Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2010

Kiellosta huolimatta

tein nämä.

Joskus aikoja sitten näin Jonnan blogissa tämän tyyppiset korvikset, mutta en löytänyt mistään ohjetta vaikka kuinka etsin. Niinpä en malttanut olla tarttumatta koukkuun, kun bongasin Suuressa käsityölehdessä 9/2009 mallin ja ohjeen.

Lämmittimet tein Liivian innoittamana. Ihanat ja lämpimät. Miehellekin tein, mutta tumman harmaat. Muuten on ollut käsityörintamalla hiljaista.

Sanna

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Paloheimon suuri harppaus

Sambian köyhimmissä kodeissa ei ole kirjoja tai kyniä. Opetus alkaa siitä, että lapset totuttelevat piirtämään ja selaamaan kirjojen sivuja.

Eero Paloheimo kritisoi hiljattain kehitysapua Hesarissa. Mielipideosaston vilkkaan keskustelun innoittamana lukaisin vihdoin loppuun hänen kirjansa Tämä on Afrikka.

Kirjassa Paloheimo pitää nykymuotoista kehitysapua Afrikalle niin tuhoisana, että se tulee lopettaa. Kehitysapu on Paloheimolle auttajien hyvän omatunnon ylläpitämistä ja epäonnistunutta länsimaistamista, joka estää afrikkalaisia etsimästä ongelmiinsa omia ratkaisuja.

Väite ei ole täysin perätön. Ulkopuolisesta avusta riippuvaisten afrikkalaispäättäjien on ollut pakko hyväksyä avunantajien ja velkojien reseptit köyhyyden poistoon. Avunantajien reseptit ovat osoittautuneet monesti vääriksi, eivätkä avun kohteetkaan ole sitoutuneet tosissaan ulkopuolelta asetettuihin tavoitteisiin.

Aputeollisuus imee rattaisiinsa kyvykkäimmät afrikkalaiset ja heidän luovuutensa. Miksi menestyvän, koulutetun afrikkalaisen kannattaisi työskennellä oman hallituksensa leivissä pienipalkkaisena virkamiehenä, kun ulkomaisessa apujärjestössä maksetaan moninkertaisia palkkoja? Tai opettaa yliopistossa tai pistää pystyyn omaa bisnestä. Aputyöntekijän siivoojanakin saattaa tienata paremmin kuin peruskoulun opettajana.

Epäonnistumisista huolimatta Paloheimo haluaa antaa mahdollisuuden sekä Afrikalle että kehitysavulle. Hänen apureseptinsä on seuraava: moninkertaistetaan kehitysavun määrä yhden sukupolven ajaksi. Sinä aikana kaikki afrikkalaiset lapsista vanhuksiin saavat kehitysavun turvin hyvän koulutuksen. Sen jälkeen apu lopetetaan ja afrikkalaiset jätetään oman onnensa nojaan, etsimään ongelmiinsa omia ratkaisujaan. Aikamoinen taikatemppu: suuri ja monitahoinen ongelmavyyhti ratkaistaisiin yhdellä yksinkertaisella konstilla.

Monen Afrikan maan budjetista puolet katetaan kehitysavulla. Sillä pidetään pystyssä terveydenhuoltoa, vesihuoltoa, ruokaturvaa ja niin edelleen. Mahtaako Paloheimo todella ajatella, että tämä kaikki ajettaisiin alas samalla, kun kaikki afrikkalaiset patistetaan koulunpenkille. Onko koulutuksesta hyötyä, jos kaikki ovat sairaita, nälkäisiä, janoisia tai kuolleita? Ja vaikka koulutus antaakin paremmat avaimet etsiä ongelmiin ratkaisuja, niin mahtavatko koulutetutkaan ihmiset pystyä ratkaisemaan valtavaa ja pitkän ajan kuluessa syntynyttä ongelmavyyhteä pelkästään koulutuksen avulla? Kuulostaa Maon Suurelta harppaukselta.

Kirjana Tämä on Afrikka oli työlästä luettavaa. Lukiessa syntyi semmoinen kuva, että Paloheimo on siirtänyt kirjaansa sellaisenaan jokaisen tapahtuman ja keskustelun, jonka hän on Afrikan-matkoillaan kirjannut ylös. Ei ihme, että ensimmäisellä lukukerralla kirja jäi kesken.

Janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat, Maailmanparannus

Katastrofi

Molemmissa kyynärpäissä on ärtynyt hermo. Ärtymyksen syy on staattinen rasitus – virkkaaminen – joten käsityöt on lopetettava välittömästi. Vaiva paranee kuulemma levolla ja käsien heiluttelulla ääriasennosta toiseen, mutta paraneminen on hidasta. Ärtyneen hermon sanotaan paranevan millin vuorokaudessa. Kesken on vaikka mitä: sukat, kämmekkäät, pipo ja korvikset… Millään en malttaisi olla tekemättä! Tällä menolla ärtyy muutkin hermot kuin kyynärpään, tai on ehkä ärtynyt jo, jos perheeltä kysytään.

Nämä valmistuivat välipäivinä: Etanapipan ohje on Tukkanuottasilla-blogista. Lanka on peräisin viime helmikuun New Yorkin matkalta.

Tämän tein miehelle. Tilauksessa oli pipo, josta ei tuule läpi. Pipo on virkattu kaksinkertaisesta seiskaveikasta.

Baktus-huivi on vironvillasta ja nirkkoreuna äidiltä peritystä ikiikivanhasta jämästä. Baktuksen ohje löytyy Strikkeliseltä.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Ruotsin susijahdista tuli susi

Ruotsissa alkoi eilen maan ensimmäinen luvallinen susijahti 40 vuoteen. Kantaa oli tarkoitus harventaa 27 suden verran, mikä on noin kymmenen prosenttia maan susikannasta.

Hesarin mukaan susijahtiin lähti noin 12 000 metsästäjää, eli jokaista laillisesti kaadettavaa sutta oli jahtaamassa 444 metsästäjää. Lehtitietojen mukaan kiintiöt ylitettiin joillakin alueilla heti ensimmäisenä päivänä, mikä ei todellakaan ole ihme. Tämmöisellä liikekannallepanolla kaatoja luulisi tulevan sen verran yhtaikaa, ettei tieto tapetuista susista ja alueellisten kiintiöiden täyttymisestä ehdi tulla kenenkään tietoon ajoissa.

Luulisi, että kuka tahansa laskutaitoinen olisi pystynyt ennakoimaan asian jo etukäteen.

Janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Metsästys

Aarteita äidin kirjahyllystä

”Ja onhan meillä kutimemmme vieläkin. Epätietoisuutemme hetkinä voimme ottaa kutimen käsille yhtähyvin kuin toimettomuutemme tai toimeliaisuutemmekin hetkinä. Samoin vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden on meillä luotettava ystävä kutimessamme. Ja kutimemme kanssa me voimme paeta nykyisyydestä muistojen maailmaan – päivän hämärtyessä illaksi, soivat puikot rauhoittavaa säveltään.”


”Kudin on kuljettanut Suomen naisen sielullisten ja aineellisten murrosten läpi, antanut aineellista lämpöä, sielunlämpöä, mielenrauhaa. Suomen nainen on kutimensa ääressä saanut uusia virikkeitä ja uuden uskon vaikeinakin aikoina. Pikkulasten nuttuihin on pantu sukupolvien toiveet, silmukka silmukalta, kerros kerrokselta on rakennettu uutta elämää.
Siunattu kudin.”

Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia, 1947.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt