For almost two decades, the media has been regularly supplied with images of Vladimir Putin that depict the Russian leader in manly, heroic roles. The kind of worship that these images have attracted in Russia is a familiar continuation of the cult of personality from the Soviet times. However, unlike the hyper-masculine representation of Putin, Russia’s communist leaders were pictured in a much more neutral manner. What inspired the Kremlin to adopt the shirtless leader as a key visual communications approach? And what are the political messages underlying Putin’s bare-chested posturing?
Here in Finland, on the eastern border of the European Union, analyzing the Russian president’s imagery is not just about art and style. As a small nation emboldened by some unlikely historical coincidences to declare independence from revolution-torn Russia in 1917, we still take a keen interest in the words and images chosen to project Russian leaders and to justify their political power. Deciphering the nuances of Kremlin’s propaganda is part of our survival story in the armpit of a superpower over the past 99 years.
Unacknowledged inspiration
The Tom of Finland stamps published by the Finnish postal service in 2014 were condemned by a Russian lawmaker for breaking Russia’s law against homosexual propaganda if they were sent across the border. But when Putin’s face is added to a Tom of Finland image and turned into stamp, it could easily pass for a Russian propaganda stamp.
The artistic source consistently utilized – but never acknowledged – by the Kremlin’s media department is none other than Finnish artist Touko Laaksonen (1920-1991), better known as Tom of Finland. For those unfamiliar with Tom of Finland’s work, originally featured in American physique magazines in the 1950s and eventually reaching mainstream recognition at MoMA, MOCA and many other museums and galleries during the past decade, it consists of highly stylized homoerotic images of confident, muscular men.
Putin’s propaganda images and Tom of Finland’s iconic gay men share the same visual catch: the admiration and extreme exaggeration of masculinity and male strength. Some Photoshop hypothesizing led me to take a closer look at the compositions and individual poses in these two bodies of work. It quickly became apparent that the parallels are not just an amusing coincidence. Tom of Finland has provided the inspiration for Putin’s iconography, a treasure chest of unadulterated macho poses that the Kremlin has put to good use in creating Vladimir of Russia.
Given Putin’s negative views on homosexuality, his supporters probably view the link to Tom of Finland’s work as defamatory and blasphemous. The courageous people standing up for LGBT rights in Russia may find some satirical ammunition there, if they haven’t already. However, the aim of this exploration is not to make fun of Putin’s homophobia with the help of Tom of Finland but to examine the underlying intentions behind Putin’s images and the political narrative they are contributing to.
In addition to editorial photography, the mythology created around Vladimir Putin has been promoted in art exhibitions organized by the youth wing of his political party United Russia. However, putinist art has not developed into a recognizable style of painting in the same manner as socialist realism, the official artistic movement of the Soviet era. If the Kremlin wanted to create an artistic genre fitting the conventions of Putin’s propaganda photographs, what would it look like? It was this question that led to my Photoshop hypothesizing and exploration of the sources, cultural and social meanings of the Kremlin’s propaganda images. When Tom of Finland’s iconic style is used in a putinist context, lustful homosexual gazes can be transformed into comradeship, admiration of a leader or scowling at the enemy. Perhaps the art style created through this experimentation could be called putinist photorealism.
Common cultural roots
The cowboys, sailors, bikers and pilots featured in Tom of Finland’s work were all typical macho man stereotypes of the homophobic dominant culture of the 1950s. His genius was to hijack these stereotypes, place them in a new context and harness them for the liberation and amusement of gay men. Previously, gay men were often represented in the mainstream as effeminate sissies or deviants, but in Tom of Finland’s images gay men became even more manly than their role models in the dominant culture. With his ground-breaking imagery, Tom of Finland promoted the right of gay men to masculinity. His work had a major impact on gay culture and aesthetics, and inspired gay men to start dressing in leather.
Since then, the dominant culture of the liberal West has largely rejected the macho man stereotypes that he embraced. These days, the liberal West accepts Tom of Finland -spirited strutting as part of a harmless gay subculture because in this context it does not represent an equality issue between men and women, and does not cause any particular harm to society. Otherwise the liberal culture largely sees macho behavior as something to be eradicated.
Meanwhile, Vladimir Putin’s Russia has been living in the good old days all the time.
One of the most iconic Putin portrays included in a similar context, which further exaggerates his performance of masculinity.
Saving traditional values
Just like Tom of Finland, Putin has also positioned himself in the macho man role, presenting himself as a force against the dominant culture of the Western world. The liberal West of today has rejected traditional values, while Putin’s macho images symbolize their flourishing in present-day Russia. Putin appears to the Russian nation as a savior of traditional values and also actively seeks allies from people with similar values in the West.
As Putin’s imagery returned the macho man stereotypes hijacked by Tom of Finland to its traditional roots, he also brought macho behavior to the core of political power and as its justification. It is the decaying democracies of the West that are sissy, whereas Putin dares to be a man – both in pictures and in real life.
The value conflict over macho behavior has further emphasized the confrontation between Russia and the West. The threat of conflict justifies the fact that Russia is led by an unpredictable macho man who is ready and willing to win by any means necessary. The mistreatment of the Kremlin’s internal opponents – and the local civil society in general – can also be justified with this external threat. Russia may not be able to compete economically with the West but in the use of force it challenges the West with more than just propaganda images.
One of the most famous ‘action man’ photos of Vladimir Putin shows him swimming the demanding butterfly stroke in a lake in southern Siberia’s Tuva region. This is a typical example of a Putin photo where he appears as the lone hero, unaccompanied by representatives of the ordinary masses. Socialist realism, on the other hand, emphasized the heroism of the whole Soviet motherland and, in particular, represented ordinary men in an exaggeratedly masculine way. Placing Putin the swimmer in the context of Tom of Finland’s lumberjack scene brings the ordinary working people back alongside their heroic leader. It also creates a historical continuum between socialist realism and Putin’s propaganda images; a link that would support the Kremlin’s objective of returning the grand old days of the Soviet Union.
Object of the gaze
It has traditionally been the passive female body that is placed in front of the camera as an object to be gazed and in general women are more often depicted as sexual beings than men. In both Putin’s and Tom of Finland’s imagery, it is of course the undressed male body that becomes the object of desire.
In Tom of Finland’s images both the presumed viewer and the object of the gaze are men. Putin’s naked upper body sends a strong symbolic message to men and women alike. The message for women is that this is a performance by a virile ladies’ man. Desirability in the eyes of women also emphasizes the dominant male’s power towards other men. Putin’s red-blooded reputation has been further enhanced with rumors of his various relationships and ‘news stories’ in the Russian media about the admiration that he attracts from the female population.
At the same time, real life political developments have also produced surprisingly many iconic images where Putin’s Russia has put young women behind bars for threatening the country’s interests. Pictures of Pussy Riot’s Nadezhda Tolokonnikova, Greenpeace’s Finnish activist Sini Saarela and the Ukrainian military pilot Nadiya Savchenko in jail have become part of the story about a strong leader, a real man who is not afraid to show uppity women their place in the world.
Emblems for exercising raw power
A mythology that celebrates Putin and supports the Kremlin’s narrative has been created – and may be still under construction – in Russia through photographic art. It is driven by the idea of Russia as a lighthouse that leads the conservative forces globally and saves the world from the degeneration of the liberal, democratic forces in the West.
Similar ideas have also attracted increasing support in the West, as it has struggled with immigration and economic troubles. Populist movements in Europe and America have promised to fight the negative social impacts of globalization by turning the clock back to the 1950s, when the world was ruled by the macho characters that once inspired Tom of Finland. America had a copycat president who successfully adopted Putin’s unpredictable macho man image and openly expressed his admiration for the Russian leader. Where the former Soviet intelligence officer has been using propaganda photos, the American celebrity president used Tweets to make the same point.
Mass-circulated images are powerful messages and how they are used by a state always reveals something about power itself. The argument sketched here concerns the cultural and social significance of Putin’s images which may be creating a new national identity for Russia more effectively than any single political decision by the president.
Such emblematic images are also used to justify the exercise of raw political power. In that sense, it is interesting to compare the original, hyper-masculine and virile representations to the most recent propaganda images representing Vladimir Putin. In the latest photos published last week, we see an outdoorsy president who is driving a military all-terrain vehicle with his defence minister. Now 69 years old, Putin has successfully adopted a stereotype of an older macho man. He is no longer at the top of the food chain because of his physical qualities. It is not the president’s body that represents raw power anymore but the machinery of violence that he is commanding – from the driver’s seat of course. Putin also no longer needs to express his capability for using force in his own personal capacity because there are others who are ready, willing and able to do the dirty work on his behalf. These are worrying times for all Russians and the rest of us wishing for more peaceful times on this artsy but seemingly self-destructive planet.
Vladimir Putin and Donald Trump: two presidents who have offered macho leadership and use of force as the solution for complex political problems.
Saanko esitellä: kaupungin hienoin fiksipyörä, jonka bamburunko on tehty Sambiassa käsityönä. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kasata itselleni fiksin, jossa olisi suht samat ajoasentosäädöt kuin maantiepyörässäni. Näin fiksillä ajetut työmatkatkin palvelisivat jossain määrin treenaamista – varsinkin kun joutuisin runttaamaan matkan varrella olevat pitkät ylämäet ylös ilman kevyempiä vaihteita. Velobiassa alkuvuodesta järjestetty bamburunkojen poistomyynti teki haaveista totta. Velobia lopetti bambupyörien myymisen muuten kuin mittatilaustyönä ja myi loput irtorungot pilkkahinnalla.
Tein jo alkuvuodesta itselleni maantiepyörän täsmälleen samanlaisesta bamburungosta. Maantiepyörään käyttämääni runkoa ostaessa kävi ilmi, että Velobian nurkissa pyörii vielä yksi samanlainen maantierunko. Sen emäputken päässä oli kuitenkin klommo, eikä Velobia halunnut myydä runkoa jonka kestävyyttä liike ei voinut taata. Pelkona oli, että vauriokohdan ympärillä oleva bambukuitu voisi suoristamisen jälkeen murentua. Tuttua puuseppää konsultoituani vakuutuin kuitenkin siitä, että putken ympärillä oleva bambukuitu voidaan tarvittaessa kovettaa epoksilla tai hiilikuitukankaalla.
Fiksi ja maantiepyörä – kuin samasta puusta.
Projektin ensimmäinen haaste oli taivutella Velobia antamaan tai myymään vaurioitunut runko pois. Liike oli jo päättänyt tehdä rungosta tilataideteoksen: se oli tarkoitus porata täyteen reikiä, joihin kylvettäisiin pääsiäisen alla rairuohoa. Hieno ajatus jos runko ei olisi ollut pelastettavissa, mutta ei käsityönä tehdystä bamburungosta pidä kukkaruukkua tehdä, jos joku on valmis rakentamaan siitä itselleen kulkupelin.
