Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2010

”Vastaus on heidän suuri rakkautensa”

Näin luki Johanna Adorjánin isovanhempien kuolinilmoituksessa. Se vastaa kysymykseen, miksi he ovat kuolivat samana päivänä.

Adorján kirjoittaa isovanhemmistaan 18 vuotta heidän kuolemansa jälkeen. Hän kirjoittaa omista muistoistaan, keskusteluistaan isovanhempien ystävien kanssa, suvussa kerrotuista tarinoista, paikoista, joissa isovanhempansa ovat asuneet ja vierailleet.

Isovanhemmat olivat unkarin juutalaisia. Isoisä joutui sodan aikana Mauthausenin keskitysleirille, Unkarin kansannousun jälkeen he pakenivat kahden lapsensa kanssa Itävaltaan ja päätyivät lopulta Tanskaan, sillä mikään muu maa ei vastaanottanut pakolaisia. Tanskassa he aloittivat elämänsä uudestaan: lapset menivät kouluun osaamatta sanaakaan tanskaa, isoisä sai luvan toimia kirurgina ja isoäiti teki kaikkensa tullakseen täydelliseksi tanskalaiseksi kotirouvaksi.

Kirja alkaa lokakuun 13. päivästä vuonna 1991. Sinä päivänä Adorjánin isoisä ja isoäiti tekivät kaksoisitsemurhan. Isoisä sairasti parantumatonta sydänsairautta ja oli isoäitiä 11 vuotta vanhempi. Perheestä, lapsista ja ystävistään huolimatta isoäiti ei kyennyt ajattelemaan elämää yksin, ilman miestään.

Adorján kuvaa isovanhempiaan lämpimästi ja terävästi. Samalla hän kirjoittaa omaa historiaansa, kuitenkin niin, ettei se vie liikaa tilaa omaperäiseltä ja hurmaavalta avioparilta ja heidän rakkaudeltaan. Yhdeksäntoista vuotta sitten tänään he valmistautuivat iltaan tarkistamalla vielä viimeisten kerran toimintaohjeet kirjasta Final Exit.

Minulla on vielä 50 sivua lukematta.

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat

sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

Suuria lupauksia

Sain hiljattain asiakasomistajapostia S-ryhmästä. Siinä HOK-Elannon toimitusjohtaja linjasi S-ryhmän peruslähtökohdaksi sen, että k a i k k i S-ryhmän myymät tuotteet on tuotettu vastuullisesti – olipa niissä joutsenmerkin, luomun tai Reilun kaupan merkin kaltaista vastuullisuusmerkintää tai ei.

Aikamoinen lupaus. S-ryhmän valikoimissa on kymmeniä tuhansia tuotteita, jotka hankitaan eri puolilta maailmaa ja tuhansilta tavarantoimittajilta. Ihan vain esimerkkinä: jos halutaisiin olla edes jokseenkin varmoja siitä, ettei kaupoissa myydä lapsityövoimavapaata suklaata, useimmat nyt tarjolla olevat suklaat olisi vedettävä hyllyiltä.

70 prosenttia maailman kaakaosta tuotetaan Länsi-Afrikassa, ja sikäläisillä kaakaoviljelmillä työskentelee yli miljoona lasta. Siksi makeisvalmistajat ovat itsekin sanoneet, ettei kukaan voi taata kaakaon eettistä alkuperää.

Riskiä voi silti oleellisesti pienentää, jos tuotanto on ulkopuolisessa valvonnassa. Valvotusti tuotettu kaakao on kuitenkin Suomessa vielä harvinaisuus. Ja tämäkin oli siis vain yksi esimerkki: vaikka kaupoissa myytäisiin vain Reilun kaupan suklaata, valikoimiin jäisi edelleen tuhansia muita tuoteryhmiä, joista useimmille ei ole edes tarjolla paketissa näkyvää vastuullisuusmerkintää.

Onneksi valvontamekanismeja löytyy myös sellaisille tuoteryhmille, joissa kuluttajalle saakka näkyvää vastuullisuusmerkintää ei ainakaan vielä ole. S-ryhmä lähtee siis siitä, että nekin tuotetaan vastuullisesti.

