Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2015

Kevään 15 luetut

20150620_230645

Kovin paljoa ei tänäkään keväänä ole tullut luettua. Lähinnä rästejä, aikaisemmin lukematta jääneitä kirjoja.

Kiltti tyttö / Gillian Flynn
Oikein näppärä. Yllättäväkin. En silti usko jaksavani muita Flynnin kirjoja.

Neljäntienristeys / Tommi Kinnunen
Pohjoisesta. Työstä, elämän raskaudesta, salaisuuksien tuhoavuudesta, rakkauden mahdottomuudesta. Lopussa käy ilmi että rakkaus kuolleisiin on paljon helpompaa kuin eläviiin. Pidin kovasti.

20150620_230854-1

Taivaslaulu / Pauliina Rauhala
Ajattelin etten kestä lukea tällaista usarikirjaa, mutta yllättävän hyvin kirja vei mennessään. Kieli oli kaunista ja omintakeista muttei teennäistä, naisen ja miehen näkökulmat rakkauteen, perinteeseen ja perheen kiinnostavia ja lestadiolaiaympäristö kertakaikkiaan kiihdyttävä.

He eivät tiedä mitä tekevät / Jussi Valtonen
On ihana lukea kirjaa samaan aikaan kun kaikki muutkin. Tästä puhuttiin paljon. Itse en tosin ollut teoksesta tavattoman vaikuttunut; se oli liian pitkä, asioiden jaanaus tuntui loputtomalta ja on kerta kaikkiaan ikävä lukea loppua, josta tietää että huonosti käy. Kirja sinänsä on tietenkin ajankohtainen ja sen tulevaisuusnäky iAm-laitteineen huolestuttavakin.

Jokapäiväinen elämämme / Riikka Pelo
Ensimmäinen kirja, jonka luin kännykältä. Hiukan oli työlästä. Ostin kirjan mukaan toissa joulun Malesian-matkalle, mutta siellä itänaapuriimme sijoittuva kirja ei saanut lukukipinää syttymään. Muistin kirjan olemassaolon, kun olimme hiihtolomalla Pietarissa ja Karjalankannaksella, kylläpä pidinkin kovasti. Toki tähän pätee sama kuin edelliseen – lopun tietää jo hyvissä ajoin olevan lohduton, mutta siitä huolimatta nautin kirjasta kovasti. Vielä enemmän olisin nauttinut, jos en olisi tihrustanut tekstiä pieneltä ruudulta, mun kärsivällisyys on siihen liian hento. Haluan vaivattomasti arvioida lukemisen etenemistä.

Signaali / Pirkko Saisio
Hauska. Välillä toki surullisempi ja vakavampi, mutta mikä ihana taito hänellä on haahuilla ja silti tulla kertoneeksi jotakin olennaista ja napakkaa ja ääneennaurua aiheuttavaa! Olen myös kuunnellut Yle Areenasta Elsa Saision lukemaa Dianan lokikirjaa, ihana sekin!

20150621_120735

Graniittimies / Sirpa Kähkönen
Tähän pätee sama kuin Pelon kirjaan – jo alusta asti on selvää, että toiveikkuus paljastuu perusteettomaksi. Eka lukemani Kähkönen, ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Todella paljon pidin siitä, miten käsityöt kulkivat Klaran elämässä korjausompelusta aina lahjoiksi ja perinnöksi jätettäviin töihin saakka. Kirjan ekasta puolikkaasta pidin vielä enemmän kuin jälkimmäisestä.

Kissani Jugoslavia / Pajtim Statovci
Hieno teos. Mulla kesti aika kauan ennen kuin hiffasin, että kahden aikatason perheet ovat yksi ja sama perhe. Kissakin jäi arvoitukseksi, samoin käärme. Eräs ystävän ystävä oli teininä lähdössä maailmalle, ja äitinsä huolehti miten tämä pärjäisi matkallaan. Lähtijä oli äidin huoleen laittamattomasti todennut, että mihin sitä nyt maailmasta eksyisi. Mutta hukassa maailmassa voi kyllä olla, vaikkei eksyksissä olisikaan. Tässäkin kirjassa koko perhe! Vanhemmat uuden kulttuurin ja lastensa kanssa, lapset sekä vanhempiensa että uuden että vanhan maansa kanssa.

Kultarinta / Anni Kytömäki
Kirja jäi kesken. En tiedä miksi, pidin siitä mihin asti ehdin lukea ennen kuin kirja piti palauttaa. Ei auta kuin laittaa uusi varaus vetämään ja aloittaa tarmokkaammin.

