Alkuvuonna luetut kirjat

Murakami, Haruki: Kafka rannalla

Tämän lukemisen aloitin kyllä jo viime vuoden puolella. Aluksi olin kirjasta erittäin vaikuttunut – saatoin pitää sitä jo yhtenä hienoimmista, joita olen lukenut. Vielä jonkin aikaa lukemisen jälkeen olin tätä mieltä, mutta sitten mieleeni hiipi epäilys, siitä että oliko tarinassa lopulta edes päätä, hännästä puhumattakaan, ja nyt näkemykseni on se, että villoja oli lopulta hyvin hyvin vähän. Kertakaikkisen kummallinen lukukokemus!

Desai, Kira: Menetyksen perintö

Pidin kehitysmaakuvauksesta, siinä oli karuutta ja kauneutta. Pidin myös siitä, miten kirjassa käsiteltiin vieraassa maassa asumista, takaisin palaamista, identiteetin muodostumista ja sen menettämistä.

Evanovich, Janet: Ensin rahat / Kahta kovemmin / Kolmas kovanokka / Neljäs kerta toden sanoo

Tällaisia kirjoja luin riemuissani kymmenen vuotta sitten. Ja tiettyä viehätystä tällaisissa jännityskertomuksissa näyttää vieläkin olevan. Stephanie Plum – ja etenkin isoäitinsä – kirvoittaa naurut, se on todettava. Hysteerisintä ovat kuvaukset Stephanie Plumin vaatteista. Miten yhdeksänkymmentäluvun alusta tuntuukin olevan niin kamalan kauan? Kuitenkin – neljäs kirja maistui jo aika puulta.

Parkkinen, Leena: Sinun jälkeesi Max

Vaikuttava kirja outojen ihmisten oudosta elämästä 1900-luvun alkupuolelta. Hienointa oli miljöökuvaus ja Maxiin kiinnittyneen Isaacin elämä, ajatukset ja tunteet. Loppua kohden sirpaleisuus ja ajassa hyppiminen alkoivat hieman uuvuttaa, mutta yhtä kaikki, teksti vei mennessään.

Donner, Jörn: Bergman; muistelma

Keskiössä on kaksi miestä: Jörn Donner ja Ingmar Bergman. Kirja kertoo heidän kohtaamisistaan, ystävyydestään, ja sen merkityksestä Donnerille. Samalla Donner tulee kirjoittaneeksi yhteiskunnasta, taiteesta, elokuvista ja kirjoittamisestakin. Kiinnostavinta kirjassa on se, miten vanha mies kuvaa elettyä (miehen) elämää. Ystävyyttään Bergmanin ystäviin lukeutuneen Harry Scheinin kanssa Donner kertoo, että ”usein siinä oli kysymys Bergmanista, yhtä usein politiikasta, naisista ja depressioista”.Viimeisestä tapaamisestaan Bergmanin kanssa Donner raportoi seuraavasti:”Bergman puhui juurta jaksain nautinnoista, joita hänellä oli elämässään ollut, nussimisesta, työnteosta, paskantamisesta, jotka kaikki tuntuivat kiinnostavan häntä yhtä paljon.”

Hustvedt, Siri: Lumous

Olen pitänyt Hustvedtin aikaisemmista kirjoista kovasti (Amerikkalaisesta elegiasta enemmän kuin Kaikesta mitä rakastin) ja tästäkin aluksi. Mutta sitten tapahtui jotakin, ja teksti lakkasi vetämästä. Vaikea sanoa mistä kiikasti, ehkä lukemisajankohta (iltaisin juuri ennen nukahtamista) ei ollut paras mahdollinen. Kirja ja teksti olisi saattanut vaatia skarpimpaa otetta. Lily Dahlin nuoruudessa oli kuitenkin jotakin hyvin hellyttävää.

Sanna