Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2013

Itä meidän

On hehkutettava ihanaa itää.

Sittaria vastapäätä Kauppakartanonkadulle on avattu uusi Kierrätyskeskus. Tänään vietettiin sen avajaisia. Paikka on mahtava: tila avara ja valoisa, kirjat esillä kuin Akateemisessa, pokkaritorni eri kekseliäs, askartelutilpehööri pakattu oivaltavasti ja yläkerrassa vielä Plan B:n tuotteita.

kierrätyskeskus_tila

kierrätyskeskus_kirjat

Harlekiinitorni

Harlekiinitorni

kierrätyskeskus_palnb

Huokaillessani kierärin ehdotonta upeutta, Janne vinkui paikan olevan ihan tavallinen kirpputori, mutta niinhän asia ei ole. Kierrätyskeskus välittää kierrätyksen ilosanomaa aivan toisella tavalla kuin joku tavallinen Fida tai Uff. Niitä ei kertakaikkiaan voi edes verrata – yhtään väheksymättä normikirppiksiä. Kierrätyskeskuksessa aate vaan on häpeilemättä esillä ja siellä todella tuntee kuuluvansa autuaiden joukkoon.

Avajaispäivän kunniaksi Kierrätyskeskuksessa järjestettiin muotinäytös.

Avajaispäivän kunniaksi Kierrätyskeskuksessa järjestettiin muotinäytös.

Teimme kelpo löytöjäkin: mulle löytyi kaksi hilepaitaa (joista toisesta, ehkä 70-luvulta olevasta puserosta, teini sanoi että olen ihan liian vanha käyttämään sellaista) ja Jannelle kaksi verkkatakkia (kasari-FILA ja Juve-verkkari) sekä pari t-paitaa.

Toinen mahtava mesta KKK:n varrella on maamerkissä sijaitseva persialainen ravintola Naab. Olen aikaisemmin käynyt siellä syömässä lounasbuffetin ja tänään tilasimme listalta persialaiset annokset. Hyvää oli, paitsi persialainen jukurttijuoma dooga – sitä en voi suositella kenellekään. Paikka sai ihan kelpo arvion Hesarissa, siihen voin yhtyä.

naab

Kolmas supermahtava itäinen juttu on se, että reilun viikon päästä Itikseen aukeaa Ruohonjuuri.

Asun ituhipin laulumailla, eikä täältä puutu rosoa eikä kontrasteja.

Tästä alkavalla kujalla sijaitsee halal-kauppa, Koraanikoulu, karaokebaari Idän aurinko, seksikauppa Hot Lips ja mattopesula Pesumesta.

Kujalla sijaitsee halal-kauppa, Koraanikoulu, karaokebaari Idän Tähti, seksikauppa Hot Lips, thai-hieronta sekä mattopesula Pesumesta.

karuitä

Idän karua kauneutta parhaimmillaan/pahimmillaan

sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Muu elämä

Toimistohameita

Olen hillonnut perheemme käytöstä poistettuja farkkuja jo pitkään. Suunnitelmanani on ollut tehdä niistä jotakin uutta, ja nyt vihdoin olen saanut aikaiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhimmat pökät näyttivät olevan useamman vuoden takaa, olivat nimittäin poikien vanhat 116-senttiset, joista on tämän hameen harmaat raidat – yhdessä raidassa on punaisella aplikoitu Boys united -teksti (ei näy kuvassa). Kaiken kaikkiaan hameeseen meni lasten farkkujen lisäksi kahdet aikuisten housut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielestäni vinkeä idea, mutta en enää muista, missä siihen törmäsin. Hameeseen tarvitaan yhdet omaa kokoa vähän isommat farkut. Oli todella haasteellista saada hame istumaan, eikä se kyllä onnistunutkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä hame on kuudesta kappaleesta, malli Suuren käsityölehden numerosta  6-7/2006. Etuhelman keskimmäinen kappaele on farkkutakista, muut kaitaleet kaksista farkuista ja vyötärökaitale kolmansista. Tikkasin kaitaleet pinkillä siksakilla, mutta yhtä kaikki, lopputulos ei ole aivan suunnitellun kaltainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perushame. Edellinen hajosi yli vuosi sitten ja siitä lähtien tällaista olen kaivannut. Tämä on hiukan liian siisteistä farkuista, rispaantuneemmat olisivat olleet paremmat, mutta ehkä aika ja käyttö korjaavat tilanteen.

Seuraavaksi swantsien kimppuun.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Haavakko

Kuva

Hetki ennen laukausta.

Metsästyksen etiikan yksi kulmakivistä on se, että liipasinta painetaan vain silloin kun ollaan aivan varmoja pudotuksesta. Haasteena on se, että täysin varmoja laukauksia ei ole olemassakaan – näköjään ainakaan minulla.

Kuvan teeri oli ihanne-etäisyydellä ja ammuin siihen kiikarikiväärillä laukauksen, joka tuntui kaikin puolen hyvältä ja varmalta. Lintu nousi siivilleen ja putosi saman tien alemmille oksille. Se jäi katveeseen ja oletin ettei se pääse enää lentoon, joten otin haulikon ja lähdin kävelemään lähemmäs. Valitettavasti olin väärässä: lintu pääsi kuin pääsikin lentoon ja liihotteli suon toiseen laitaan. Perkasimme alueen kahden koiran kanssa, mutta teeri jäi löytymättä.

Kuva

Lähdin hakemaan lintua, mutta sepä ei jäänytkään odottamaan minua.

Jos en ampunut linnulta oksaa jalkojen alta, niin metsään jäi tietääkseni ensimmäinen haavakkoni. Laukaus jäi lintukauden viimeiseksi: loppureissulla oli vielä jonkinmoisia paikkoja, mutta ampumiskynnys nousi haavakon takia tavallistakin korkeammaksi. Onneksi kaksi edeltävää laukausta päättyivät onnistuneisiin pudotuksiin: ammuin puuhun ukkoteeren sekä koppelon, joka sattui lentämään sopivasti jänispassini viereen.

Ensi kaudeksi täytyy harjoitella ampumista enemmän. Autottoman pääkaupunkiseudulla asuvan metsästäjän ongelmana on vain se, ette näillä seuduilla ole ampumarataa johon pääsisi järkevästi julkisella liikenteellä.

Teeripuiden tähyilyä

Janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Metsästys