Parin käynnin ja muutaman vetoavan meilin jälkeen liike heltyi ja suostui myymään rikkinäisen rungon samaan 99 euron hintaan kuin ehjät rungot. Rikkinäisestä rungosta tämä on aika paljon maksettu, mutta toisaalta olin jo ostanut sieltä ehjän rungon mielestäni aivan liian halvalla, joten maksoin hyvillä mielin saman hinnan myös vaurioituneesta rungosta.
En oikaissut putkea itse aivan täyteen mittaansa, sillä pelkäsin tekeväni siitä ohjainlaakerille liian suuren. Koska laakerien kuppiosat oli prässättävä runkoon joka tapauksessa pyöräliikkeessä, halusin jättää viimeisen millin-parin levittämisen ammattilaisen hoidettavaksi.
Alun perin ajattelin korjata vauriokohdan paukuttamalla sen läpi sopivan kokoisen putken, joka olisi oikaissut klommon. Oikaisemiseen löytyi kuitenkin kätevä putkenlevittämistyökalu, jolla klommon voi poistaa millintarkasti muutamassa sekunnissa,
Tarjosin putken oikaisemisen viimeistelyä ja ohjainlaakerien prässäämistä Velosportille, josta ajattelin myös ostaa kaikki fiksipyörän osat joita minulla ei omasta takaa jo ollut. Liikkeestä ei löytynyt sopivaa laakeria, eikä myöskään kaikkia bamburunkoon sopivia voimansiirto-osia. Pyörämekaanikko epäili, ettei takavanteeseen saa muualtakaan sopivaa 130mm fiksinapaa. Mekaanikko katsoi myös, että fiksinapojen ja kampien ketjulinja on niin lähellä rungon keskilinjaa, että eturatas ottaisi parista kohtaa aika paksussa bamburungossa todennäköisesti runkoon kiinni. Tavallisen yksivaihteisen rungosta voisi kuulemma rakentaa.
Velosport ei myöskään halunnut viimeistellä vauriokohdan oikomista vaan kehotti hoitamaan homman itse, sillä rungon oikomisen kestosta ei olisi mitään takuuta ja huonolla tuurilla putki voisi kuulemma haljeta. Edessä oli siis liikkeen vaihto, ja seuraavaksi kokeilin sinkuloihin ja fiksipyöriin erikoistunutta Kumiluotia Kalliossa.
Kumiluoti oli varma että pyörään saa fiksissä tarvittavan voimansiirron, ja lupasi etsiä ja myydä juuri tähän runkoon sopivat osat. Aikomukseni käyttää pyörässä vanhan Bianchini kittikiekkoja ei kuitenkaan onnistunut takana, sillä takavanteen fiksinapojen puolamäärä oli eri kuin omassa takavanteessani. Bianchin etuvanteen pystyin sentään hyödyntämään, mutta takavanne oli ostettava uutena Kumiluodista. Innostuksissani unohdin ostaa uuteen vanteeseen vannenauhan, ja huomasin nauhan puuttumisen vasta sisäkumin puhjetessa ensimmäisessä täytössä. Eipähän unohdu jatkossa.
Sopivaa ohjainlaakeria Kumiluodillakaan ei ollut hyllyssä, joten kävin saman tien kysymässä sitä viereisestä kaupasta, Kallion Velo & Oxygenista. Sieltä laakeri löytyi, ja Velo & Oxygen suostui myös viimeistelemään vaurioituneen emäputken oikaisun lainaamallani putkensuoristustyökalulla. Koska yksi kauppa oli jo kieltäytynyt kunniasta, ehdotin heti kättelyssä, että korjaaminen tehdään minun omalla riskilläni. Oikaiseminen ja laakerin prässäys onnistuivat kuitenkin ilman mitään ongelmia heti samana päivänä.
Kun Velo & Oxygen sai ohjainlaakerin kuppiosan kiinni runkoon, Kumiluodin myyjä kävi hakemassa rungon ja vauriokohdan oikaisemiseen lainaamani työkalun Velo & Oxygenista, eikä minun siis tarvinnut käydä erikseen Kalliossa edes siirtämässä kamoja kaupasta toiseen. Olen kuluneen vuoden aikana asioinut varmaan kymmenessä helsinkiläisessä pyöräkaupassa, ja Kumiluodin ja Kallion Velo & Oxygenin palvelu oli kaikin puolin niin ensiluokkaista, että jatkossa taidan keskittää kaiken asiointini niihin.
Kumiluodista mainittakoon sellainenkin kuriositeetti, että siellä on ainoat missään näkemäni naispuoliset pyöräkauppiaat ja -mekaanikot. Tämä saattaisi olla kiinnostava tieto ainakin niille naispuolisille tuttavilleni, jotka ovat kohdanneet pyöräkaupoissa ylimielistä tytöttelevää palvelua. Olen varma ettei kumiluodissa tytötellä naisia – tai ainakaan eivät pojitelleet minua.
Seuraavaksi Kumiluoti ryhtyi sovittelemaan bamburunkoon semmoisia voimansiirto-osia, jotka sopivat runkoon. Sopivien fiksiosien valitsemisessa olisin käyttänyt ammattilaista siinäkin tapauksessa, ettei sovittamisessa olisi tarvinnut huomioida käsintehdyn rungon aiheuttamia lisähaasteita. Kumiluoti löysi runkoon sopivat osat kuten oli luvannutkin, ja kiinnitti keskiön ja kammet sovittamisen yhteydessä pakoilleen. Ostin sieltä vielä loputkin osat joita minulla ei vielä ollut, ja jäljellä oli enää kaiken kasaaminen:
Jos voimansiirrosta haluaa toimivan, hiljaisen ja kestävän, niin etu- ja takarattaiden pitää olla samalla etäisyydellä rungon keskilinjasta. Takarattaan etäisyyden määrittää takavanteen fiksinapa, ja eteen pitää löytää keskiö ja kammet, jolla eturatas saadaan samaan linjaan.
Fiksissä takaratas on kiinteästi navan rungossa kiinni, ja polkimet pyörivät aina kun takarengaskin pyörii. Kun polkee taaksepäin, niin pyörällä voi peruuttaa samaan tapaan kuin lasten kolmipyöräisellä. Omaan fiksiini otin ns. flip-flop-navan, johon saa rattaan kummallekin puolelle napaa. Navan toiselle puolelle asensin tavallisen vapaarattaan, joten fillarista saa tavallisen yksivaihteisen pyörän kääntämällä takarenkaan toisin päin. Fiksirunkoa valittaessa kannattaa huomioida se, että takavanteen akselin kiinnityskohdan (dropoutit) tulisi olla suurin piirtein vaakatasossa, jotta ketju on mahdollista säätää oikealle kireydelle siirtämällä taka-akselia eteen tai taaksepäin. Pyörän ketjusta tein kokemattomuuttani hieman liian lyhyen: kireys on kohdallaan kun taka-akseli on aivan dropoutien etupäässä, ja tämän takia vanteen irrottaminen on hieman hankalaa kun ketjua ei saa löysemmäksi siirtämällä akselia eteenpäin. Vanteen saa nyt kuitenkin rungosta juuri ja juuri irti.
Valitsin fiksiin normaalia hieman lyhyemmät 165 millimetrin kammet, sillä fiksissä kammet pyörivät niin kauan kuin pyörä liikkuu. Siksi itselleni sopivammat 170-milliset kammet voivat osua jyrkissä mutkissa ala-asennossa maahan ja aiheuttaa kaatumisen. Polkimiksi laitoin ensi hätään kaksipuoliset, joiden toisella puollella on spd-lukko ja toisella tavallinen poljin. Ennen kesää ostan pyörään luultavasti häkkipolkimet, niin voin ajaa pyörää myös fiksinä tavallisilla kengillä. Ilman minkäänlaista kenkäkiinnitystä fiksipyörää ei kannata ajaa, sillä jos jalat tulee nostaneeksi pois polkimilta kovassa vauhdissa, ne voivat pyöriessään teloa jalat.
Fiksissä ei periaatteessa tarvita jarruja. Takarenkaan pyöriminen loppuu kun lopettaa polkemisen, eli pyörällä voi jarruttaa siirtämällä kuskin painopiste etupyörälle ja pysäyttämällä takapyörä painamalla kampia taaksepäin. Kovassa vauhdissa tämä on kuitenkin polville aika raskasta (polvivaivoja on jo ennestään ihan tarpeeksi), ja jos ketjut katkeavat, pyörästä katoavat myös jarrut. Siksi fikseissä on useimmiten vähintään etujarru. Omaani laitoin myös takajarrun, sillä vapaaratasta käytettäessä tällä ei voi jarruttaa polkimien avulla. Silloin jarruja on hyvä olla vikatilanteiden varalta kaksin kappalein.
Ohjainlaakerien mukana ei tullut minkäänlaista manuaalia, mutta rinkulat sai paikalleen päättelemällä ja kokeilemalla. Oikean järjestyksen löytymisen huomaa kyllä siitä, että haarukka pyörii rungolla sulavasti. Laakerien runkoon prässättävät osat laitettiin paikoilleen pyöräkaupassa.
Ohjaamoksi valitsin pelkästään esteettisin ja ajoasentoon liittyvin perustein bullhorn-tangon, jonka päihin asensin aika-ajojarrukahvat. Ohjainkannatin on pari senttiä lyhyempi kuin samanlaisesta rungosta kasatussa maantiepyörässäni, sillä bullhorn-tanko on hieman pidempi kuin maantiepyöräni käppyräsarvitanko. Tällä muutoksella fiksiin sai samat säädöt kuin maantiepyörääni, mutta jätin kuitenkin ajoasennon aavistuksen verran pystymmäksi. Tankonauhan asentamisesta bullhorn-tankoon en löytänyt netistä ohjeita, eikä bullhornissa ole maantietankojen tapaan päätytappia, jonka alle nauhan alkupään voi kiinnittää. Kokeilemalla päädyin aloittamaan nauhan käärimisen tangon ympärille kahvojen päistä ilman sähköteippiä, saa nähdä kestääkö se siinä vai lähteekö purkautumaan. Nauhan toisen pään lopetuskohdan leikkasin loivasti vinoon ja teippasin tankoon sähköteipillä, ja jarruvaijerit jäivät tankonauhojen alle samaan tapaan kuin maantietangoissa.
Satulatolppa pitää lyhentää bamburungossa määrämittaiseksi. Bamburungon tummanruskeat liitoskohdat ovat alumiiniputkia joiden ympärille on kiedottu epoksilla kovetettua bambukuitua, ja satulatolpan täytyy ulottua alumiiniputken pohjaan saakka. Edellisestä bambuprojektistani viisastuneena lyhensin satulaputken putkileikkurilla, ja tällä kertaa se meni ensimmäisellä yrittämällä oikein. Koska fiksipyöräni polkimet ovat viisi millimetriä lyhyemmät kuin maantipyörässäni, nostin satulakorkeutta vastaavasti viidellä millillä verrattuna maantiepyörääni.