Lomalukemiseksi olen varannut Keplerin kirjat (uusinta lukuunottamatta) sekä Kähkösen Kuopio-sarjan.

Jos se tästä vaikka alkaisi, kesä.

20150621_121910

Sanna

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

Alkukesä: villasukkia ja raparperia

Kaikkea pientä on tullut kässäiltyä, kuten kesävillasukat. Tärkeimmät kriteerit olivat ohut lanka ja napakka malli, sillä mikään ei ole epämiellyttävämpää kuin jaloissa pyörivät lötköt sukat. Mallin löysin googlaamalla palmikkosukat ja näistä Hääräämön ohjeen mukaan neulotuista sukista tulikin just sellaiset kuin pitikin. Lankana Austerman Step.

Ohuet ja napakat.

Ohuet ja napakat.

Samasta Austermanista olen nyt tekemässä samalla palmikkomallilla pitkiä käsivarren lämmittimiä. Sellaisia olen kaivannut jo monta kertaa tänä kesänä, sillä ilmat ovat olleet lyhythihaiselle paidalle liian kylmät ja toisaalta neuletakille liian lämpimät, ainakin tuulettomina ja aurinkoisina hetkinä.

Neljäsosa tehty. Saattaa olla että ilmat ovat jo lämmenneet kun nämä valmistuvat.

Neljäsosa tehty. Saattaa olla että ilmat ovat jo lämmenneet kun nämä valmistuvat.

Sain siskolta reilut 5 kg raparperia. Kolme kiloa laitoin mehuksi ja pari vartta piirakaksi facessa kiertäneen gluteenittoman ohjeen mukaan. Lopuista teen tänään raparperimansikkapaistosta.

Mehun sekoitussuhde on 1:4. Superhvän kesäjuoman saa, jos laittaa yhden osan mehu, kaksi osaa vissyä ja toiset kaksi Spriteä

Mehun sekoitussuhde on 1:4. Superhyvän kesäjuoman saa, jos laittaa yhden osan mehu, kaksi osaa vissyä ja toiset kaksi Spriteä.

Raparperimehu

1,5 kg raparperia
600 g sokeria
1 dl hunajaa
1,5 dl sitruunan mehua
puolen sitruunan raastettu kuori
1 l kiehuvaa vettä

Sekoita palat, sokeri ja hunaja tilavassa astiassa. Anna seistä puoli tuntia, sekoita välillä. Lisää sitruunan kuori ja mehu, sekoita, kaada päälle kiehuva vesi (palat peittyy), sekoita kunnolla ja peitä kannella tai liinalla. Anna mehun tekeytyä 24h, sekoita välillä pari kertaa. Siivilöi ja pullota mehu.

Kaksinkertaisesta määrästä tulee 4 isoa ketsuppipullollista mehua. Keitin vielä mehustuneet palat soseeksi ja laitoin pakkaseen. Sose on hyvää kaurapuuron kanssa ja aivan mahtavaa vesimelonismoothiessa!

Chian siemenhyytelö saa raparperin näyttämään epäilyttävästi sammakonkudulta.

Chiasiemenhyytelö saa raparperin näyttämään epäilyttävästi sammakonkudulta.

 

Gluteenittomista jauhoista tehty. Ihan syötävä.

Gluteenittomista jauhoista tehty. Ihan syötävä.

Ompeluhuone on kaaoksen vallassa, mutta yhden hameen olen sentään saanut ommeltua. Alkukeväästä kävin Itiksen kierrätyskeskuksessa ja löysin sieltä Marimekon mustan puolihameen eurolla. Eräänä päivänä se oli mulla päällä, ja yksi toveri totesi ettei ollutkaan tuntea mua, kun mulla ei ollut sitä mun hametta päällä – ja toden totta, viimeisten kaksi ja puolivuotta olen käyttänyt pelkkää farkkuhametta. Tarve uudelle vaatteelle oli siis ilmeinen. (Toki olisin voinut ajatella käyttäväni Marimekon hametta useammin, mutta kun se on niin musta!) Kaivelin kangaslaatikoita (jotka ovat viiime kesältä vielä suht hyvässä järkässä) ja löysin pari palaa puuvillakangasta. Suuresta käsityökerhosta löytyi kiva rimpsumalli. Tosin lyhensin hametta ekan käyttökerran jälkeen 15cm, ja nyt se on suht pidettävä. Hiukan harmittaa ettei ompeluhetkellä ollut piilovetoketjua käsillä, vaan piti mennä järeämmällä ketjulla.

