Lakukoruja

Tämä viikko on mennyt pakollisessa käsityöttömyydessä, sillä vallitsevan käden olkapää kipeytyi viikonloppuna. Terkkari määräsi saikulle ja komensi ”ettei sit mitään virkkauksia”.

Olen ollut kiukkuinen kuin ampianen – vaikea sanoa kumpaan särkee enemmän, kättä vai päätä. Juuri ennen olkapääkipua sain valmiiksi tällaiset makeet, ja nyt olisi tarve tehdä lisää paranneltuja versioita. Mutta ei auta kuin odottaa, että käpälä paranee.

Teen koruja harvakseltaan, mutta sain toisetkin korvikset aikaiseksi. Työpaikan työajanseuranta uusitiin eikä näitä lakuja enää tarvita. Hiukan pöhköt, mutta mun mielestä aika hauskat.

sanna

Mainokset

Kesäkirjat

1. Veljen vaimo / Henna Helmi Heinonen

Veljen vaimo ei ollut kummoinen, melko kevyt ja kovasti mainostettu. Luin toukokuussa, suurempia muistijälkiä ei jäänyt.

2. Vierays kartanossa / Sarah Waters

Tykkäsin kovasti. Tarina sijoittuu pikkupaikkakunnalle toisen maailmansodan jälkeiseen Englantiin. Keskeisessä osassa on rapistuva kartano, siinä asuva perhe sekä heidän lääkärinsä ja  lopulta myös ystävänsä Faraday. Kartanokauhua kirjassa oli sopivasti ja se oli sopivan hyytävää. Ei tosin Watersin kirjoista paras.

3. Kasvot kuvassa : Komisario Guido Brunettin tutkimuksia / Donna Leon

Taattua Donna Leon -laatua: juhannuslukemista, tuli luettua yhdeltä isumalta.

4. Kesä ilman miehiä / Siri Hustvedt

Ihana ihana. Tästä jo kirjoitinkin. Kesän kirjoista paras.

5.  Kvartetti / Jean Rhys

Muistaakseni Johanna Sumuvuori suunnitteli käyvänsä, tai kävi, hallitusneuvottelujen aikaan Rikhardinkadun kirjastossa lainaamassa Jean Rhysin kirjoja – siitä minäkin innostuin käymään Itäkeskuksen kirjastossa. Kirjan päähenkilö on Pariisissa asuva ristiriitainen, tahdoton ja rahaton englantilaisnainen Marya Zelli, jonka mies on vankilassa ja joka ajautuu raastavaan suhteeseen niin ikään Pariisissa asuvan Hugh Heidlerin kanssa. Heidlerin vaimo tietää suhteesta ja on hyväksyvinään sen, mutta käyttää kaikki tilaisuutensa nöyryyttääkseen Maryaa.

6. Nyt nappaa! / Melissa Bank

Viihdehyllystä; kirpeä, hauska ja tarkkanäköinen. Monta tarinaa pariutumisen (=saalistamisen) vaikeudesta, jopa mahdottomuudesta.

7. Täydellinen juttu / Melissa Bank

Samat teemat kuin edellisessä kirjassa, mutta löysemmin ja tylsemmin. Lukeminen melkoista ajan tuhlausta. Harmi.

8. Lordin yksityisasia / Diana Gabaldon

9. Lordi ja veitsenterän veljeskunta / Diana Gabaldon

10. Lordi John ja paholaisen korttipakka / Diana Gabaldon

Itse asiassa Lordi John ja paholaisen korttipakka taisi jäädä kesken. Lordin yksityisasia oli kyllä oikeastaan aika hauska, paikoin jopa hulvaton, mutta kaksi muuta jo aika väsyneitä. Lordin John Grey on tuttu Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjasta (josta olen lukenut vain ensimmäisen osan Muukalainen).

11. Luostarin varjot / C.J. Sansom

Kiinnostava mysteeri luostarimaailmasta 1500-luvun Englannista. Kuningas Henrik VIII on irtisanoutunut katolisesta kirkosta saadakseen eron vaimostaan ja pyrkimyksenään on myös luostarilaitoksen lakkauttaminen. Scarnsean benedktiiniluostarissa murhataan kuninkaan selvitysmies, ja murhaa selvittämään lähetetään lakimies Matthew Shardlake apulaisensa Mark Poerin kanssa. Shardlake on Thomas Cromwellin kyttyräselkäinen luottoasiamies ja reformaation kannattaja.

Kesä näyttää siis menneen viihteen merkeissä, ja hyvä niin. Tällä hetkellä on kesken C.J. Sansomin Talvi Madridissa, ja odottamassa kolme Jean Rhysin kirjaa.

sanna

Satoa!

Muutaman vuoden tauon jälkeen meillä on taas puutarhapalsta. Saimme tältä ensimmäiseltä vuodelta alennusta, sillä palsta on ollut viime vuoden huonolla hoidolla.

Toukokuussa ryhdyimme innolla viljelyshommiin: käänsimme maata, ostimme Pollen parasta, kylvimme mangoldia, porkkanaa, mustajuurta, hernettä, retiisiä, rucolaa, perunaa, maa-artisokkaa, kurkkuyrttiä, härkäpapua ja papua ja esikasvatimme kurkkua, kaalia, maissia ja kesäkurpitsaa.

Vaikka palsta on kenties paremmassa kunnossa kuin viljelemämme palsta koskaan, se on kaukana täydellisestä: yksi neljäsosa on vielä kääntämättä ja naapurit käyvät vuoronperään kyselemässä mahdammeko tunnistaa lupiinia tai pujoa tai hevonhierakkaa.

Epätoivo on iskenyt monta kertaa: retiisisato oli hyvä, mutta syötäväksi kelpaamaton (retiisit olivat aivan liian väkeviä), maissit kuolivat parvekkeelle, herneet eivät itäneet kunnolla, joku kävi syömässä kurkkujen, kaalien ja kesäkurpitsoiden taimet (kahteen kertaan!), mustajuurta en erottanut rikkaruohoista, joten todennäköisesti kitkin ne (mikäli ne ikinä itivät), pavut ovat mustanaan kirvoja ja mikä lie kuoriainen on käynyt nakertamassa perunoita.

Porkkanat sentään välttyivät kempiltä ja osa perunoistakin on syötäviä, mutta palstalla ennestään ollut punaviinimarjapensas pelasti meidät lopulliselta turhautumiselta. Pensas on huonossa kunnossa ja nokkosten ympäröimä, mutta marjoja oli riittävästi mehumaijalliseen. Viljelijän (ansiotonta) onnea!

sanna