Nyt projekti on valmis, mutta kelit ovat semmoiset että pidemmät koeajot siirtyvät näillä näkymin ensi kevääseen, jolloin katson lopullisesti myös sen, tarvitseeko vauriokohdan bambupintaa vielä vahvistaa epoksilla. Klommon kohdalle jäi niin pieni nirhauma, ettei sitä edes huomaisi jos ei tietäisi mistä etsiä. Olen keskustellut vauriokohdan kestävyydestä itseäni viisaampien kanssa, ja alustava valokuviin perustuva arvio on, ettei siihen tarvita epoksia lisävahvikkeeksi.
Perhesopua edistääkseni jätän fiksin tällä erää viimeiseksi isommaksi pyöräprojektikseni, sillä asunnosta alkaa loppua pikku hiljaa tila sisäsäilytystä tarvitseville pyörille.
Vaihdoin bamburunkoiseen maantiepyörääni hiilikuituisen etuhaarukan, ja vaihdoksesta tuli pienen mokan takia aikamoinen urakka. Toivottavasti joku välttää saman luettuaan tämän.
Otin kuituhaarukan vanhasta Bianchin rungosta, joka ei ole enää käytössä. Bianchin haarukka oli väärän värinen enkä halunnut maalata sitä mustaksi, kun en ollut varma haluaisinko käyttää samaa haarukkaa vielä joskus alkuperäisessä rungossa.
Ainakin väliaikaiseksi ratkaisuksi valikoitui autoteippi, siis sellainen joilla esimerkiksi autojen mainosteippaukset tehdään. Haarukka piti saada mustaksi, joten ostin autonteippausliikkeestä jämäpalan mustaa teippiä. Leikkelin teippejä sopivan kokoisiksi paloiksi ja kietaisin ensimmäiset teipit haarukan ulkosivuilta haarukan sisäsivuille niin, että teippien reunat ja saumakohdat olisivat mahdollisimman huomaamattomassa paikassa. Kuumaksi föönaaminen pehmensi teippiä, ja se venyi haarukan muotojen mukaisesti ja asettui siististi myös kaareviin kohtiin.
Haarukan ulkosivuilla lopputulos on yllättävänkin siisti: ulkosivuilla haarukkaa ei huomaa teipatuksi läheltäkään katsottuna. Haarukan sisäsivuilla teippien reunoille jäi kuitenkin ryppyjä joita en saanut föönilläkää täysin oikenemaan. Rypyt myös korostavat sisäsivuilla olevia saumakohtia. Täytyy katsoa ajan kanssa, maalaanko haarukan sittenkin jossain vaiheessa suosiolla mustaksi vai teippautanko sen kenties ammattilaisella siististi. Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa.
Kun haarukan ohjainlaakerit oli prässätty pyörän runkoon pyörähuoltoliikkeessä, jäljellä oli enään haarukan kiinnittäminen runkooon. Ruuvasin viimeisenkin pultin kireälle ja asettelin pyörän olohuoneen paraatipaikalle, jossa voisin katsella lopputulosta ja nauttia lasillisen punaviiniä. Pyörää katsoessani päädyin kuitenkin siihen, että haarukan putken yläpää törröttää sittenkin rungosta liian korkealle.
Lyhensin haarukan putkea putkileikkurilla niin, että vastakappaleen virkaa putken sisällä toimittava tähtimutteri jäi aivan putken ylärajaan. Kun laitoin ohjainkannattimen ja prikat paikalleen ja ruuvasin haarukan runkoon kiinnittävän pultin haarukan putken sisällä olevaan tähtimutteriin, niin koko hoito jämähti paikalleen. Pultti ei kiristänyt haarukkaa kunnolla runkoa vasten, mutta sitä ei myöskään saanut enää ruuvattua ulos. Kun pulttia ruuvasi, se pyöri tyhjää yhdessä sen alla olevan putken kannen kanssa.
Käsissäni oli siis käsintehtyyn bamburunkoon kasattu pyörä, jonka etuhaarukka ei ollut rungossa kunnolla kiinni ja jota ei saanut siitä myöskään irti. Kuvittelin, että haarukan putken sisällä vastakappaleena toimiva tähtimutteri olisi mennyt syystä tai toisesta rikki.
Kun olin aikani yrittänyt ratkaista ongelmaa eri tavoin, alkoi olla selvää ettei tilannetta saa korjatuksi ilman että jotain menee rikki. Päätin leikata haarukan putken päässä olevan kannen dremelillä halki, vasaroida putken sisällä olevan tähtimutterin putken alakautta ulos ja asentaa tilalle uuden.
Kun sain kannen halki, junttasin sen paikalleen niin ettei se enää pyörinyt pultin mukana. Tämän jälkeen pultin saikin ruuvattua auki. Syyllinen ei siis ollutkaan rikkinäinen tähtimutteri, vaan se että mutteri oli putken lyhentämisen jälkeen liian lähellä sen yläreunaa. Tämän takia putken kansi jäi pyörimään pultin kanssa mutterin päällä, eikä pultti enää kiertynyt sen jälkeen ylös eikä alas. Kun vasaroin mutteria vähän syvemmälle putkeen, haarukka kiinnittyi runkoon niin kuin pitikin. Tyhmyydestä sakotetaan, mutta onneksi tästä sotkusta selvittiin pelkästään uudella kannella. Nyt on aika ottaa se punaviinilasillinen.
Uuden maantiepyöräni erikoisuus on Sambiassa käsityönä bambusta valmistettu runko. Kun kilpapyörän virtaviivaisuus ja high tech -osat yhdistyvät bambun kaltaiseen luonnonmateriaaliin, tuloksena on ristiriitainen, eksoottinen ja ainakin omasta mielestäni älyttömän tyylikäs kokonaisuus. Lopputulos on myös kohtalaisen uniikki. Suomessa sambialaisia Zambikes-bamburunkoja on myyty kuulemma 1-2 vuodessa, ja maailmanlaajuisesti Zambikes kertoo myyneensä reilut 300 bamburunkoa.
Ostin bamburungon Velobian poistomyynnistä naurettavan halpaan 99 euron hintaan. Sain vinkin poistomyynnistä aivan viime tingassa, ja käsittääkseni ostin viimeisen Suomessa hyllytavarana myydyn Zambikes-rungon. Mittatilaustyönä niitä voi tiettävästi edelleen kysellä, mutta hinta on kuulemma aiempaa noin 700 euron normaalihintaa korkeampi.
Rungon putket ovat siis onttoa bambukeppiä – tai pitäisikö sanoa kortta, sillä bambuhan on ruohokasvi. Putkien liitoskohdissa (tummat alueet) on epoksilla käsiteltyä bambukuitua, joiden sisällä on alumiiniputket. Myyntipuheiden mukaan bamburunko vastaa tien pinnan epätasaisuuksiin luonnollisella joustavuudella. Kovuudessa se pärjää hiilikuidulle ja alumiinille.
Päätin käyttää Zambikes-pyörän kasaamisessa vanhan Bianchi Impulsoni osia ja tehdä työn mahdollisimman pitkälle itse. Ajatuksena oli oppia kasaamisen ohessa huoltamisessa, säätämisessä ja muussa tuunaamisessa tarvittavia taitoja. Aloittelijan mokia tuli tehtyä sen verran monta, että niistä saisi hyvän ”älä toimi näin” -listan muille pyörän kasaamista harkitseville amatööreille.
Ohjain- ja keskiölaakerien asentaminen oli ainoa työ, jonka teetin Velobiassa ammattilaisella. Kun keskiölaakeri oli asennettu, amatöörikin sai kammet helposti paikalleen. Ohjainlaakeria hankkiessani päädyin ostamaan pyörään myös käytetyn etuhaarukan, sillä Bianchini haarukka oli väärän värinen enkä viitsinyt maalata sitä. Etuhaarukan ja rungon väliin jäi aluksi klappia, sillä kiristin ohjainkannattimen ruuvit ennen haarukan kiinnitysruuvin kiristämistä. Etuhaarukka ei siksi kiristynyt runkoa, vaan ohjainkannatinta vasten. Hoksasin virheen googlettamalla ja korjasin sen löysäämällä ohjainkannattimen ruuvit ennen haarukan ruuvin kiristämistä.
Etuvaihtajan asentaminen osoittautui yllättäen projektin visaisimmaksi vaiheeksi. Normaalisti työ ei ole monimutkainen, mutta tässä tapauksessa bambuoksan paksumpi nivelkohta sattui olemaan juuri siinä paikassa, jossa etuvaihtajan panta kiinnitetään runkoon. Pannan sai kyllä pidemmällä ruuvilla rungon ympärille, mutta nivelkohdan epätasainen pinta vaikeutti etuvaihtajan virittämistä oikeaan kulmaan.
Takavaihtaja meni paikoilleen helposti ilman ohjekirjojen tai -videoiden katselua. Myös jarrujen kiinnittäminen runkoon oli yksinkertaista, ja jarrupalojen kohdistaminen on maantiepyörissä helppoa. Kaikkien vaijerien suojakuorten väriksi valitsin mustan.
Ketjun kanssa hölmöili sekä naapurikorttelin pyöräkauppias että minä itse. Ensin pyöräkauppa myi väärän pituisen pinnin ketjun päiden yhdistämiseen. Reklamoin ja sain pinnin tilalle SRAMin pikaliittimen, joka sekään ei sopinut ketjuuni. Toisesta kaupasta sain kuitenkin Shimanon 105 -ketjuun sopivan pikaliittimen.
Ketjun yhdistäminen pikaliittimellä osoittautui haastavammaksi kuin valmistajan mainoksista voisi päätellä. Youtuben ohjevideoilta löytyi oiva vinkki yhdistää ketjun päät nippusiteellä toisiinsa. Tämän jälkeen pikaliittimen sai aseteltua ja naksautettua helposti pihdeillä paikoilleen.
Yhdistämisen jälkeen ketju kulki rattailla nykivästi, eikä pikaliitin mennyt sujuvasti läpi takavaihtajan kahta ohjainpyörää kannattelevasta kehikosta. Pitkän ihmettelyn jälkeen ongelman syyksi ilmeni se, ettei ketju kulkenut ohjainpyörien kehikon läpi oikeasta kohdasta. Ketju ohitti ohjainpyörien välissä olevan pienen metalliulokkeen väärältä puolelta, joten ketju piti irroittaa, asetella rattaille ja yhdistää uudestaan. Sen jälkeen voimansiirto toimi hyvin.
Satulatolppa pitää sahata bamburungossa määrämittaiseksi. Putken sahaaminen suoraan osoittautui kotikonstein hankalaksi: ensimmäisellä yrittämällä sahaus meni vinoon, ja tolppa jäi myös aavistuksen verran liian lyhyeksi. Jouduin siis ostamaan uuden tolpan, jonka lyhentämiseen lainasin vahingosta viisastuneena putkileikkuria.
Satulatolpan kiristyspannan kiristämisessä oli myös omat bambuspesifit kommervenkkinsä. Panta kiinnitetään bamburungon sisältä pilkistävään alumiiniputkeen, jota on näkyvillä vain kolmen millin levyinen soiro. Aluksi panta ei meinannut pysyä kiristettäessä millään paikoillaan, vaan se luiskahti väkisinkin pois rungon alumiiniputken päältä. Kun irroitin satulatolpan pois rungosta, panta asettui jostain syystä paremmin paikalleen. Kiristin pantaa hieman, laitoin satulatolpan takaisin ja sen jälkeen loppuun asti kiristäminenkin onnistui helposti.
