Kirjoittajan arkistot: Sanna

Gluteeniton laskiainen

Tai laiskiainen, niin kuin siskonpojat sanovat 🙂

Mukava viikonloppu: klassiset herkut, eilinen aurinko, tämän päivän pyry, puikoilla oleva villatakki mukavassa vaiheessa, uusi neule alussa ja telkkarissa MM-kisat!

En todellakaan ole erityinen hiihtourheilun seuraaja, mutta ihanasti tulee lapsuuden talvet mieleen ihan vaan siitä että on talvi, aurinko ja hiihtoa telkkarissa.

Mutta ne herkut! Tein ehkä kaikkien aikojen parasta pannaria. Ohjeen löysin Iitan tekemää -blogista:

7 dl maitoa
3 kananmunaa
4 dl vaal gl jauhoseosta
1,5 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
100 g sulatettua voita

Paisto 225 astetta, 30 min.

Käytin fin mix -jauhoja ja ruokosokeria ja ihan järisyttävän hyvää tuli! (Ei tosin vedä vertoja mummon juustomaitopannarille, mutta normimaidosta parasta.) Paistoin ehkä aavistuksen yli 30 min, sen verran että pannariin tuli kaunis ruskea pinta ja Iitan ohjeen mukaisesti ripottelin kuuman pannarin päälle sokeria.

20170226_171025

Koska vietettiin laskiaissunnuntaita tein myös hernaria. Pojat eivät arvostaneet. Olivat (kaikki kolme) sitä mieltä, ettei ole purkkihernarin voittanutta. Lisäksi mulle kerrottiin, että itse tehty hernekeitto on aina ihan liian vetistä. Nyt ei sitä ongelmaa ollut, sillä tein keiton Eilistä & Paistoa -blogin ohjeella, ja keitin soppaa peräti 6 tuntia. Porkkana teki keitosta hiukan makean, mutta yhtä kaikki, hyvää oli.

Pakkasesta sulatin vielä viime viikosta jäänen laskiaispullan. Leivoin pullat Farina Pulla- ja munkkijauhoseoksella Vuohelan Herkun ohjeen mukaan ja – kuten todettu – sain aikaiseksi kelpo pullat. Tässä vielä Vuohelan ohje (paketissa on ohje korvapuusteille):

2 kananmunaa
2,75 dl maitoa
2 ps kuivahiivaa
1 ps pullajauhoseosta(450 g)
n. 100 g voita
voiteluun kananmuna

Vatkaa munat kättä lämpimämpään (42 °C) maitoon, lisää hiiva. Vatkaa joukkoon jauhoseos. Anna vetäytyä lämpimässä peitettynä 30 min, niin että taikina tiivistyy.

Sulata voi ja lisää taikinaan. Vaivaa taikina hyvin. (Käsin saat paremman taikinan kuin koneella. Käytä apuna gluteenitonta jauhoa.) Pyörittele pulliksi, anna kohota lämpimässä peitettynä n. 1 h.

Voitele munalla juuri ennen paistoa. Paista 200 °C:ssa 10 – 20 min.

Tein täsmälleen ohjeen mukaan; vaivasin 5 min (enempää en malttanut) ja pullia tuli 12 kpl. Samalla jauholla tein vappuna vappumunkit ja nekin olivat herkullisia. Vahva suositus!

20170219_160309

img_20170219_203429_183

Sanna

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä

Gluteeniton Florida

Jouluna teimme vajaan kolmen viikon sukumatkan Floridaan. Matkaseurueeseen kuului oman perheeni lisäksi siskot, langot sekä siskonpojat ja -tytöt. Perillä meitä oli vastassa äiti ja äidin poikaystävä. Yhteensä meitä oli siis 14 henkeä, joista kahdella keliakia. Eka pitkä matkani keliaakikkona, aiemmin olen matkustanut lyhyesti Berliiniin ja vielä lyhyemmin Tallinnaan.

Kaupat

Etukäteen olin pyytänyt äitiä tsekkaamaan saako kaupoista gluteenittomia elintarvikkeita, sillä ajatuksella että tarvittaessa ottaisin pussillinen kaurahiutaleita mukaan. Kuulemma löytyi sekä leipää että hiutaleita.

Gluteenittomia tuotteita olikin kaupoissa varsin kattavasti, sanoisin että enemmän kuin Suomessa. Mielikuva saattaa tosin johtua siitäkin, että normaalisti arjessa syön aina samoja juttuja, enkä ihmeemmin kiinnitä huomiota uutuuksiin.

