Ihmeellinen urheiluviikonloppu

Pitkästä aikaa viikonlopuksi ei ollut mitään suunnitelmia.  Niinpä istuin sohvan nurkassa ja neuloin. Perjantai-iltana aloitin ja lauantaina ja sunnuntaina jatkoin ja siinä samalla altistuin järkyttävälle määrälle penkkiurheilua: lauantai-iltana As Roma vastaan Fiorentina 2-0 (Grazie Roma! Scudetto on meidän!). Samaan aikaan Susijengi hävisi USA:lle (ilmeisesti odotettu tulos). Tänään Jokerit hävisi Pietarin Skalle 4-2. (Hyvin pelasivat. Pisteiden lasku alkaa vasta ensi torstaina.) Erätauoilla seurattiin kuinka Susijengi taisteli Ukrainaa vastaa  ja voitti ensimmäisen mm-ottelunsa. (Hieno tulos altavastaajilta). Luojan kiitos Suomi-Ruotsi-maaottelu ei kuulu seurattaviin tapahtumiin.

Lauantaina nousin sohvalta ja kävimme katsomassa Ateneumin Tove-näyttelyn (sama ajatus oli tullut muutamalle muullekin). Sunnuntaiaamu sentään oli täydellinen ja rauhallinen: kahvia, aurinko, kudin ja Radio Helsingin Harrastelijat.

Sanna

Kesän viimeinen sunnuntai

Tänään vietettiin kuopuksen rippijuhlia. Hoppua on riittänyt: kämppää on siivottu, safkaa laitettu, pyykkivuorta taltutettu uuden (ihanan!) pesukoneen avulla ja lahjaa väkerretty.

Päätin tehdä sankarille lahjaksi (joka teinin toivoman) torkkupeiton, jota voi käyttää myös päiväpeittona. Käännyin luottotilkkutyökirjojeni puoleen, ostin kankaat ja ryhdyin hommiin. Ihan liian myöhään.

Näillä pitäisi pärjätä.

Viikon ajan olen kaiken vapaa-aikani leikannut ja tikannut ja purkanut ja tikannut uudestaan. Yläselkä jumahti, käsiä juili ja käämit paloi useaan otteeseen. Valitsemani tyylimyllymalli olikin mulle ihan liian haastava – kaikesta purkamisesta huolimatta ryttyjä jäi ja vekkejä syntyi.

Tilkkupeiton kaamein työvaihe on hakaneulaaminen.

Onneksi tilkkutyö on aika armollinen: läheskään kaikki kauheudet eivät ainakaan ensisilmäyksellä näy. Joka tapauksessa peitto on rakkaudella tehty.

Molemmille omansa.

Tarkoitukseni oli tehdä myös itselleni uusi mekko, mutta siihen ei jäänyt aikaa. Uuden hiuskoristeen sentään sain viime yönä aikaiseksi. Jätkät sanoivat mun näyttävän ihan täti Monikalta, mutta kai se on täti-ihmiselle ihan ok.

Rusetista tuli ehkä hieman aiottua suurempi.

Päivä on ollut kaunis ja aurinkoinen, päivänsankari komea ja vieraat iloisia. Huomenna kuulemma alkaa syksy.

Sama päivä kuin vuosi sitten, sama piha, sama mekko, eri sankari ja uusi hiuskoriste.

 

Sanna

Kesäjuttuja

Matot

Parasta kesäpuuhaa on mattojen pesu. Olen tykännyt siitä pikkulikasta lähtien.

Landella matonpesuun oli rakennettu pesupaikka maalle – ja kätevähän sellainen on, mutta ei ole mattolaiturin voittanutta! Aurinko, meri ja mäntysuopa ovat täydellisen matonpesukokemuksen peruselementit. Marjaniemen mattolaiturilla oli tosin pariskunta pesemässä mattojaan Fairyllä.

Ensimmäistä kertaa korjasin rispaantuneet maton päädyt. Ensin piti tosin soittaa äidille, että miten homma toimii. Ja näin se menee: rispaantunut pääty puretaan, sitten aloitetaan solmiminen. Aina kaksi lointa solmitaan yhteen kankurinsolmuilla ja sen jälkeen kahteen kankurinsolmuun (neljään loimeen) tehdään hevosenhäntäsolmu. Lopuksi hapsut tasataan. Hankalinta oli hevosenhäntäsolmun saaminen aivan lankojen tyveen, mutta virkkuukoukku auttoi.

Rispaantunut pääty

Kankurinsolmut

Hevosenhäntäsolmut

Tasausta vailla.

Jäätee

Jääteetä on kulunut kannukaupalla. Olen valmistanut kahdenlaista teetä: makeaa keittämällä 2 l vettä, uittamalla vedessä  4 teepussia 5 min ajan, poistanut pussit, lisännyt yhden sitruunan mehun sekä desin sokeria. Tämä maistuu sälleille. Mun suosikki on etelävaltojen tapaan tehty aurinkotee: kaksi litraa kylmää vettä kirkkaaseen lasipurkkiin, sekaan 3 teepussia, kansi kiinni ja purkki päiväksi aurinkoon. Lopuksi pussit pois lillumasta ja purkki jääkaappiin. On hyvää sitruunalohkojen kera.

Retket

Kesän parasta puuhaa on myös lähiseutumatkailu. Monta hienoa paikkaa tuli käytyä. Tämän kesän kohokohdat olivat Espoon saariston Gåsgrundet sekä Hanko.

Retkeilyn riemua Gåsgrundetissa

Viime viikonloppuna käytiin tutustumassa Mäntän kulttuuritarjontaan: aamupäivä vietettiin Pekilossa kuvataideviikoilla ja iltapäivä Göstassa. Sokerina pohjalla vielä Veistäjät -teatteriesitys Myllyrannan venesuulissa.

Nykytaide on hankala juttu. Suurin osa näyttää mun silmiin jonninjoutavalta jorinalta, mutta välillä tulee vastaan jotain joka liikuttaa. Tämänkertaiset sykähdykset liittyvät Kaarina Kaikkosen Totuuden henkeen, Jani Leinosen teoksiin sekä Joenniemen kartanon viereen vastavalmistuneeseen Göstan paviljonkiin.

Totuuden henki

Vaikka elokuun illat jo uhkaavasti pimenevät, ei ole syytä paniikkiin: kaikenlaista kivaa on vielä tiedossa. Ensi viikonloppuna Flow (Die Antwoord!), sitten mökkiviikonloppu sukulaisten kanssa, sen jälkeen kuopuksen rippijuhlat ja syyskuun alussa vielä Gloria Fashion Show. Eikä helteetkään lopu.

Sanna