Viimeistelin kokonaisuuden mustilla tankoteipeillä. Kiekot ovat hiilikuitulaminoidut Shimanon RS81:t, ja Suunnon Ambit 3 näyttää nopeuden, kadenssin, sykkeen ja muun datan. Polkimiksi laitoin ensi alkuun maastopolkimet, sillä pyörää on tarkoitus käyttää paitsi lenkkeilyyn, myös paikasta toiseen liikkumiseen.
Runkomateriaalin vaihtuminen bambuksi ja etuhaarukan hiilikuidusta alumiiniksi kasvatti painoa vanhaan Bianchiini verrattuna 600 grammalla. Projektin lähtökohtana oli kuitenkin enemmän tyyli kuin keveys ja nopeus, sillä sunnuntaitriathlonistina ajan kilpaa pääsääntöisesti tri-pyörällä.
Rungon sambialainen kasaaja jätti takahaarukkaan puumerkkinsä.
Vaan pakkohan sitä tälläkin pyörällä joku kisa ajaa. Uskon kuitenkin, että uuden hienon pyörän myötä lisääntyvät harjoituskilometrit keventävät kuskin massaa pyörän massan kasvua enemmän. Myös pyörän uniikkius antanee kuskille kisatilanteessa lisäpotkua, joka kompensoi rungon 600 gramman lisäpainon moninkertaisesti.
Micheljannelo: The Creation of the President. ”So Putin created Trump in His own image, in the image of Putin he created him.”
”Extreme Planet Makeover”, the biggest reality show ever launched today!
This time reality television is what it seems. No script, no limits, just pure chaos!
Watch 7 billion participants misportrayed, humiliated and exploited.
Carefully designed scenarios to encourage conflicts – terrorism, trade wars and climate change guaranteed.
Includes fakery, narcissism, immaturity and celebration of vulgarity.
Basic human decency treated as something to be overcome.
Making celebrities out of untalented people who don’t deserve fame.
Available 24/7 on local news channels around the world.
Starring: President Donald Trump
Created by: President Vladimir Putin
Supporting actors: Leaders of European populist movements
”After the Extreme Planet Makeover, you will never bother to watch another weight loss or job search show. With more than 7 billion participants, this is the ultimate social experiment and world’s biggest survivor contest in one powerful package!”
Käsitöitä -blogin saamien tietojen mukaan Donald Trump on rekrytoinut hallituksensa kaikki jäsenet pimeyden voimista. Uutista on osattu odottaa, sillä Trumpin tuore pääneuvonantaja Steve Bannon ehti jo aiemmin ilmoittautua pimeyden voimien edustajaksi Dick Cheneyn, Darth Vaderin ja Saatanan rinnalla.
Julkaisemme ensimmäisenä mediana Trumpin koko kabinetin kokoonpanon:
Varapresidentti (Vice President): Lordi Voldemort
Varapresidentin alaisuuteen perustetaan uusi taikaministeriö, jonka vastuulla on Yhdysvaltojen jästipolitiikka. Trumpin hallinto ei määrittele jästiyttä ihmisten taikomiskykyjen mukaan, vaan jästeiksi määritellään kaikki muslimit, meksikolaiset ja muut ei-toivotut vähemmistöt.
Ulkoministeri (Secretary of State): Jokeri
Trump toi jo vaalikampanjassa esiin aikeensa profiloitua muun maailman silmissä arvaamattomaksi johtajaksi. Jokerin valinta ulkoministeriksi paaluttaa arvaamattomuuden Trumpin ulkopolitiikan keskeisimmäksi kulmakiveksi. Trump on jo itsekin ehtinyt rikkoa diplomatian perinteisiä rajoja, ja Jokeri jatkanee samaa linjaa omalla hirteishuumorin sävyttämällä tyylillään.
Valtiovarainministeri (Secretary of Treasury): Commodus
Rooman keisari Commodus on maailman ensimmäisiä populistisia kirstunvartijoita: hän hylkäsi senaatin talousneuvot ja ohjasi valtion rahat kansan suosimiin, ennennäkemättömän massivisiin sirkus- ja gladiaattorihankkeisiin. Tuore valtiovarainministeri on myös pioneeri viihteen valjastamisessa poliittisten päämäärien edistämiseen.
Puolustusministeri (Secretary or Defence): Darth Vader
Vaderin valinta puolustusministeriksi tarkoittanee Reaganin Tähtien sota -avaruuspuolustusohjelman paluuta. Kertaalleen hylätyn laserpuolustusjärjestelmän rakentaminen edellyttää yhä valtavaa teknologiahyppäystä. Vaderilla lienee parhaat eväät sen läpiviemiseen, sillä hänet tunnetaan vaativana johtajana myös omiensa joukossa. Vaderin rasitteena ovat kalliit ja epäonnistuneet kuolemantähtihankkeet.
Oikeusministeri (Attourney General): Likainen Harry
Likaisen Harryn valinta laki- ja poliisiasioista vastaavaksi oikeusministeriksi korostaa Trumpin laki ja järjestys -linjaa. Harryn tärkeimpänä tehtävänä on lunastaa Trumpin vaalilupaus kaupunkien keskustojen rauhoittamisesta.
Sisäministeri, YK-suurlähettiläs (Secretary of the Interior, Ambassador to the United Nations): Milla Magia
Trumpin kabinetin ainoan naisen salkku on kevyt. Yhdysvalloissa sisäinen turvallisuus kuuluu oikeusministeriölle ja kansallisen turvallisuuden ministeriölle, ja sisäministeriö hallinnoi lähinnä valtionmaita ja kansallispuistoja. Magia sai myös YK-suurlähettilään salkun, mikä tarkoittanee YK:n painoarvon vähenemistä.
Maatalousministeri (Secretary of Agriculture): Joe Dalton
Maatalousministerin salkun saa itseoppinut moniosaaja, joka tunnetaan äkkipikaisena ja räväkkänä uudistajana muun muassa pankkimaailmassa sekä karja- ja rautatiealalla.
Kauppaministeri (Secretary of Commerce): Jabba the Hutt
Uudella kauppaministerillä on vankka kokemus liiketoiminnasta haastavissa toimintaympäröstöissä. Hutt on kotiplaneettansa suurin työllistäjä, jonka yritysimperiumin keskeisimmät toiminta-alueet ovat kansainvälinen kauppa sekä vartionti- ja sotilasala. Huttin huhutaan pyrkineen Yhdysvaltain armeijan alihankkijaksi Irakissa, kun Blackwater-yhtiö menetti siellä toimilupansa. Hän on kilpaillut myös Halliburtonin saamista urakoista Guantanamo Bayn tukikohdassa.
Työministeri (Secretary of Labor): T-1000
Yllätysveto, sillä terminaattorina paremmin tunnettu T-1000 on edustanut sekä pimeyden voimia että niiden vastustajia. Nimitystä pidetään Trumpin kädenojennuksena maltillisille republikaaneille. Trump saattaa käyttää terminaattoria myös kovanaamana, joka pakottaa yritykset palauttamaan Meksikoon ja Kiinaan karanneet työpaikat takaisin Yhdysvaltoihin.
Terveysministeri (Secretary of Health and Human Services): Hannibal Lecter
Arvostettu psykiatri saa Trumpin hallinnossa terveysministerin salkun.
Totuuden jälkeisen politiikan ministeri (Secretary of Post-Truth): Isoveli
Trumpin hallinto muuttaa opetusministeriön totuuden jälkeisen politiikan ministeriöksi. Ministerinpestin saa Oseanian diktaattorina vuonna 1984 toiminut Isoveli. Uudesta ministeriöstä odotetaan 2000-luvulle päivitettyä versiota Oseanian kuuluisasta totuusministeriöstä.
Asuntoministeri (Secretary of Housing): Iso paha susi
Nimityksen taustalla lienee Ison pahan suden kehittämä puhallusmenetelmä, jolla hän on onnistunut parantamaan merkittävästi porsaiden asumisoloja ja asuinturvallisuutta.
Liikenneministeri (Secretary of Transportation): HAL 9000
Tekoälyn nimittäminen liikenneministeriksi osoittaa, että Trump pyrkii nostamaan Yhdysvallat edelläkävijäksi liikenteen automatisoinnissa. Vuoden 2001 Jupiterin-retkikunnassa HAL 9000 yhdistettiin onnettomuuksiin, jotka vaativat usean astronautin hengen. Trump on kuitannut syytökset liberaalin median lokakampanjaksi, jolla hyökätään Trumpin persoonaa ja hallintoa vastaan.
Veteraaniasioiden ministeri (Secretary of Veteran Affairs): Musta Pekka
Yksi ministereistä, jotka siirtyvät Trumpin hallintoon Disneyn palveluksesta. Pekan alkuperäinen hahmo Jopi Jalkapuoli menetti nimensä ja puujalkansa 1940-luvulla, kun niiden arveltiin pilkkaavan sodassa vammautuneita veteraaneja. Myöhemmin Disney poisti myös Musta Pekka -nimestä sanan ”musta” poliittisesti epäkorrektina. Trump palauttaa (valkoihoiselle) ministerille Musta Pekka -nimen ja puujalan. Hahmon uudistaminen on Trumpin täsmävastaus kriitikoille, joiden mukaan presidentti hyljeksii vammaisia ja jättää afrikkalais-amerikkalaiset hallintonsa ulkopuolelle.
Kotimaan turvallisuuden ministeri (Secretary of Homeland Security): agentti Smith
Matrixin entinen agentti, joka onnistui kitkemään yhteiskunnasta monikulttuurisuuden muuttamalla koko väestön valkoisiksi, keski-ikäisiksi miehiksi. Trumpin hallinnossa Smith vastaa rajavalvonnasta ja maahanmuutosta. Jos Meksikon rajalle rakennettava muuri osoittautuu liian kalliiksi, Smith saattaa tarjota tilalle kansalaisten mieliin rakennettavaa keinotodellisuusmuuria. Vesikidutusta puolustanut Trump hyödyntänee Smithin osaamista myös CIA:n kuulustelumenetelmien kehittämisessä.
Energiaministeri (Secretary of Energy): agentti Smith
Smithin kyky tuottaa itsestään kopioita sai Trumpin harkitsemaan kaikkien ministerinsalkkujen jakamista agentti Smitheille. Hiilen polttoon mieltynyt Trump arvostanee Smithin kokemusta energiantuotannosta radikaalin ilmastonmuutoksen oloissa. Smithin energiaosaaminen on peräisin Matrixista, jonka energiaomavaraisuus perustui ihmiskehoista kerättävään bioenergiaan. Smithin energiapolitiikka ja Voldemortin jästipolitiikka tarjoavat toisilleen selkeitä synergiaetuja.
