Kesän viimeinen sunnuntai

Tänään vietettiin kuopuksen rippijuhlia. Hoppua on riittänyt: kämppää on siivottu, safkaa laitettu, pyykkivuorta taltutettu uuden (ihanan!) pesukoneen avulla ja lahjaa väkerretty.

Päätin tehdä sankarille lahjaksi (joka teinin toivoman) torkkupeiton, jota voi käyttää myös päiväpeittona. Käännyin luottotilkkutyökirjojeni puoleen, ostin kankaat ja ryhdyin hommiin. Ihan liian myöhään.

20140821_091945

Näillä pitäisi pärjätä.

Viikon ajan olen kaiken vapaa-aikani leikannut ja tikannut ja purkanut ja tikannut uudestaan. Yläselkä jumahti, käsiä juili ja käämit paloi useaan otteeseen. Valitsemani tyylimyllymalli olikin mulle ihan liian haastava – kaikesta purkamisesta huolimatta ryttyjä jäi ja vekkejä syntyi.

Tilkkupeiton kaamein työvaihe on hakaneulaaminen.

Tilkkupeiton kaamein työvaihe on hakaneulaaminen.

Onneksi tilkkutyö on aika armollinen: läheskään kaikki kauheudet eivät ainakaan ensisilmäyksellä näy. Joka tapauksessa peitto on rakkaudella tehty.

Molemmilla omansa.

Molemmille omansa.

Tarkoitukseni oli tehdä myös itselleni uusi mekko, mutta siihen ei jäänyt aikaa. Uuden hiuskoristeen sentään sain viime yönä aikaiseksi. Jätkät sanoivat mun näyttävän ihan täti Monikalta, mutta kai se on täti-ihmiselle ihan ok.

280

Rusetista tuli ehkä hieman aiottua suurempi.

Päivä on ollut kaunis ja aurinkoinen, päivänsankari komea ja vieraat iloisia. Huomenna kuulemma alkaa syksy.

308

Sama päivä kuin vuosi sitten, sama piha, sama mekko, eri sankari ja uusi hiuskoriste.

 

Sanna

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s