Kesäinen röyhelö.

Kesäinen röyhelö.

Viikon päästä on loma. Lomasuunnitelmissa on ainakin juhannus maalla, ompeluhuoneen siivoaminen, samoin jääkaapin, ikkunoiden pesu (siltä puolelta jossa tervapääskyt eivät asu), lyhyt reissu Berliiniin sekä saumurin saattaminen käyttökuntoon. Noin muuten loma mennee edellisten tapaan lähiseuturetkeillessä. Mattojen pesu ja mansikoiden pakastaminen kruunaisivat sekä loman että kesän.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Seinien sota

topgun

Stephen ”Top Gun” McKeag oli Ulster Defence Associationin (UDA) Länsi-Belfastin prikaatin C-komppanian salamurhaaja ennen vuosituhannen vaihdetta. UDA on Pohjois-Irlannin lojalistien puolisotilaallinen järjestö, joka on luokiteltu sekä Irlannissa että Isossa-Britanniassa terroristijärjestöksi. Poliisi arvelee McKeagin tappaneen Pohjois-Irlannin levottomuuksissa ainakin 12 ihmistä, entisten kollegojen mukaan luku on suurempi. Monet uhreista olivat koteihinsa ja työpaikoillensa ammuttuja siviilejä, sekä miehiä että naisia. Yksi lapsikin menetti silmänsä McKeagin tekemässä iskussa.

Nuorempana McKeag oli white power –skini, ja ura puolisotilaallisissa joukoissa päättyi riitaisaan ja väkivaltaiseen erottamiseen. Kun McKeag kuoli UDA:n jo laskettua aseensa, hänen oletettiin tulleen omiensa murhaamaksi. Syynä oli kuitenkin kokaiinin ja lääkkeiden yliannostus.

Voisi kuvitella, ettei McKeag ole sankariainesta edes Pohjois-Irlannissa, ainakaan 17 vuotta maakunnassa solmitun rauhansopimuksen jälkeen. Hänen kunniakseen tehty seinämaalaus on kuitenkin Belfastissa yhä paikallaan. Maalaus on vain yksi esimerkki lojalistien militanteista seinämaalauksista.

Tämä huppupää on maalattu niin, että kiväärin piippu näyttää seuraavan katsojaa Mona Lisan silmien tavoin siitä riippumatta, mistä päin maalausta katsoo.

Tämä huppupää on maalattu niin, että kiväärin piippu näyttää seuraavan katsojaa Mona Lisan silmien tavoin siitä riippumatta, mistä päin maalausta katsoo.

mccullough

William McCullough oli UDA:n everstiluutnantti 1980-luvulla. Eräs UDA:n johtohahmoista koki McCulloughin itselleen uhaksi ja kertoi vastapuolelle, että McCullough olisi vastuussa katolisten murhista. Kun katolisten INLA murhasi McCulloughin, hänen jäljilleen päästiin UDA-kollegan antaman tiedustelutiedon avulla.

Wilhelm III Oranialainen löi katolisen Jaakko II:n Boynen taistelussa vuonna 1690.

Wilhelm III Oranialainen löi katolisen Jaakko II:n Boynen taistelussa vuonna 1690.

Seinämaalausperinne sai alkunsa 1900-luvun alkupuolella protestanttien Boynen taistelun muistelemisesta. Levottomuuksien aikana muraaleista tuli propaganda- ja tiedotuskanavia, joiden avulla konfliktin osapuolet saivat äänensä kuuluviin ilman sensuuria.

Katolisten tekemistä seinämaalauksista militantit aiheet on siivottu jo pois. Niissä ei uhota, vaan tuodaan esiin katolisten kokemaa sortoa, konfliktin katolisia uhreja ja päivänpolitiikkaa. Maalauksilla osoitetaan myös solidaarisuutta muiden konfliktien uhreille, joihin katoliset samaistuvat. Koska katoliset tukevat palestiinalaisia, protestanttien asuinalueilla voi törmätä vastaavasti Israelin lippuihin.

Gazalaisia tukeva katolisten seinämaalaus.

Gazalaisia tukeva katolisten seinämaalaus.

Bobby Sands oli IRA:n jäsen. Hän kuoli vankilassa nälkälakkoon. jolla hän vaati IRA:n jäsenille poliittisen vangin statusta. Muistomaalaus on tehty Sinn Feinin toimiston päätyyn.

IRA:n Bobby Sands kuoli vankilassa nälkälakkoon. jolla hän vaati IRA-vangeille poliittisen vangin statusta. Muistomaalaus on tehty Sinn Feinin toimiston päätyyn.