Esikuntapäällikkö (Chief of Staff): Joffrey Baratheon
Westerosin kuningas on Steve Bannonin rinnalla presidentin tärkein neuvonantaja, joka valvoo valkoisen talon henkilökuntaa ja päättää presidentin aikatauluista ja tapaamisista. Trumpin ja Baratheonin luonteen ja johtamistyylin samankaltaisuutta pidetään tärkeimpänä syynä sille, että nuori ja suhteellisen kokematon Baratehon nousee Trumpin portinvartijaksi.
Ilmanlaatu- ja ilmastoasioista vastaava johtaja (Administrator of the Environmental Protection Agency): Sauron
Sauron on osoittautunut ympäristöasioissa omaa vahvaa linjaansa vetäväksi visionääriksi, mutta Trumpin ympäristönsuojeluviraston vetäminen lienee Mordorin valtiaalle silti pettymys. Ennakkospekuloinneissa Sauronille oli tarjolla painavampia salkkuja.
Valkoisen talon budjettipäällikkö (Director of the Office Management and Budget): Klonkku
Trumpin hallinnossa Klonkun tärkeimpänä tehtävänä on presidentin budjettiesityksen valmisteleminen kongressille. Ennakkotietojen mukaan Klonkun ensimmäisen tulo- ja menoarvion nimeksi on tulossa ”My Precious”.
Yhdysvaltain kauppaedustaja (United States Trade Representative): Walter E. Kurtz
Trumpin vaalilupaus Yhdysvalloille edullisista ja vastapuolille haitallisista kauppasopimuksista vaikuttaa epärealistiselta, mutta Eversti Kurtzilta on lupa odottaa apokalyptisia kauppaneuvotteluita. Vietnamin sodassa kyseenalaista mainetta niittäneestä Kurtzista on tulossa Trumpin povaaman Kiinan-vastaisen kauppasodan pääarkkitehti.
Tässä blogissa jo pariinotteeseen analysoitu Vladimir Putin saattaa tänä vuonna saada kollegakseen toisenkin presidentin, jonka julkisen imagon tärkein rakennusaine on testosteroini.
Donald Trump on uhonnut karkottavansa 11 miljoonaa laitonta siirtolaista ja rakentavansa Yhdysvaltojen etelärajalle muurin meksikolaisten rahoilla. Trump on kieltäytynyt poissulkemasta sodankäyntiä ratkaisuna kauppapoliittisiin kiistoihin Kiinan kanssa, eikä hän ole suostunut karsimaan geopoliittisesta työkalupakistaan edes ydinaseiskua Lähi-Itään tai Eurooppaan.
Trumpin kampanjamotto Make America Great Again vetoaa varsinkin köyhtyviin valkoisiin duunarimiehiin, jotka ovat menettäneet perinteisen asemansa etuoikeutettuina amerikkalaisina.
Trumpin mukaan muu maailma hyppii Yhdysvaltojen silmille, sillä maan nössöjä johtajia ei kunnioiteta. Trumpin politiikan keskeisimpänä sisältönä on tarj0ta kansalle machojohtaja, joka pakottaa meksikolaiset, islamistit, kiinalaiset ja yritysjohtajat lopettamaan maahanmuuton, terrorismin ja työpaikkojen valumisen ulkomaille. Kaikki tämä onnistuu ihan vain kovistelemalla, kunhan johdossa on mitat täyttävä presidentti. Vastaus ongelmiin ei ole Trumpin aatteellinen linja (mikäli sellaista edes on), vaan hänen miehekäs persoonansa.
Donald Trumpin ja Vladimir Putinin profiilit ovat suurelta osin lähes identtiset. Kumpikin on luonut itsestään kuvan viriilinä supersankarina, joka vähät välittää muiden noudattamista säännöistä. Trumpin ja Putinin yliampuva machomiesstereotypia näyttäytyy vahvana johtajuutena, jonka julkilausuttuna tavoitteena on palauttaa oman kansakunnan menetetty suuruus.
Trump on perustellut vihjailujaan sotilaallisesta iskusta Kiinaan sillä, että arvaamattomuus auttaa Yhdysvaltoja säilyttämään vaikutusvaltansa maailmanpolitiikassa. Putin on istuvana presidenttinä ehtinyt toteuttaa samaa johtamisfilosofiaa myös käytännössä.
Trumpin Putin-henkinen viesti on mennyt perille tehokkaasti. On siis kohdattava tosiasiat ja otettava huomioon sellainenkin mahdollisuus, että maailman 15 350 ydinkärjestä 14 270:n laukaisunapit ovat pian Donald Trumpin ja Vladimir Putinin salkuissa.
Miten kansainvälinen poliikka ja maailma ylipäätään muuttuisi, jos näin todella kävisi? Visualisoin omaa pohdintaani kuvilla, joihin olen hakenut tälläkin kertaa inspiraationi Tom of Finlandin tuotannosta. Toivon kuvien puhuvan puolestaan, mutta aiempi kirjoitukseni putinistisesta fotorealismista tarjoaa myös sanallisen selityksen sille, miksi Putinin ja Trumpin itsestään luomat fiktiiviset hahmot istuvat niin luontevasti Tom of Finlandin maailmaan.
Alun perin yhteys Tom of Finlandiin juolahti mieleeni Putinin propagandakuvista. Trump tuo omaa machouttaan esiin enemmän sanoilla kuin kuvilla, joten on paikallaan vertailla myös Trumpin ja Putinin puheita. Tässä muutama esimerkki Trumpin ja Putinin eri ilmiöitä ja ihmisistä koskevista näkemyksistä:
Islamistien ja terroristien ympärileikkaamisesta, vesikiduttamisesta ja tappamisesta
If you want to become an Islamic fundamentalist and be circumcised, come to Moscow… We have very good specialists. I can recommend one for the operation, he’ll make sure nothing grows back. –Vladimir Putin
Torture works, ok folks? I think we should go much stronger than waterboarding, that’s the way I feel. –Donald Trump
And if it doesn’t work, they deserve it anyway for what they do to us. –Donald Trump
We are going to pursue terrorists everywhere. If they are in the airport, we will pursue them in the airport. And if we capture them in the toilet, then we will waste them in the outhouse. –Vladimir Putin
When you get these terrorists, you have to take out their families. They care about their lives, don’t kid yourself. But they say they don’t care about their lives. You have to take out their families. –Donald Trump
Tässäkö on planeettamme tulevaisuus?
Seksuaalisesta väkivallasta
What a mighty man he [Moshe Katsav, the president of Israel] turns out to be! He raped 10 women – I would never have expected this from him. He surprised us all – we all envy him! –Vladimir Putin
26,000 unreported sexual assults in the military – only 238 convictions. What did these geniuses expect when they put men & women together? –Donald Trump
Senaattori John McCainin sotavankeudesta ja mielenterveydestä
He’s not a war hero. He’s a war hero because he was captured. I like people that weren’t captured. –Donald Trump
Mr McCain was captured and they kept him not just in prison, but in a pit for several years… Anyone [in his place] would go nuts. –Vladimir Putin
Hillary Clintonin heikkouksista
…maybe weakness is not the worst quality for a woman. –Vladimir Putin
If Hillary Clinton can’t satisfy her husband, what makes her think she can satisfy America? –Donald Trump
Donald Trumpista ja Vladimir Putinista
He [Donald Trump] is a very flamboyant man, very talented, no doubt about that… He is an absolute leader of the presidential race, as we see it today. –Vladimir Putin
[I have] always felt fine about Putin…. I think that he is a strong leader. He’s a powerful leader. He’s actually got popularity within his country. They respect him as a leader. –Donald Trump
Trumpin mukaan Yhdysvaltain poliittiset johtajat ja ehdolle asettuneet poliitikot ovat olleet järjestään heikkoja ihmisiä, vaikka johtoon tarvittaisiin ”kovia ja fiksuja” ihmisiä.
Trumpilla ja Putinilla on samankaltaisuuksista huolimatta yksi keskeinen ero. Siinä missä Trump on voinut solvata vastustajiaan vain sanallisesti, Putinin vastustajia on päätynyt sankoin joukoin niin vankilaan, maanpakoon kuin hautaankin.
Kukaan ei vielä tiedä, miltä presidentti Trumpin ulkopolitiikka oikeasti näyttäisi. Ehkä hän on showmies, joka louskuttaa vaalikampanjassa leukojaan ja asettuu vaalit voittaessaan kiltisti samaan ruotuun kuin edeltäjänsä. Vaikka hän olisi tosissaan, maan poliittinen järjestelmä pystyy estämään Trumpin äärimmäisten ideoiden toteuttamisen ainakin niin kauan, kun se pysyy pystyssä.
Putinin näkökulmasta Trumpin vaalivoitto olisi kaikissa tapauksissa riemuvoitto. Vaikka Trump kääntäisi presidenttinä takkinsa täydellisesti, hän on jo vaalikampanjansa aikana julistanut toimivansa monessa asiassa Putinin tavoin – ja onpa hän jopa avoimesti ihaillut Putinin johtajuutta. Trump on siis puheillaan ja uhollaan antanut Putinin linjalle oman moraalisen hyväksyntänsä, jota hänen olisi presidenttinä hyvin vaikea uskotavasti perua.
Olisi yllättävää, jos Putin ei tavalla tai toisella hyödyntäisi Trumpin mahdollisen vaalivoiton tarjoamaa tilaisuutta sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Pari piirua machoilun suuntaan?
JANNE
Kummankin sitaatit on poimittu englanninkielisistä julkaisuista ja ne on jätetty kääntämättä. Linkit kuvien inspiraationa olleisiin Tom of Finlandin teoksiin:
Vertasin hiljattain Vladimir Putista luotua fiktiivistä machohahmoa Tom of Finlandin tuotantoon. Putinia esittelevät propagandavalokuvat ovat häkellyttävän samanlaisia kuin Tom of Finlandin piirrokset, sillä molemmissa on hyödynnetty ja liioiteltu samoja machomiesstereotypioita.
Putinin julkikuvaa on verrattu myös Neuvostoaikojen Stalin-kulttiin. Putinista luodun sankarihahmon voikin nähdä Stalinin aikojen henkilöpalvonnan paluuna 2000-luvun Venäjälle. Nikita Hrustsov lopetti aikanaan Stalinin palvonnan ja julisti, että johtajan kohottaminen yliluonnolliseksi sankarihahmoksi on marxismi-leninismin hengen vastaista. Putin on Stalinin jälkeisen Neuvostoliiton ja Venäjän ensimmäinen valtionpäämies, jonka valta-asemaa on pönkitetty tekemällä johtajasta sankarihahmo ja henkilöpalvonnan kohde.
Vaikka Putinin macho-hahmo kulkee Staliniin verrattuna omia Tom of Finlandin viitoittamia polkujaan, Putinin ja Stalinin imagonrakentamisessa on myös visuaalisia ja sisältöön liittyviä samankaltaisuuksia.