Erityisen tärkeitä alkuperäkysymykset ovat köyhissä maissa, joissa paikallinen lainsäädäntö voi olla heikkoa tai sitä ei noudateta. S-ryhmän vastuullisuusraportin (2009) mukaan ketju pyrkii varmistamaan tuotteidensa eettisen alkuperän riskimaissa BSCI:n avulla.

BSCI eli Business Social Compliance Initiative on sosiaalisen laadunvalvonnan malli, joka tähtää tavarantoimittajien työolojen parantamiseen. BSCI:n toteutuminen on ulkopuolisessa valvonnassa, ja jos tavarantoimittajan käyttämällä tehtaalla havaitaan ongelmia, niihin puututaan. BSCI on suomalaisten yritysten eniten käyttämä auditoinijärjestelmä, joka ei ole kuitenkaan alansa tiukin. Sitä on kritisoitu muun muassa liiasta yritysvetoisuudesta, ja tilalle on tarjottu kattavampaa SA 8000 -standardia, jonka johdossa myös järjestöt ja ay-liike ovat mukana.

S-ryhmän vastuullisuusraportin mukaan 44 prosenttia ketjun omien merkkien ja itse maahantuotujen tuotteiden riskimaaostoista tehdään BSCI-auditoiduilta tavarantoimittajilta. Jos tämä tarkoittaa sitä, että 56 prosenttia omista riskimaaostoista on valvonnan ulkopuolella, S-ryhmä on vielä kaukana asiakasomistajilleen antamastaan lupauksesta.

Lupauksen lunastaminen ei ole helppoa, mutta onneksi suunta näyttäisi olevan kauppaketjuissa pääsääntöisesti oikea. Siitä kannattaa myös viestiä mahdollisimman kattavasti ja realistisesti.

Yksi ketjujen haasteista on se, miten ne pystyvät viestimään valvonnasta, jos tuotteelle ei ole olemassa tuotteen kyljessä näkyvää vastuullisuusmerkintää. Harva meistä on kuullut BSCI:stä tai SA 8000:sta – ja vaikka olisikin, miten niitä voi omilla valinnoillaan suosia, jos niiden auditoimat tuotteet eivät erotu hyllystä? Harva meistä viitsii kahlata läpi ketjujen vastuullisuusraportteja, joten jotenkin näistä asioista pitäisi pystyä kertomaan enemmän siellä hyllyjen välissä.

Janne

1 kommentti

Kategoria(t): Maailmanparannus

Parit iisakinkirkot

Joista toinen tuli tehtyä ja toinen ei.

Sukkien ohje on muistaakseni kirjasta Love to knit socks. Niistä ei tullu ihan sellaiset kuin ajattelin ja lisäksi toinen on pienempi kuin toinen. Mutta voi olla, että näitä tulee silti käytettyä.

Sen sijaan Amerikkalaista tyttöä en saa luettua, enkä ymmärrä miksi. Pidän Fagerholmin kielestä, kirjan vinksahtaneista henkilöistä ja uhkaavasta tunnelmasta, mutta olen päässyt sivulle 352ja siihen myös jäänyt, huolimatta siitä että kirja on ollut yöpöydälläni jo useamman kuukauden.

Muuta tehtyä: Minni Hiiri -mekko & tyllialushame


sekä kekkoskoru, joka on paljon hienompi oikeasti kuin kuvassa.
Kässäosastolla joululahjatohinat on jo hyvässä vauhdissa.

Muuta luettua: Cecelia Ahernin Suoraan sydämestä (joka oli aikas kamala) sekä Anne B. Ragden Berliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt. Ensimmäisestä kirjasta pidin eniten, henkilöt marginaalisuudessaan riemastuttavia ja tuoreella tavalla säälittäviä. Seuraavissa kirjoissa henkilöt kuitenkin kangistuivat kurjuutensa, homoutensa ja piittaamattomuutensa vangeiksi ja menettivät kiinnostavuutensa. Trilogian kaksi viimeistä osaa, Erakkoravut ja Vihreät niityt, junnasivat paikallaan – siitäkin huolimatta, että Erakkorapujen loppu oli sellainen, että jollen olisi varannut ja lainannut Vihreitä niittyjä kirjastosta ajoissa odottamaan, olisin joutunut siltä istumalta marssimaan kirjakauppaan.

sanna

3 kommenttia

Kategoria(t): Käsityöt, Kirjat