Vasemmanpuoleinen maalaus on tehty Milltownin joukkomurhan muistoksi. UDA:n jäsen hyökkäsi vuonna 1988 Milltownin hautausmaalla IRA:n jäsenten hautajaisiin käyttäen pistoolia ja käsikranaatteja. Kolme hautajaisvierasta kuoli ja 60 haavoittui. Oikeanpuoleinen maalaus kertoo vankilamellakasta.

Vasemmanpuoleinen maalaus on tehty Milltownin joukkomurhan muistoksi. UDA:n jäsen hyökkäsi vuonna 1988 Milltownin hautausmaalla IRA:n jäsenten hautajaisiin käyttäen pistoolia ja käsikranaatteja. Useita hautajaisvieraita kuoli ja 60 haavoittui. Oikeanpuoleinen maalaus kertoo vankilamellakasta.

Moni belfastilaisista haluaisi päästä väkivaltaisista seinämaalauksista eroon. Uusia taloja on suunniteltu niin, ettei niissä ole muraaleille sopivia yhtenäisiä seinäpintoja päädyissä. Maalausperinnettä on myös pyritty tietoisesti muuttamaan tuomalla mukaan rauhanomaisia teemoja, ja militantteja maalauksia on korvattu historiallisilla aiheilla.

Luther ja

Luther ja ”Tässä seison enkä muuta voi.”

Tarun mukaan Ulsterin kuninkuudesta järjestettiin aikoinaan kisa, jossa ensimmäisenä Irlannin maaperää koskettava kisaaja saa kruunun. Häviämässä oleva kisaaja hakkasi kätensä irti ja heiti sen laivasta maalle.

Tarun mukaan Ulsterin kuninkuudesta järjestettiin aikoinaan kisa, jossa ensimmäisenä Irlannin maaperää koskettava kisaaja saa kruunun. Häviämässä oleva kisaaja hakkasi kätensä irti ja heitti sen laivasta maalle. ”Ulsterin punainen käsi” on ainoita Pohjois-Irlannin symboleita, jota sekä katoliset että protestantit käyttävät. Tässä maalaus on protestanttien alueella, missä se on ollut myös paramilitäärien ryhmien käytössä.

Osa haluaa jättää myös militantit maalaukset paikoilleen siksi, että niiden poistaminen olisi oman historian kieltämistä. Ne eivät kuitenkaan kuvaa pelkästään menneisyyttä, vaan valitettavasti niillä ylläpidetään myös nykytilaa. Belfast on edelleen kaukana normaalitilasta, eivätkä talon korkuiset kunnianosoitukset huppupäisille sala-ampujille tue kestävämmän rauhan rakentamista.

Vaikka osapuolten välillä vallitsee virallisesti rauha, protestanttisten ja katolisten alueiden väliin 70-luvulla rakennettu ”rauhan muuri” koetaan kummallakin puolella yhä tarpeelliseksi. Muuria on rauhansopimuksen solmimisen jälkeen pidennetty ja sen korkeutta on lisätty.

Muurin varjossa olevan talon seinät ja ikkunat on suojattu erikseen metalliverkoilla. Ikkunat ovat kuulemma luodinkestävää lasia.

Rauhan muurin varjossa katolisella alueella olevan talon seinät on suojattu erikseen metalliverkoilla. Ikkunat ovat kuulemma luodinkestävää lasia.

Päiväsaikaan kuka tahansa voi mennä muureja halkovia katuja pitkin puolelta toiselle, mutta moni ei ole koskaan tehnyt niin. Yöksi alueelta toiselle menevät kadut suljetaan.

Belfastin seinämaalauksiin kannattaa tutustua Black Cab –taksikierroksella. Levottomuuksien aikana mustat taksit olivat joukkoliikenteen halvaantuessa ainoa mahdollisuus liikkua paikasta toiseen. Nykyään mustat taksit kierrättävät turisteja seinämaalaukselta toiselle. Oppailla on konfliktista omakohtaista kokemusta: taksikuski saattaa olla esimerkiksi entinen poliittinen vanki. Tutustumiskierros on turvallinen ja päivällä protestanttien ja katolisten asuinalueilla voi liikkua myös omin päin. Turistinkaan ei kannata kuitenkaan kantaa vaatteissaan poliittisia intohimoja herättäviä symboleja. Esimerkiksi Glasgow Rangersin tai Celticin pelipaita ei ole näillä kulmilla hyvä asuvalinta.

Janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Muu elämä