Stalin esintyi neuvostotaiteessa ja -mediassa toistuvasti lasten ja nuorten ympäröimänä. Johtajaansa ihailevat nuoret kehystivät Stalinin lempeäksi kansakunnan isäksi ja yhdistivät hänet tavalliseen kansaan. Myös Putinin pehmeää ja suojelevaa puolta korostetaan kuvilla, joissa hän esiintyy lasten, naisten ja perheiden seurassa. Putinia kansakunnan isänä esittävät kuvat ovat niin samanhenkisiä sosialistisen realismin Stalin-representaation kanssa, että Putin-kuvia voisi hyvin käyttää Stalin-propagandassa ja päinvastoin.
Testaan väitettäni muutamalla kuvamuokkauksella. Kuvissa vertaillaan kahden valtionpäämiehen imagonrakentamista, eikä niiden tarkoitus ole siis muuten rinnastaa Venäjän presidenttiä miljoonia ihmisiä murhanneeseen diktaattoriin:
Vasemmalla Putin ottaa syliinsä vauvan, joka rikkoi Venäjän mukaan seitsemän miljardin ihmisen rajan maapallon väkiluvussa. Oikealla Putinin tilalla poseeraa Stalin.
Sama idea toisin päin: vanha Stalin-juliste ja siitä muokattu 2000-luvun versio kansakunnan isästä. Stalinin ajan puna-armeija on nyky-Venäjällä sen verran kovassa huudossa, etten modernisoinut Putinin sotilasasua.
Stalin ja Putin kouluvierailulla.
Valokuva pikkutytöä kättelevästä Putinista on muokattu ja uudelleensijoitettu vanhaan Stalin-maalaukseen.
Stalinista ja Putinista luoduissa lempeän johtajan hahmoissa on kuitenkin yksi keskeinen ero. Siinä missä Stalin osoitti pehmeyttään etupäässä lasten avulla, Putin kohdistaa julkisen hellyytensä useammin eläimiin kuin ihmisiin:
Putin ei ole ainoa valtionpäämies, joka on kuvattu söpöjen ja pörröisten eläinten seurassa. Jopa Hitler tunnettiin suurena eläinten ystävänä, ja presidenttien kissoista ja koirista on tehty julkkiksia niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Putinin eläinkuvissa ainutlaatuista on niiden mykistävä määrä. En usko, että yhdenkään muun valtionpäämiehen eläinrakkautta olisi valjastettu näin laajassa mittakaavasta johtajan henkilöbrändin rakentamiseen.
Tom of Finland -henkinen alistava machomies ei ole siis ainoa stereotypia, jota on käytetty Putinin imagon rakennuspalikkana. Isähahmo- ja eläintenhalaaja-Putin on mitä tyypillisin alfauroshahmo. Alfauroshan ei ole ihmisten ja muiden kädellisten yhteisöissä yleensä lauman fyysisesti voimakkain yksilö, eikä alfauroksen tarvitse tavallisesti käyttää väkivaltaa tai sen uhkaa tavoitteidensa saavuttamiseen. Ihmisalfa on karismaattinen johtaja, joka on noussut johtoasemaan luomalla muita paremmat verkostot ja liittolaissuhteet. Jos alfaurosasemaan pääsisi pelkän voiman avulla, maailman valtionpäämiehet olisivat alle 30-vuotiaita nuoria miehiä. Voimalla ja väkivallalla uhoaminen kuuluukin ihmisyhteisöissä nimenomaan nuorille wannabe-alfauroksille, jotka yrittävät kokemattomuuttaan kohota alfaurosasemaan väärin keinoin.
Kahden eri stereotypian varaan rakennettujen fiktiivisten Putin-hahmojen välillä on silmiinpistävä ristiriita. Machoiluun kuuluu röyhkeys, arvaamattomuus ja jatkuva väkivallan uhka. Alfauros on kova mutta reilu, ja hänen kovuutensa on vastuullista ja ennustettavaa.
Hellyyden osoittaminen eläimille ihmisten sijaan saattaisi olla kompromissi, jolla Putinin macho- ja alfauroshahmojen välistä ristiriitaa pyritään tasoittamaan. Eläinten kanssa Putin näyttäytyy astetta primitiivisempänä laumanjohtajana kuin ihmislasten seurassa. Eläinten kesken myös raa’an voiman käyttö on ”luonnollista”, ja ihmisetkin kohtelevat eläimiä keskimäärin kovakouraisemmin kuin toisia ihmisiä.
Ristiriita näkyy Putinin imagonrakentamisen lisäksi myös tosielämässä. Ollakseen uskottava, kumpikin fiktiivinen hahmo tarvitsee propagandakuvien rinnalle symbolisia tekoja, jotka alleviivaavat kuvien sanomaa.
Aiemmassa kuva-analyysissani mainitsin erityisesti yhden teon, jolla Kreml on toistuvasti pönkittänyt Putin-propagandakuvien luomaa machomielikuvaa. Venäjällä on nähty useita näytösoikeudenkäyntejä, joissa nöyryytetään häkkiin suljettua nuorta naista.
Machon ja alfauroksen ristiriita: todellisen alfauroksen ei tarvitse osoittaa valtaansa alistamalla ja nöyryyttämällä naisia. Macholle myös heikkojen alistaminen sopii erinomaisesti.
Kun Putinin Venäjä on näyttänyt oikeussalin häkkiin suljetuille naisille kaapin paikan, se ei ole nöyryyttänyt pelkästään kyseisiä naisia yksilöinä tai sukupuolensa edustajina. Häkkiin suljetulla Greenpeacen Sini Saarelalla nöyryytettiin hänen edustamaansa liberaalia länttä, ja Nadia Savtšenkon oikeudenkäynnissä kyykytettiin hänen kotimaataan Ukrainaa. Pussy Riotin Nadia Tolokonnikovan häkittämisellä alistettiin ja varoitettiin kaikkia Venäjän sisäisiä Putin-kriitikkoja.
Ihmisoikeudet ovat olleet kaikkien kolmen kohdalla halpaa valuuttaa. Esimerkiksi Savtšenko on ukrainalainen sotilas, joka siepattiin Itä-Ukrainasta Venäjälle. Siellä hänet tuomittiin tekaistuin perustein kaksi toimittajaa tappaneesta tykistöiskusta ja laittomasta rajanylityksestä 22 vuodeksi vankilaan.
Putinista luotuun isähahmo-eläintenystävä-alfaurosstereotypiaan sopii huonosti hahmo, joka osoittaa valta-asemansa kiusaamalla naisia läpeensä poliittisissa oikeudenkäynneissä. Alfauroksen ei tarvitse käyttää voimaa, ja aivan erityisesti alfauros ei käytä voimaa itseään heikompiin. Naisia alistava Putin on pikemminkin stereotyyppinen wannabe-alfauros.
Tosielämän Putin tasapainoilee kahden fiktiivisen hahmonsa välimaastossa. Toistaiseksi Kremlin häkkiin suljettu nainen -performanssit ovat päättyneet ennenaikaiseen vapauttamiseen: Sini Saarela armahdettiin kesken oikeuskäsittelyn osana Venäjän perustuslain 20-vuotismerkkipäivän juhlintaa, ja Nadia Tolokonnikova pääsi vapauteen Sotšin olympialaisten alla. Myös Savtšenkon vapauttamisesta neuvotellaan.
Tähän mennessä Kremlin Putin-kuvien sisältämää symboliikkaa on muokattu päivänpoliittisten tarpeiden määrittämien tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi machosankarikuvia on annettu julkisuuteen juuri sopivasti vaalien alla. Kahden fiktiivisen Putin-hahmon tulevat seikkailut saattavat siis antaa jatkossakin vihjeitä siitä, mitä tosielämän Putin aikoo tehdä seuraavaksi. Jos Putin haluaa pitää kiinni kylmän sodan aikaisen etupiiriajattelun palauttamisesta ja rakentaa Venäjästä geopoliittista suurvaltaa, hänen on tuotava edelleen esiin machohahmoonsa kuuluvaa arvaamattomuutta.
Nykymenolla Venäjä voi nousta suurvallaksi vain pelon ja sotilaallisen pelotteen avulla. Sotilaallinen pelote edellyttää puolestaan ydinaseita, sillä ilman niitä Venäjä ei pysty haastamaan länttä sotilaallisesti. Vakaa ja ennustettava valtionpäämies ei voi kuitenkaan käyttää ydinaseita tai sen uhkaa ekspansiivisten tavoitteidensa aktiiviseen edistämiseen. Ydinasepelotteeseen perustuva laajentumishaluinen geopolitiikka on mahdollista vain, jos ydinasesalkkua kantaa arvaamaton ja väkivaltainen mahco.
Jäämme siis kahulla odottelemaan, nähdäänkö Kremlin tulevissa Putin-kuvissa enemmän pörröisiä eläimiä vai häkkiin suljettuja naisia.
Vladimir Putinista välitetään medialle säännöllisesti kuvia, jotka näyttävät presidentin miehisissä sankarirooleissa. Putin-kuvien henkilönpalvonta on jatkumoa neuvostoajoista, mutta kommunistijohtajia ei kuvattu Putinin tapaan liioitellun yltiömaskuliinisina, vaan paljon neutraalimmin. Mistä Kreml on mahtanut ammentaa inspiraatiota Putinin lukuisille eri sankarihahmoille?
Vaikka Putin-mytologiaa rakennetaan Venäjällä myös taiteen keinoin, Putinin politiikkaa tukeva taide ei ole ainakaan vielä kehittynyt tyylillisesti erilliseksi taidesuuntaukseksi. Jos Putinin tukijat haluaisivat kehittää perussuomalaisen realismin hengessä Kremlin narratiivia tukevan taidesuuntauksen, mallia kannattaisi ottaa Tom of Finlandista. Perustelen yllättävän kuuloista väitettäni yhdistelemällä Putinista julkaistuja propagandakuvia Tom of Finland -teoksiin. Putinia tukevan taidesuuntauksen nimi voisi olla putinistinen fotorealismi.
Putinin legendaarinen uintikuva on toistettu myös ankkamaalari Kaj Stenvallin tuotannossa. Putinin uintilajina on teknisesti vaativa perhonen, joka on käsivedoltaan visuaalisin ja aggressiivisin. Tom of Finlandin tukkijätkät symboloivat kuvassa Venäjän kansaa. Kremlin Putin-kuvissa tavalliset kansalaiset kuvataan yleensä neutraalisti. Sen sijaan sosialistinen realismi korosti (myös) kansan sankarillisuutta ja kuvasi nimenomaan kansanmiehet usein liioitellun maskuliinisesti. Tom of Finland -hahmot linkittävät siis putinistisen fotorealismin sosialistiseen realismiin ja muistuttavat Kremlin tavoitteesta palauttaa Neuvostoliiton suuruuden ajat.
Putinin tukijat pitänevät Tom of Finlandiin yhdistämistä rienaamisena, sillä Putinin suhtautuminen homouteen on nuivaa. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan pilkata Putinin homofobisuutta Tom of Finlandin avulla, ja olen pyrkinyt parhaani mukaan poistamaan kuvistani viittaukset homouteen. Tom of Finland sattuu vain olemaan paras tarjolla oleva tyylillinen esikuva Putin-taiteelle, sillä Putinista tarjotut propagandakuvat ja Tom of Finland on veistetty ilmiselvästi samasta puusta.