Asuimme suurimman osan ajasta Airbnb-taloissa, joten aamupalat syötiin kämpillä. Ostoksiilla kävimme lähinnä Publixissa ja Walmartissa. Publixin valikoima oli näistä kahdesta parempi: pakkasessa monenlaisia leipiä mm. erimakuisia  vuokaleipiä ja baageleita. Samoin myslejä ja muroja löytyi erilaisia sekä aikuiseen makuun että lapsille. Lasten suosikkeja olivat pallomurot, gluteenittomiakin makuja oli valikoimassa monta ja nämä kelpasivat myös tavislapsille. Gluteenitonta kaurapuuroa söimme myös usein aamuisin ja iltaisin. Tähän täytyy todeta, että arki tai juhla, kaurapuuro on suosikkiruokani.

Matka- ja retkipäiviä oli monta, ja silloin lounas hoitui usein erilaisilla välipalaherkuilla ja naksuilla. Suurimmat gluteenittoman brändit näyttivat olevan Kind ja Glutino. Glutinon prezelit pelastivat monta matkapäivää, samoin Kindin välipalatuotteet. Näitä varasin myös paluulennolle mukaan.

received_10154975121949869

 

Ravintolat ja pikaruokalat

Ravintolat olivatkin jo työläämpi juttu. Olin ajatellut, että jollen muuta syötävää löydä, niin ranskalaisia ainakin. Ilmeni, ettei missään paikassa, jossa söimme ollut erillistä rasvakeitintä perunoille, vaan kaikki friteeratutkin jutut paistetaan samassa keittimessä. Ravintiloilla ja pikaruokaloilla oli lähes poikkeuksetta kyllä allergiamenut ja allergeenilistat, mutta kun siskoni tarkemmin kuulusteli paikkojen valmistusprosesseja, selvisi että melkein kaikilla oli yhteinen keitin ja yhteinen paistorasva gluteenisille ja gluteenittomille tuotteille.

Applebees
Ketjuravintola, joita oli monessa paikassa. Me söimme Orlandossa matkalla Brooksvilleen. Applebeesin allergeenitaulokko on vaikuttava, mutta sama yhteinen keitin ja öljy näilläkin on käytössä. Gluteenittomia lisukkeita oli silti tarjolla. Söin muistaakseni kanaa ja kasviksia.

Olive Garden
Söimme kahdesti; Ft Lauderdalessa ja Naplesissa. Selkeä gluteeniton menu, lapsille omansa. Naplesin ravintolassa tarjoilija luuli etten pysty syömään maitotuotteita, mutta onneksi haki vastaukset kysymyksiini kokilta. Olive Gardenin salaatti on todella hyvää ja sen sai pyydettäessä ilman krutonkeja. Pastaa ja pastakastiketta oli tarjolla gluteenittomina (tosin vaihtoehdot joista valita olivat rajatut: pasta + tomaattikastike joko jauhelihalla tai ilman + grillattu kana, makkara tai katkaravut). Söin pastan, jota ei ollut moittiminen sekä pihvin, jonka lisukkeeksi sain (muusin ja leivitettyjen kesäkurpitsaviipaleiden sijalta) raakoja kesäkurpitsaviipaleita.

TGI Fridays (Ft Lauderdale)
Täällä söimme jouluaattona. Gluteenittomiksi muokattavat annokset oli merkattu listaan hyvin, samoin saimme pöytään gluteenittoman menun. Grilliruokaa, ei mitään ihmeellistä. Sitä jäin ihmettelemään, miksei tomaatti-mozzarella-salaatti (krutongiton) ollut gluteenittomien listalla.

Papa Joe’s (Brooksville)
Söin mainion gluteenittoman pizzan. Pitsa oli just passelin kokoinen ja tarjoilijan mukaan heillä oli myös gluteeniton tarjoilu. Pitsa tehtiin erillisellä alustalla ja paistettiin myös, mutta tietysti jauhopölystä tuskin voi tällaisessa paikassa välttyä. Matkan parhaat naurut syntyi, kun esikoinen tilasi törkeän kokoisen anjovisjättipitsan luullen että anjovis on artisokkaa. Pitsaa maistaessaan hän valitti, että tässä on jokin outo sivumaku. Syömättähän se jäi. Myös pastoissa oli gluteenittomia vaihtoehtoja.

