Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2011

Sikafundamentalismia kurikkalaisittain

Kurikkaan on syntymässä uusi fundamentalistinen liike. Liikkeen löytämä lopullinen totuus ei koske raamattua, vaan sikojen hyvinvointia.

Kyseinen porukka piti sikatiloja tarkastavaa valvojaeläinlääkäriä Animalian kätyrinä, sillä lääkärin takissa luki ”Animal health”. Torstain Hesarissa kerrottiin, että liikkeen edustajat pitävät valvojaeläinlääkäreitä ylipäätään epäluotettavina. He kun löytävät tiloilta puutteita.

Fundamentalistisen raamatuntulkinnan haaste on se, ettei kaikkia raamatunkohtia voi tulkita fundamentalistisesti. Useimmat fundamentalistit vastustavat naispappeutta ja homoseksuaalisuuden ”harjoittamista”, mutta sallivat miehille pitkän tukan (1 Kor. 11:14). Fundamentalistit eivät myöskään vaadi naisia pysymään kuukautisten aikana sisätiloissa (3 Moos 12:4) tai salli naapurimaiden kansalaisten orjuuttamista (3. Moos. 25:44 – 46), vaikka Raamattu näin selvästi ohjeistaa.

Raamatuntulkintojen valikoivaa ehdottomuutta perustellaan pyhällä hengellä: fundamentalisti tietää mitkä kohdat on tulkittava kirjaimellisesti, sillä hän lukee raamattua pyhän hengen opastuksella. Sikafundamentalistit kutsuvat omaa, totuuden paljastavaa pyhää henkeään ”sikasilmäksi”.

”Pitää olla sikasilmää, jolla näkee, voivatko siat hyvin vai eivät”, linjaa kurikkalainen sikafarmari Hannu Koivisto Hesarissa. Koska valvontaeläinlääkärillä ei sikasilmää ole, hänen havaitsemansa puutteet eläinten hyvinvoinnissa eivät ole todellisia.

Koivistoa korpeaa myös se, että ”valvontaeläinlääkärin kanssa ei voi neuvotella mistään”, ja että ”virheitä etsitään suurennuslasilla”. Itse olen kuvitellut, että puutteiden etsiminen kuuluu valvojalla vähän niin kuin toimenkuvaan. Mikä valvojaeläinlääkäri se semmoinen on, joka tekee tilalle valvontakäynnin yrittämättä tarkistaa, täyttääkö tila sille asetetut vaatimukset? Sekin on mielenkiintoinen ajatus, että tilojen mahdolliset puutteet voisivat olla neuvottelukysymys.

Sikasilmällä varustetut tuottajat voisivat ottaa mallia turkisteollisuudesta ja myöntää itse itselleen sertifikaatteja siitä, että eläimet voivat hyvin. Turkistuottajien mukaan sertifiointi korostaa alan läpinäkyvyyttä, vaikka tuottajat eivät suostu kertomaan julkisesti edes sitä, mitkä ovat sertifikaatin tarkat myöntämiskriteerit. Mutta voihan se olla, ettei kriteerien julkistaminen meitä maallikoita juuri hyödyttäisi. Meillä kun ei ole kettu- eikä minkkisilmää.

janne

2 kommenttia

Kategoria(t): Maailmanparannus