Molempien visuaalinen juju on miehisyyden ja miehisen voiman ihailussa ja rankassa liioittelussa. Läntisessä lukijassa Putin-kuvien ja Tom of Finlandin yhtäläisyydet saattavat herättää huvittuneisuutta, mutta samankaltaisuudet eivät ole pelkkä huvittava sattuma.
Pääministeriaikoinaan Putin esiintyi kuvassa, jossa hän syötti hevosta. Kerrotaan, että hetkeä ennen kuvan ottamista hevonen oli hyökännyt toimittajan kimppuun.
Tom of Finlandilla ja Kremlin Putin-kuvilla on yhteiset juuret. Tom of Finlandin cowboyt, merisotilaat, prätkäjätkät ja pilotit olivat oman aikansa homofobisen valtakulttuurin tyypillisiä machomiesstereotypioita. Tom of Finland kaappasi stereotypiat, asetti ne uuteen kontekstiin ja valjasti ne homojen vapauttamiseen. Aiemmin homomiehet kuvattiin naismaisiksi, mutta Tomin kuvissa homot olivat ylpeästi vieläkin miehekkäämpiä kuin esikuvansa valtakulttuurissa. Tosielämässä homot alkoivat pukeutua nahkaan vasta Tom of Finlandin kuvien innostamina.
Tom of Finland edisti kuvillaan homojen oikeutta miehisyyteen, mutta sittemmin vapaamielinen länsi on pitkälti hyljännyt Tom of Finlandin valtakulttuurista omaksumat machomiesstereotypiat. Valtakulttuuri hyväksyy yleensä Tom of Finland –henkisen kukkoilun osana homojen harmitonta alakulttuuria, sillä tässä kontekstissa kukkoilu ei ole miesten ja naisten välinen tasa-arvo-ongelma, eikä se aiheuta yhteiskunnalle muutenkaan sen kummempaa vahinkoa. Muuten liberaali länsi näkee machoilun asiana, josta pitäisi päästä eroon. Samaan aikaan Putinin Venäjällä eletään vanhoja hyviä aikoja.
Tom of Finlandin tavoin myös Putin asemoituu machomiehen rooleihin asettuessaan vastavoimaksi länsimaailman valtakulttuurille. Nykypäivän vapaamielinen länsi on hylännyt perinteiset arvot, ja Putinin macho-kuvat symboloivat niiden kukoistusta nyky-Venäjällä. Venäjän kansalle Putin tarjoaa itseään perinteisten arvojen pelastajana, ja hän etsii liittolaisia arvokonservatiiveilta myös lännestä.
Putin-kuvasto palauttaa Tom of Finlandin aikanaan kaappaamat ja liberaalin lännen sittemmin hylkäämät mahcomiesstereotypiat takaisin perinteisille juurilleen. Samalla Putin palauttaa mahcoilun myös poliittisen vallankäytön ytimeen ja sen oikeuttajaksi. Lännen rappeutuvat demokratiat ovat akkamaisia, mutta Putin uskaltaa olla mies sekä kuvissa että tosielämässä.
Machoilusta syntyvä arvokonflikti korostaa entisestään Venäjän ja lännen välistä vastakkainasettelua, ja vastakkainasettelusta syntyvä konfliktin uhka luo perusteen sille, että Venäjää johtaa keinoja kaihtamaton alfauros. Tässä kierteessä myös sisäisten vastustajien kaltoin kohtelu voidaan perustella ulkoisen uhan avulla.
Tomin alkuperäishahmoihin on lisätty USA:n liput sekä Venäjän laivaston lippu, ja tatuoinniksi on vaihdettu kaksipäinen kotka. Kansalliset symbolit muuttavat homomiesten himokkaat katseet heteromiesten väliseksi vihollisuudeksi. Putinin ja merisotilaan paljaat yläruumiit sekä sotilaan kädessä oleva pyyhe korostavat venäläisten voimaa ja puhtautta verrattuna taustalla kyräileviin jenkkeihin. Selän kääntäminen vihollisille viestii myös voiman tuomasta itsevarmuudesta.
Venäjä ei ehkä pärjää lännelle taloudellisesti, mutta voimankäytössä se haastaa länttä muutenkin kuin propagandakuvin. Siksi ei ole yllätys, että (myös) aidossa putinistisessa taiteessa Putin näyttää esiintyvän erittäin usein asetelmissa, joissa hän tavalla tai toisella alistaa Barak Obamaa ja alleviivaa Venäjän ylivertaisuutta suhteessa Yhdysvaltoihin. Kun Tom of Finland –kuvat riisuu homoseksistä, myös ne on helppo valjastaa samaan käyttöön.
Vertailun vuoksi: aito putinistinen maalaus Moskovasta.
Kremlin Putin-kuvissa ja Tom of Finlandin tuotannossa on yhteinen paradoksi. Ihmiskehon asettaminen kameran linssin eteen passiiviseksi objektiksi ja katseiden kohteeksi on varattu perinteisesti naisille. Naiset tavataan esittää kuvissa seksuaalisina olentoina, kun taas miehet kuvataan tyypillisesti neutraalimmin. Putin-kuvissa ja Tom of Finlandin tuotannossa miehen riisuttu keho on kuitenkin mitä suurimmassa määrin katseiden ja halun kohde.
Tom of Finlandin kuvissa sekä oletettu katsoja että kohde ovat miehiä. Myös Putin-kuvissa johtajan rinnalla esiintyy yleensä muita miehiä kuten sotilaita, judokoita ja vähäisempiä päättäjiä. Kuvissa esiintyvän Putinin paljas ylävartalo lähettää kuitenkin vahvan viestin sekä miehille että naisille. Naisille kuvissa esiintyy viriili naistenmies, ja haluttavuus naisten silmissä korostaa alfauroksen valtaa myös miehille. Naistenmiehen mainetta alleviivataan myös presidentin naissuhteista levitetyillä juoruilla sekä naisten ihailusta kertovilla uutisjutuilla.
Pussy Riotin Nadezda Tolokonnikova oli vankilassa niin kauan kuin Putin parhaaksi katsoi.
Todellisuus on heittänyt eteemme myös hämmästyttämän monta ikonista kuvaa, joissa Putinin Venäjä on passittanut nuoria naisia kaltereiden taakse. Pussy Riotin Nadežda Tolokonnikova, Greenpeacen Sini Saarela ja ukrainalaislentäjä Nadia Savtshenko tulevat ensimmäisinä mieleen. Nämäkin kuvat rakentavat osaltaan tarinaa miehisestä johtajasta, joka uskaltaa näyttää naiselle tämän paikan maailmassa.
Toivon, että hahmottelemani putinistinen fotorealismi avaa osaltaan myös alkuperäisten Putin-kuvien kulttuurista ja yhteiskunnallista merkitystä. Niillä saatetaan luoda Venäjälle uutta kansallista identiteettiä tehokkaammin kuin millään Putinin yksittäisellä poliittisella päätöksellä. Sen lisäksi niillä oikeutetaan raakaa poliittista valtaa.
Sekä uuden venäläisen identiteetin että sen varaan rakentavan vallankäytön johtoajatuksena näyttäisi olevan ajatus Venäjästä majakkana, joka johtaa konservatiivisia voimia globaalisti ja pelastaa maailman liberaalin, demokraattisen lännen rappiolta. On huolestuttavaa, että tämä ajatus näyttäisi saavan kasvavaa vastakaikua myös maahanmuuton ja muukalaisvihan kanssa kamppailevassa lännessä.
Vasemmalla putinisoitu versio Tom of Finlandin teoksesta, jossa mies yhtyy maapalloon. Oikealla on vasemmanpuolisen kuvan inspiraation lähde: tuntemattoman, aidon putinistitaiteilijan maalaus Moskovassa järjestetyssä taidenäyttelyssä.
JANNE
Tässä käytetyt alkuperäiset Tom of Finland -teokset avautuvat kuvia klikkaamalla.
Stephen ”Top Gun” McKeag oli Ulster Defence Associationin (UDA) Länsi-Belfastin prikaatin C-komppanian salamurhaaja ennen vuosituhannen vaihdetta. UDA on Pohjois-Irlannin lojalistien puolisotilaallinen järjestö, joka on luokiteltu sekä Irlannissa että Isossa-Britanniassa terroristijärjestöksi. Poliisi arvelee McKeagin tappaneen Pohjois-Irlannin levottomuuksissa ainakin 12 ihmistä, entisten kollegojen mukaan luku on suurempi. Monet uhreista olivat koteihinsa ja työpaikoillensa ammuttuja siviilejä, sekä miehiä että naisia. Yksi lapsikin menetti silmänsä McKeagin tekemässä iskussa.
Nuorempana McKeag oli white power –skini, ja ura puolisotilaallisissa joukoissa päättyi riitaisaan ja väkivaltaiseen erottamiseen. Kun McKeag kuoli UDA:n jo laskettua aseensa, hänen oletettiin tulleen omiensa murhaamaksi. Syynä oli kuitenkin kokaiinin ja lääkkeiden yliannostus.
Voisi kuvitella, ettei McKeag ole sankariainesta edes Pohjois-Irlannissa, ainakaan 17 vuotta maakunnassa solmitun rauhansopimuksen jälkeen. Hänen kunniakseen tehty seinämaalaus on kuitenkin Belfastissa yhä paikallaan. Maalaus on vain yksi esimerkki lojalistien militanteista seinämaalauksista.
Tämä huppupää on maalattu niin, että kiväärin piippu näyttää seuraavan katsojaa Mona Lisan silmien tavoin siitä riippumatta, mistä päin maalausta katsoo.
William McCullough oli UDA:n everstiluutnantti 1980-luvulla. Eräs UDA:n johtohahmoista koki McCulloughin itselleen uhaksi ja kertoi vastapuolelle, että McCullough olisi vastuussa katolisten murhista. Kun katolisten INLA murhasi McCulloughin, hänen jäljilleen päästiin UDA-kollegan antaman tiedustelutiedon avulla.
Wilhelm III Oranialainen löi katolisen Jaakko II:n Boynen taistelussa vuonna 1690.
Seinämaalausperinne sai alkunsa 1900-luvun alkupuolella protestanttien Boynen taistelun muistelemisesta. Levottomuuksien aikana muraaleista tuli propaganda- ja tiedotuskanavia, joiden avulla konfliktin osapuolet saivat äänensä kuuluviin ilman sensuuria.
Katolisten tekemistä seinämaalauksista militantit aiheet on siivottu jo pois. Niissä ei uhota, vaan tuodaan esiin katolisten kokemaa sortoa, konfliktin katolisia uhreja ja päivänpolitiikkaa. Maalauksilla osoitetaan myös solidaarisuutta muiden konfliktien uhreille, joihin katoliset samaistuvat. Koska katoliset tukevat palestiinalaisia, protestanttien asuinalueilla voi törmätä vastaavasti Israelin lippuihin.
Gazalaisia tukeva katolisten seinämaalaus.