Snapper’s (Key Largo)
Minä söin kanasalaatin ja pienempi kohtalotoverini kanaa ja riisiä. Mun kana ei ollut aivan kypsää ja kohtalotoverin riisi oli maustettu hänen mielestään asiattomasti, mutta noin gluteenittomuusmielessä ravintola oli ok. Ruokalistaan (ei tosin netissä olevaan listaan) oli merkitty gluteenittomat annokset ja tarjoilija kävi useamman kerran tarkistamassa asioita keittiössä.

Blue Heaven (Key West)
Meidän perhe söi matkan parhaat ravintola-ateriat täällä. Gluteenittomat annokset oli merkattu menuun ja tarjoilijakunta tuntui olevan hyvin perillä gluteenittomuuden ehdottomuudesta. Annosta tuotaessa sanottiin että tämä on se gluteeniton. Ilolla syötiin, kahteenkin kertaan.

Key Lime Pie Co. (Key West)
Mainitsin siskolleni että olisi aivan täydellistä jos löytyisi gluteeniton Key Lime Pie, ja ennen kuin ehdin itse asialle mitään tehdä, sisko oli googlannut paikan, josta paikallisherkkua sai gluteenittomana sekä ostanut koko meidän porukalle kakun ja meille keliaakikoille omat GF-palaset. Niillä herkuttelimme vikan illan kunniaksi, hyvää oli!

received_10154975119624869

McDonalds
Suunnilleen ekana päivänä suuntasin ranskisten toivossa Mäkkäriin, turhaan tietenkin: keitin oli kaikille tuotteille yhteinen. Kun pyysin gluteenitonta salaattia, sain salaatin kera leivitetyn kanafileen. Lopulta mulle järjestyi juustosalaatti ja tarjoilija kysyi että mitä mulle tapahtuu jos syön gluteenia. Koska olen suht oireeton keliaakikko kysymys yllätti ja tajusin etten tiedä vastausta: suolinukka tuhoutuu, suoli tulehtuu ja lopulta kuolen?

Wendy´s
Yllätyslöytö: uuniperuna Täytteenä cheddarjuustoa, pekonia, parsakaalia, hapankermaa tai ruohosipulia. Näitä söin pariin otteeseen ja kateellisena kuolasin muun perheen hamppariaterioiden perään.

Five Guys
Mikä ihana paikka! Mitään friteerattua ei ole tarjolla ja hampurilaisen saa gluteenittomana joko käärittynä salaatinlehteen tai kulhossa. Söin kulhoversion ja ylltättävän hyvin toimi! Ja, ah, ranskanperunat – koska mitään muuta ei ko. paikassa paisteta, rasvakeittimessä ei ole myöskään kontaminaation vaaraa. Siskoni kertoi, että kun he tilasivat gluteenittoman annoksen, tiskityyppi karjaisi kyökin puolelle kantavalla äänellä ”allergy alert”. Itse en tätä huomannut, mutta paikka tuntui turvalliselta syödä.

Lentoyhtiöt
Lensimme BA:lla Lontooseen ja Virginia Atlanticilla Lontoosta Miamiin. Lyhyellä lennolla oli tarjolla aamupalaa, jugurtti ja sämpylä: söin jugurtin. Kotimatkalla tarjottiin naksuja, sekä gluteenillisia että gluteenittomia, ilmeisesti sattumalta. VA:lle oli mahdollista tilata gluteeniton annos 48 h etukäteen. Tilaus tuli samalla tehtyä myös paluulennolle. Välipaloja/alkupaloja (taisi olla prezel-pussit molempiiin suuntiin) lentoyhtiö ei taannut gluteenittomana, mutta ateriapalvelu toimi hyvin: erikoisruokavaliot tarjoiltiin ennen tavisten ruokatarjoilua (niin kuin kai aina) ja molemmilla matkoilla ruoka oli yllätyksekseni herkullista.

Vierailut
Meidät koko konkkaronkka oli myös kutsuttu siskoni vaihto-oppilasperheen luokse syömään pariinkin otteeseen. Gluteenittomuus oli sielläkin hienosti huomioitu – söimme taivaallisen hyviä Slap Ya Moma -papuja, varsin maukkaita hampurilaisia sekä gluteenittomista jauhoista leivottuja maapähkinävoipipareita.

Nyt olisi to do -listalla useampia Floridan-herkkuja: maapähkinäpiparit, key lime pie sekä noi pavut!

img-20170112-wa0000

 

 

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä

Kasarifläsäri

Lankavarastossani on pyörinyt pari vyötteetöntä kerää pian kolmekymmentä vuotta. Kymmenisen vuotta sitten aloitin tekemään niistä Lehmus-huivia, mutta se jäi pahasti kesken. Kesällä selailin siskon luona kässälehtiä ja yhdestä mallista (Kotiliesi käsityö 2/2015) muistin vanhat langat.

20161008_162320

Tähän tähtäsin…

 

Äiti tiesi kertoa, että lankani on Rondo mohairia (70% polyamidia, 30% mohairia). Purin ja vyyhtesin huivin tekeleen, kastelin vyyhdin suhteellisen lämpimään veteen (mutsin ohjeen mukaisesti) ja ripustin painon kanssa kuivumaan. En saanut lankaa ihan suoraksi, mutta sentään niin suoraksi, että uudesta neuleesta tuli siistin näköistä.

Rondon mallitilkku vastasi suurin piirtein ohjeessa käytettyä lankaa, joten neuloin ohjeen silmukkamäärillä. Puolipatenttia en olekaan neulonut sitten yläasteen, ja olipa se oli rasittavaa! Jouduin purkamaan useaan otteeseen merkittäviä määriä, sillä sekosin säännöllisesti riveissä. Puolipatentissa ekalla rivillä nostetaan nurjasilmukka neulomatta ja jätetään langankierto puikolle ja tokalla rivillä neulotaan nostettu silmukka ja langankierto oikein yhteen. Virheellisen rivin havaitsee yleensä vasta kymmenen sentin jälkeen.

Joka tapauksessa valmista tuli, ja olen ihan tyytyväinen. Olisin voinut käyttää pykälää isompia puikkoja ja paita olisi voinut olla kasarityyliin hiukan väljempi, mutta minkäs teet, sillä paita painaa 177g ja lankaa mulla oli 185g. Nyt pitäisi olla vielä hiihtohousut paidan kanssa pidettäväksi.

...ja tällainen tuli.

…ja tällainen tuli.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Savannin kuoseja ja omenoita

20160918_185648Lomalla silmiini sattui juttu kesän kuumimmasta muoti-ilmiöstä, ja päätin kaivaa vielä päälle mahtuvat chintegeistä ommellut vaatteet ja kaapissa odottavat Afrikka-kankaat esiin. Vaikka palasimme Sambiasta yli kymmenen vuotta sitten, kankaita on kaapissa vieläkin laatikollinen.

20160803_204650

Hameen ohje on Suuresta käsityöstä (5-6/2015), joka on havainnut catwalkeilta nousevan trendin jo vuosi sitten. Malli on yksinkertainen ja olisin halunnut siihen räikeämmän kuosin, mutta näyttää siltä, että jäljellä on lähinnä murrettuja sävyjä.

Helmankääntäjä hommissa.

Helmankääntäjä hommissa.

 

Paidan malli on laatikkopaita Kotiliesi käsityöstä (2/2015). Suosituskangas oli napakka joustava kangas, mutta tuntuisi toimivan ihan hyvin peruspuuvillakankaallakin.

Nyt on syksy jo pitkällä, täytyy toivoa, että trendi kestää vielä ensi kesään. Vielä olisi yksi Aino-mekko ja pari takkia suunnitteilla.

Viime syksynä ei mistään tullut omenan omenaa, niinpä on iloittava tästä vuodesta! Olen keittänyt kolme kattilallista sosetta pakkaseen, tehnyt kaksi valtavaa kaura-omenapaistosta (Kinuskikissan ohjeessa on reilusti voita ja sokeria) ja yhden herkullisen gluteenittoman omenapiirakan, jota kutsutaan kaikkien kehumaksi. Jauhoina käytin Semperin fin mix -jauhoja, eikä piirakka maistunut yhtään gluteenittomalta, keliaakikon iloja!

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Käsityöt

Mekkotehtailua

Tänä vuonna lomalla tuli ommeltua enemmän kuin aikoihin. Mulla on ollut kaapissa usempiakin kivoja kankaita, joista en oikein ole tiennyt mitä niistä tekisin. Kun lainasin Mekkotehdas aikuisille -kirjan ja näin sen kaavoilla ommeltuja mekkoja, alkoi kankaiden kohtalo selvitä.

