme viettäneet tiiviisti yhdessä. Minä olen nauttinut, Holesta on vaikea sanoa.

Kirjasarjoihin pätee sama kuin tv-sarjoihin: niitä on ihana lukea vasta myöhemmin; sitten kun on pino tulevia seikkailuja odottamassa. Samoin tv-sarjat on parasta katsoa vasta dvd:ltä, jolloin aina voi katsoa seuraavan jakson. Elämässä on hetkiä, jolloin toiseen todellisuuteen uppoaminen on tuiki tärkeää. Harry Hole -kirjat eivät ole lohtukirjoja siinä mielessä kuin vaikka Gilmoren tytöt (tai Perhesiteet) on lohtusarja, eikä Oslo tarjoa sellaista pakopaikka kuin Stars Hollow (tai Pasadena), mutta erinomaista ajanvietettä silti. Harmi, että nyt olen tilanteessa, jossa on odotettava yhdeksättä kirjaa ja Perhesiteiden suhteen seuraavaa tuotantokautta. Onneksi Lorelain seuraan voi aina palata!

Pari teemoihin sopivaa otetta Nesböltä:

Rouva Brandburg ei näyttänyt aivan niin rikkinäiseltä kuin sisko antoi ymmärtää. Hän istui sohvalla ja tuijotti eteensä, mutta Harry huomasi sohvatyynyn alta pilkottavan keskeneräisen neuletyön. Ei niin, ettäkö olisi ollut jotenkin väärin neuloa, vaikka mies olikin juuri kuollut. Kun Harry tarkemmin ajatteli, se tuntui jopa luonnolliselta. Pitää kiinni vanhasta tottumuksesta, vaikka koko maailma romahtaa ympäriltä.
Punarinta s.339

***

Espen Kaspersen istui tapana mukaan Deichmanin kirjastossa Henrik Ibsens gate 1:ssä pino kirjoja edessään, kun hänen huomionsa kiinnittyi vieressä seisovaan hahmoon. Hän nosti katseensa.
”Hole, poliisista”, mies sanoi ja istuutui tuoliin pitkän pöydän vastakkaiselle puolelle. Espen näki pöydän toisessa päässä lukevan tytön vilkaisevan heitä. Kirjaston uuden työntekijät saattoivat joskus pyytää häntä avaamaan kassinsa, kun hän oli menossa ulos. Ja kaksi kertaa jotkut olivat käyneet kehottamassa häntä poistumaan, koska hän löyhkäsi niin etteivät he pystyneet keskittymään työhönsä. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun poliisi tuli puhuttamaan häntä. Ellei mukaan laskettu niitä kertoja, jolloin hän oli ollut kerjäämässä.
”Mitä sinä luet?” poliisi kysyi.
Kaspersen kohautti olkapäitään. Hän tajusi saman tien, että olisi hukkaan heitettyä aikaa ruveta selostamaan poliisille omaa projektiaan.
”Sören Kierkegaardia?” poliisi sanoi ja tavasi kirjanselkämyksiä. ”Schopenhaueria. Nietscheä. Filosofiaa. Oletko mietiskelijä?”
Espen Kaspersen tuhahti ”Yritän löytää oikean tien. Ja sen löytämiseksi on pohdittava ihmiselämän tarkoitusta.”
Pelastaja s. 371

sanna