IRA:n Bobby Sands kuoli vankilassa nälkälakkoon. jolla hän vaati IRA-vangeille poliittisen vangin statusta. Muistomaalaus on tehty Sinn Feinin toimiston päätyyn.
Vasemmanpuoleinen maalaus on tehty Milltownin joukkomurhan muistoksi. UDA:n jäsen hyökkäsi vuonna 1988 Milltownin hautausmaalla IRA:n jäsenten hautajaisiin käyttäen pistoolia ja käsikranaatteja. Useita hautajaisvieraita kuoli ja 60 haavoittui. Oikeanpuoleinen maalaus kertoo vankilamellakasta.
Moni belfastilaisista haluaisi päästä väkivaltaisista seinämaalauksista eroon. Uusia taloja on suunniteltu niin, ettei niissä ole muraaleille sopivia yhtenäisiä seinäpintoja päädyissä. Maalausperinnettä on myös pyritty tietoisesti muuttamaan tuomalla mukaan rauhanomaisia teemoja, ja militantteja maalauksia on korvattu historiallisilla aiheilla.
Luther ja ”Tässä seison enkä muuta voi.”
Tarun mukaan Ulsterin kuninkuudesta järjestettiin aikoinaan kisa, jossa ensimmäisenä Irlannin maaperää koskettava kisaaja saa kruunun. Häviämässä oleva kisaaja hakkasi kätensä irti ja heitti sen laivasta maalle. ”Ulsterin punainen käsi” on ainoita Pohjois-Irlannin symboleita, jota sekä katoliset että protestantit käyttävät. Tässä maalaus on protestanttien alueella, missä se on ollut myös paramilitäärien ryhmien käytössä.
Osa haluaa jättää myös militantit maalaukset paikoilleen siksi, että niiden poistaminen olisi oman historian kieltämistä. Ne eivät kuitenkaan kuvaa pelkästään menneisyyttä, vaan valitettavasti niillä ylläpidetään myös nykytilaa. Belfast on edelleen kaukana normaalitilasta, eivätkä talon korkuiset kunnianosoitukset huppupäisille sala-ampujille tue kestävämmän rauhan rakentamista.
Vaikka osapuolten välillä vallitsee virallisesti rauha, protestanttisten ja katolisten alueiden väliin 70-luvulla rakennettu ”rauhan muuri” koetaan kummallakin puolella yhä tarpeelliseksi. Muuria on rauhansopimuksen solmimisen jälkeen pidennetty ja sen korkeutta on lisätty.
Rauhan muurin varjossa katolisella alueella olevan talon seinät on suojattu erikseen metalliverkoilla. Ikkunat ovat kuulemma luodinkestävää lasia.
Päiväsaikaan kuka tahansa voi mennä muureja halkovia katuja pitkin puolelta toiselle, mutta moni ei ole koskaan tehnyt niin. Yöksi alueelta toiselle menevät kadut suljetaan.
Belfastin seinämaalauksiin kannattaa tutustua Black Cab –taksikierroksella. Levottomuuksien aikana mustat taksit olivat joukkoliikenteen halvaantuessa ainoa mahdollisuus liikkua paikasta toiseen. Nykyään mustat taksit kierrättävät turisteja seinämaalaukselta toiselle. Oppailla on konfliktista omakohtaista kokemusta: taksikuski saattaa olla esimerkiksi entinen poliittinen vanki. Tutustumiskierros on turvallinen ja päivällä protestanttien ja katolisten asuinalueilla voi liikkua myös omin päin. Turistinkaan ei kannata kuitenkaan kantaa vaatteissaan poliittisia intohimoja herättäviä symboleja. Esimerkiksi Glasgow Rangersin tai Celticin pelipaita ei ole näillä kulmilla hyvä asuvalinta.
The Tom of Finland stamps published by the Finnish postal service in 2014 were condemned by a Russian lawmaker for breaking Russia’s law against homosexual propaganda if they were sent across the border. But when Putin’s face is added to a Tom of Finland image and turned into stamp, it could easily pass for a Russian propaganda stamp.
Sopivaa ohjainlaakeria Kumiluodillakaan ei ollut hyllyssä, joten kävin saman tien kysymässä sitä viereisestä kaupasta, 
Nyt projekti on valmis, mutta kelit ovat semmoiset että pidemmät koeajot siirtyvät näillä näkymin ensi kevääseen, jolloin katson lopullisesti myös sen, tarvitseeko vauriokohdan bambupintaa vielä vahvistaa epoksilla. Klommon kohdalle jäi niin pieni nirhauma, ettei sitä edes huomaisi jos ei tietäisi mistä etsiä. Olen keskustellut vauriokohdan kestävyydestä itseäni viisaampien kanssa, ja alustava valokuviin perustuva arvio on, ettei siihen tarvita epoksia lisävahvikkeeksi.
Otin kuituhaarukan vanhasta Bianchin rungosta, joka ei ole enää käytössä. Bianchin haarukka oli väärän värinen enkä halunnut maalata sitä mustaksi, kun en ollut varma haluaisinko käyttää samaa haarukkaa vielä joskus alkuperäisessä rungossa. 
Uuden maantiepyöräni erikoisuus on Sambiassa käsityönä bambusta valmistettu runko. Kun kilpapyörän virtaviivaisuus ja high tech -osat yhdistyvät bambun kaltaiseen luonnonmateriaaliin, tuloksena on ristiriitainen, eksoottinen ja ainakin omasta mielestäni älyttömän tyylikäs kokonaisuus. Lopputulos on myös kohtalaisen uniikki. Suomessa sambialaisia 
Ohjain- ja keskiölaakerien asentaminen oli ainoa työ, jonka teetin Velobiassa ammattilaisella. Kun keskiölaakeri oli asennettu, amatöörikin sai kammet helposti paikalleen. Ohjainlaakeria hankkiessani päädyin ostamaan pyörään myös käytetyn etuhaarukan, sillä Bianchini haarukka oli väärän värinen enkä viitsinyt maalata sitä. Etuhaarukan ja rungon väliin jäi aluksi klappia, sillä kiristin ohjainkannattimen ruuvit ennen haarukan kiinnitysruuvin kiristämistä. Etuhaarukka ei siksi kiristynyt runkoa, vaan ohjainkannatinta vasten. Hoksasin virheen googlettamalla ja korjasin sen löysäämällä ohjainkannattimen ruuvit ennen haarukan ruuvin kiristämistä.
Ketjun yhdistäminen pikaliittimellä osoittautui haastavammaksi kuin valmistajan mainoksista voisi päätellä. Youtuben ohjevideoilta löytyi oiva vinkki yhdistää ketjun päät nippusiteellä toisiinsa. Tämän jälkeen pikaliittimen sai aseteltua ja naksautettua helposti pihdeillä paikoilleen.
Käsitöitä -blogin saamien tietojen mukaan Donald Trump on rekrytoinut hallituksensa kaikki jäsenet pimeyden voimista. Uutista on osattu odottaa, sillä Trumpin tuore pääneuvonantaja Steve Bannon 
Varapresidentin alaisuuteen perustetaan uusi taikaministeriö, jonka vastuulla on Yhdysvaltojen jästipolitiikka. Trumpin hallinto ei määrittele jästiyttä ihmisten taikomiskykyjen mukaan, vaan jästeiksi määritellään kaikki muslimit, meksikolaiset ja muut ei-toivotut vähemmistöt.
Trump toi jo vaalikampanjassa esiin aikeensa profiloitua muun maailman silmissä arvaamattomaksi johtajaksi. Jokerin valinta ulkoministeriksi paaluttaa arvaamattomuuden Trumpin ulkopolitiikan keskeisimmäksi kulmakiveksi. Trump on jo itsekin ehtinyt rikkoa diplomatian perinteisiä rajoja, ja Jokeri jatkanee samaa linjaa omalla hirteishuumorin sävyttämällä tyylillään. 
Rooman keisari Commodus on maailman ensimmäisiä populistisia kirstunvartijoita: hän hylkäsi senaatin talousneuvot ja ohjasi valtion rahat kansan suosimiin, ennennäkemättömän massivisiin sirkus- ja gladiaattorihankkeisiin. Tuore valtiovarainministeri on myös pioneeri viihteen valjastamisessa poliittisten päämäärien edistämiseen.
Vaderin valinta puolustusministeriksi tarkoittanee Reaganin Tähtien sota -avaruuspuolustusohjelman paluuta. Kertaalleen hylätyn laserpuolustusjärjestelmän rakentaminen edellyttää yhä valtavaa teknologiahyppäystä. Vaderilla lienee parhaat eväät sen läpiviemiseen, sillä hänet tunnetaan vaativana johtajana myös omiensa joukossa. Vaderin rasitteena ovat kalliit ja epäonnistuneet kuolemantähtihankkeet.
Likaisen Harryn valinta laki- ja poliisiasioista vastaavaksi oikeusministeriksi korostaa Trumpin laki ja järjestys -linjaa. Harryn tärkeimpänä tehtävänä on lunastaa Trumpin vaalilupaus kaupunkien keskustojen rauhoittamisesta.
Yllätysveto, sillä terminaattorina paremmin tunnettu T-1000 on edustanut sekä pimeyden voimia että niiden vastustajia. Nimitystä pidetään Trumpin kädenojennuksena maltillisille republikaaneille. Trump saattaa käyttää terminaattoria myös kovanaamana, joka pakottaa yritykset palauttamaan Meksikoon ja Kiinaan karanneet työpaikat takaisin Yhdysvaltoihin.
Arvostettu psykiatri saa Trumpin hallinnossa terveysministerin salkun.
Trumpin hallinto muuttaa opetusministeriön totuuden jälkeisen politiikan ministeriöksi. Ministerinpestin saa Oseanian diktaattorina vuonna 1984 toiminut Isoveli. Uudesta ministeriöstä odotetaan 2000-luvulle päivitettyä versiota Oseanian kuuluisasta totuusministeriöstä.
Matrixin entinen agentti, joka onnistui kitkemään yhteiskunnasta monikulttuurisuuden muuttamalla koko väestön valkoisiksi, keski-ikäisiksi miehiksi. Trumpin hallinnossa Smith vastaa rajavalvonnasta ja maahanmuutosta. Jos Meksikon rajalle rakennettava muuri osoittautuu liian kalliiksi, Smith saattaa tarjota tilalle kansalaisten mieliin rakennettavaa keinotodellisuusmuuria. Vesikidutusta puolustanut Trump hyödyntänee Smithin osaamista myös CIA:n kuulustelumenetelmien kehittämisessä.
Sauron on osoittautunut ympäristöasioissa omaa vahvaa linjaansa vetäväksi visionääriksi, mutta Trumpin ympäristönsuojeluviraston vetäminen lienee Mordorin valtiaalle silti pettymys. Ennakkospekuloinneissa Sauronille oli tarjolla painavampia salkkuja.
Trumpin hallinnossa Klonkun tärkeimpänä tehtävänä on presidentin budjettiesityksen valmisteleminen kongressille. Ennakkotietojen mukaan Klonkun ensimmäisen tulo- ja menoarvion nimeksi on tulossa ”My Precious”.
kasitoita.wordpress.com 