Kesän aikana sain kolme mekkoa valmiiksi ja vielä jäi yksi kangas odottamaan sopivaa mallia.

20160811_180346

Mekkotehtaan Aino-mekosta tuli kaikkien aikojen kulttuuritanttamekko. Hengeltään se muistuttaa mun mielestä Marimekon Iloista takkia – ehkä siksikin että kangas on Marimekkoa, Maija Louekarin Kulkue vuodelta 2007. Mun Kulkueeni ei riittänyt koko mekon ympärykseen, niinpä hihat ja puolikas takakappaleesta ovat tavallista mustaa puuvillaa. Lisäksi jouduin pidentämään Ainoa reilusti, jotta marssijoiden töppösetkin tulivat mukaan. Ainon kaava oli kyllä tosi kiva, erityisesti tykkäsin kaula-aukosta.

pixlr

Ruut-mekosta siskoni sanoi että näyttää hiukan verholta. No, vanhasta puuvillaverhosta se onkin, Li Englundin suunnittelemasta kankaasta Lemmikki – ForgetMeNot. Jouduin ensimmäistä kertaa ikinä tekemään itse vinokaitaleen, sillä Itiksestä lopetti keväällä mainio ompelutarvikeliike Tikata ja Eurokankaan vinokaitaleiden värivalikoima oli sangen vaatimaton. Tikatasta olisi varmasti löytynyt oikea sävy! Onnekseni EK:sta löytyi sentään edes oikean väristä puuvillakangasta. Ohjeet vinokaitaleen leikkaamiseen otin täältä.

20160814_103110_20160814124144729

Vilma-mekon surautin mutsin vanhalla saumurilla, joka tikkaa hyvin, mutta joka säksättää niin että tekisi mieli laittaa peltorit päähän. Käytin mekkoon ikivanhaa (niin ikään mutsilta aikojen alussa saatua) trikoota, joka on kulkenut kaapeissani viimeiset 25 ellei 30 vuotta. Käyttämäni trikoo on ehkä aavistuksen liian lirua ja venyvää, mutta mallin yläosasta pidän kovasti. Ensimmäistä kertaa käytin ryptykseen framilonia, ja se täytyikin tehdä pariin otteeseen, sillä ekalla kerralla venytin nauhaa aivan liikaa. Vähän mulle on vielä epäselvää mitä eroa on sillä, käyttääkö rypyttämiseen kumpparia, framilonia vai rypyryslankoja, mutta ehkä se joku kaunis päivä mulle valkenee.

20160814_101739

 

Sanna

2 kommenttia

Kategoria(t): Käsityöt

mä <3 mämmi

Vuosi sitten pääsiäisenä keliakia oli vielä epäilys ja odottelin kutsua gastroskopiaan. Pelkäsin, etten ehkä koskaan enää saa syödä mämmiä, joten vetelinkin sitä lähes mietomaisia määriä!

Muutama viikko sitten havaitsin, että on olemassa gluteenittoman mämmin reseptejä. Silmiini sattui Terapiakeittiön resepti:

400 g kuivattuja luumuja
1 iso Golden delicious omena (paloiteltuna 200g)
1,5 l vettä

Keitä kunnes luumut hajoavat, soseuta, älä kaada vettä pois.

2-3 keskikokoista Rosamunda-perunaa

Keitä perunat, kaada vesi pois ja soseuta. Punnitse soseesta 380g ja sekoita se luumujen joukkoon. Surauta seos vielä sauvasekoittimella.

1 l tummaa siirappia
1 tl suolaa
1 tl raastettua appelsiininkuorta

Lisää nämä luumu-perunasoseeseen.

5 dl Kukko-lager olutta (vihreä tölkki)
3 dl kylmää vettä
150 g tattarijauhoja

Mittaa vesi ja olut kattilaan ja vispaa jauhot sekaan. Lisää seos luumu-perunasoseeseen ja jätä imeltymään yöksi huoneen lämpöön kannella peitettynä.

Paista seuraavana päivänä. Jaa mämmi useampaan vuokaan siten, että mämmiä tulee vuokaan n. 3-4 cm kerros. Paista 175 asteessa noin 2 tuntia.

Aika paljon jännitti millaista mämmiä uunista tulisi. Maistoin heti, mutta kuuma mämmi oli vetelää eikä oikein maistunut. Lisäksi mämmin päälle oli tullut paksu ja sitkeä kuori, jota oli ensin kuorittava pois.

Laitoin mämmit patrsille jäähtymään ja maistoin uudestaan seuraavana aamuna. Iloinen yllätys: mämmi maistui mämmiltä, ainakin riittävästi. Väri jäi vaaleammaksi, mutta koostumus oli suht sama. Maku oli ehkä hiukan liian luumuinen (ensi vuonna voisi kokeilla vähän vähemmän luumua ja vähän enemmän perunaa), mutta oluesta tuli hyvä maltaan maku. Äiti sanoi että hyvää on, muttei juuri mämmiä muistuta. Sisko ja Janne puolestaan totesivat että ihan mämmistä menee (äiti toki syö mämmiä näistä eniten, eli ehkä hänen arvionsa on kuitenkin lähimpänä totuutta). Yhtä kaikki, luulen että tämä on parasta, mitä gluteenittomalla mämmirintamalla on tarjolla. Seuraavalla kerralla tosin täytyy peittää vuoat foliolla toisenksi paistotunniksi, jos sillä välttäisi kuoren syntymisen.

Nyt on napa täys mämmiä, viimeiset lusikalliset söin tänään. Ehkä tällä ensi vuoteen pärjää.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä

Kässäilyä ja karjiksia

Viime viikonloppuna vietettiin suvun tuoreimman jäsenen ristiäisiä. Suloinen typy sai kauniin nimen! Lahjaksi kirjailin sankarille runotaulun ja ompelin tilkkupeiton. Facen Ompeluelämää -ryhmästä opin, että tilkkupeitton tikkaukset kannattaa harsia ennen varsinaisia tikkauksia – ja toden totta, peittoon ei tullut sellaisia ryppyjä kuin aikasempiin peittoihini. Missään omistamissani tilkkutyökirjoissa ei puhuta harsimisesta, ainoastaan peiton hakaneulaamisesta. (Työvaihe, jota inhoan! Johtuu tosin siitä että mulla on puuhaan ihan liian pienet neulat. Olisi kannattanut ostaa isommat, mutta sniiduilin.)

20160227_084908

Kirjoin Johanna Venhon runon (Sillä on silmät supussa, se on viikon vanha pakkaus. Ihmisen lapsi nupussa, sille kuuluu kaikki rakkaus) äitini tekmälle vanhalle tyynyliinalle. Kuopus piirsi mulle bambin ja köynnös on muistaakseni Karin Holmbergin kirjontakirjasta Små och stora broderier.

20160227_105658

Kylläpä kirjominen onkin kivaa! Pitäisi keksiä jotakin järkevää kirjottavaa – kuka enää tarvitsee tarjotintelinettä tai käsipyyhkeiden suojaliinaa. Kirjottu pöytäliinakin tuntuu hiukan liioitellulta. Kirjoessa ei tosin voi katsoa telkkaria, vaan katseen on kohdistuttava herkeämättä seuraavaan pistoon.

Äiti katseli aikaansaannostani hetken ja totesi tehneensä tyynyliinan oppikoulun neljännellä luokalla eli 13-14-vuotiaana. Siis virkannut lakanapitsin (noin puoli metriä), kirjonut nimikirjaimensa sen lisäksi, että ompeli tietysti itse liinan. Mä myös muistan yläasteella tehneeni tyytyliinan – ilman pitsiä, aikapaljon yksinkertaisemmin saumoin ja harakanvarvaskirjailuin. Mun pojat taisi ommella yöpökät. Opetussuunnitelmat ovat viidessäkymmenessä vuodessa kyllä jonkin verran helpottuneet.

20160227_101624

Sisko toivoi, että tekisimme juhliin karjalanpiirakoita – tai kai niitä on kutsuttava riisipiirakoiksi, koska ruisjauhoja ei kerran käytetä – ja toki me teimme! Ja siitä tulikin tähän asti paras satsimme.

Rypyttävät kädet.

Rypyttävät kädet.

Resepti on Gluteenitonta leivontaa -blogista. Tein kaksinkertaisen annoksen, mutta tattarijauhoja upposi taikinaan kuitenkin paljon ohjetta enemmän. Määrän suhteen onkin mentävä näppituntumalla – jauhona on laitettava niin paljon kunnes tuntuma on hyvä. Pulikka on kaulitsemisessa ehdoton ja ympyrämuoto soikiota huomattavasti toimivampi. Laatuaikaa parhaimmillaan!

20160213_162938

 

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Käsityöt