Kuukausittainen arkisto:elokuu 2013

Maantiepyöräilyn etiketistä

Tarkkasilmäinen havaitsee kuvan pyöräilijän aloittelijaksi juoksutrikoista ja -t-paidasta. Sävytetyt juomapullot tuovat kokonaisuuteen kuitenkin ripauksen ammattimaisuutta.

Juoksutrikoot, löysähkö t-paita sekä maastopyöräkengät ja -polkimet paljastavat kuvan pyöräilijän aloittelijaksi. Sävytetyt juomapullot tuovat kokonaisuuteen ripauksen ammattimaisuutta.

Kun lähdin keväällä ensimmäisille maantiepyörälenkeilleni, ajattelin että tilanne olisi sama kuin juoksuharrastusta aloitettaessa: ylös, ulos ja lenkille. Kesän kuluessa olen pikku hiljaa havahtunut siihen, että maantiepyöräilyssä kuuluu noudattaa lajiin kuuluvaa etikettiä. Tässä vinkkejä, jotka perustuvat omiin havaintoihini sekä lehdissä ja netin fillarifoorumeilla jaettuihin neuvoihin:

Tervehtiminen

– Maantiepyöräilijä moikkaa vastaan tulevaa maantiepyöräilijää heilauttamalla vasenta kämmentä niin, ettei se irtoa ohjaustangosta.

– Aloittelijoita ei kuitenkaan moikata. Näyttää siltä, että heidät tunnistaa vaatetuksesta: tuularissa en saa moikkauksia, mutta tilanne muuttuu heti kun nöyrryn succiksiin ja pömppävatsaa elegantisti korostavaan pyöräilypaitaan.

– Pyöräilyguru ja kirjailija Jukka Pakkanen mainitsee moikkaamattomuuden syyksi myös väärän pyöritysnopeuden. Tässä tapauksessa hän saattaa kuitenkin kohteliaasti neuvoa aloittelijaa käyttämään pienempää vaihdetta ja polkemaan nopeammin.

– Kehä kolmosen sisäpuolen ruuhkissa ei moikkailla. Ainakin Itä-Helsingissä moikkausraja näyttäisi menevän hyvinkin tarkasti kolmoskehän kohdalla.

Peesaaminen

Jos satunnaiset maantiepyöräilijät kohtaavat toisensa lenkillä, toisen peesissä ajamiseen pitää pyytää jo turvallisuusstyistäkin lupa. Tuntemattoman henkilön yllättävän peesauksen sosiaalinen merkitys riippuu ajajien sukupuolesta:

– Mies peesaa miestä = kunnianosoitus

– Mies peesaa naista = pervo

– Nainen peesaa miestä tai nainen naista = normaalia

Auttaminen ja avun pyytäminen

– Rengasrikon tai vastaavan kokeneelle maantiepyöräilijälle tulee tarjota apua.

– Apua ei oteta vastaan, jos mitenkään pystyy jatkamaan matkaa itse.

– Jos rengasrikkoinen on aloittelija jolla ei ole paikkausvälineitä mukana, apua ei pidä missään nimessä ottaa vastaan.

Kilpailuhenkisyys

– Työmatka = kilpailu

– Mäenhuippu = kirimaali.

Karvoitus

– Säärikarvat tulee ajaa. Eri lähteet perustelevat käytäntöä aerodynamiikalla, ihogeelien levittämisen helppoudella tai sillä, että kaatuessa karvat voivat jäädä kiinni rikkoontuneeseen ihoon.

– Netin keskustelufoorumeilla kehotetaan ajamaan myös kainalo-, häpy- ja perskarvat. Syitä en lähde arvailemaan.

Värimaailma

– Pyörän ja vaatteiden värivalinnat muodostavat yhdessä harkitun, eeppisen kokonaisuuden. Tiukimmilla puristeilla pyörän ja vaatteiden pitää olla samaa merkkiä.

– Tankoteippien kanssa ei pidä hupsutella. Varminta on valita tankoon joko mustaa tai valkoista, ja satulan kannattaa olla saman värinen kuin tangon.

Ryhmässä ajaminen

– Ryhmäajon etiketti helpompi ja selkeämpi tapaus: koska kyse on turvallisuudesta, kenenkään tarvitse arpoa, onko yksittäisessä säännössä kyse herrasmiesmäisyydestä, snobbailusta, itseironiasta vai aloittelijalle suunnatusta käytännön pilasta. Ryhmäajoetikettiin kannattaa tutustua kokeneempien opastuksella hyvissä ajoin ennen ensimmäistä kuntotapahtumaa. 

Janne


		
Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Urheilu