Aihearkisto: Kirjat

Loppuvuoden kirjat

Kesälomalukemiseksi lainasin Kuopio-sarjan sekä kaikki Keplerit. Pomo snadisti piruili kirjapinoilleni, ja niinhän siinä kävi, etten (tietenkään) saanut kaikkia kirjoja luettua.

Kuopio-sarja / Sirpa Kähkönen (Mustat morsiamet, Rautayöt, Jään ja tulen kevät, Lakanasiivet, Neidonkenkä, Hietakehto)

Pidin sarjasta tavattomasti! Kaunokirjallinen mikrohistoriointi upposi muhun, ja nautin lomasta Tuomen perheen parissa. Erityisesti Tuomen perheen naisten ja lasten. Sarja kertoo kuopioilaisen puutalokorttelin elämästä 30-luvulta jatkosotaan. Kuopio-sarjan kirjat ovat mun mielestä hyvällä ja tärkeällä tavalla syvästi suomalaisia teoksia. Ehkä siksi, että kirjat sijoittuvat kansallisesti keskeiseen ajanjaksoon tai siksi että kirjojen pikkukaupunkimiljöö on arkkityyppinen tai siksi että näkökulma on pönöttämätön (lasten ja naisten) tai siksi että kirjojen teemat ovat nykymaailmassakin ajankohtaisia.

Hypnotisoija / Lars Kepler

Eka ja vika Keplerini. Tämä pino olisi jäänyt lukematta, vaikka olisi ollut aikaakin. Kirja oli mun makuun ihan liian raaka, liian kaamea. Liian pahaa oloa aiheuttava ja ihan liian pitkä.

Etta ja Otto ja Russell ja James / Emma Hooper

Olin kuuntelemassa Emma Hoooperia Helsinki Lit -kirjallisuusfestareilla ja olipa hän viehättäva! Pidin kovasti hänen tyylistään ja esittämästään dinosaurusaiheisesta kappaleesta. Yhtään en muista mitä hän puhui. Kirjastakin pidin – kaunis ja omaääninen kuvaus vanhuksista, rakkaudesta, muistista ja huodenpidosta. Kojoottikin (James) menetteli, vaikka tällaiset puhuvat eläimet ei kyllä yhtään ole mun juttu.

Valkoinen Toyota vei vaimoni : elämänkuvia / Joni Skiftesvik

Lukioikäisenä luin kaikki Skiftesvikit. Noin kahteenkymmeneen vuoteen en siis niihin ole koskenut, mutta tämän sain bestseller-hyllystä käsiini. Kirja koostui – nimensä mukaisesti – elämänkuvista: surullisista, avoimista, lempeistä ja piikikäistäkin tapahtumista ja hetkistä Skiftesvikin työelämästä ja perhe-elämästä. Parin kollegan kuvaus vaikutti jopa kostonhimoiselta, mikä kyllä vähän vei kirjan viehättävyydestä.

Ehkä rakkaus oli totta / Sadie Jones

Olen snadisti heikkona tällaisiin taiteilijaromaaneihin (mainittakoon Siri Hustvetin Kaikki mitä rakastin, Tikkasen Kaksi: kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta). Pidin Jonesin tarinasta, ihmisistä, miljööstä – kaikesta. Tapahtumat sijoittuvat 60- ja 70-luvuille, miljöönä Lontoo ja sen teatteripiirit, henkilöinä näyttelijät, kirjailijat, tuottajat ja muut teatterin liepeillä vaikuttavat. Ja kaiken keskellä ystävyys ja rakkaus.

Islantilainen voittaa aina : elämää hurmaavien harhojen maassa / Satu Rämö

Satu Rämö kävi opiskeluaiksnaan Islannnissa useaan otteeseen, lopulta hän tapasi miehen, rakastui, avioitui ja jäi maahan. Kepeästi ja terävästi kirjoitettu Islannista ja Suomesta ja kulttuurieroista. Herätti välittömän tarpeen matkustaa Islantiin.

Parempaa väkeä / Sarah Waters

Sarah Waters on pitkäaikainen rakkauteni. Silmänkääntäjäs oli riemastuttava, Yövartio mainio ja Vieras kartanossakin ok, mutta tämä, tämä! Kamalaa jaanausta (melkein 600 sivua), ensin rakkauden kaipuussa, sitten rakkaudessa ja lopulta syyllisyydessä. Luin ja luin ja tuntui kuin olisin tarponut syvässä lumessa. Oli kirjassa hyvääkin: ajankuva (niin kuin Watersilla aina) 20-luvun Lontoosta, maailman murrosta elävät henkilöt, joista osa pitäytyy kiinni vanhassa maailmassa, osa janoaa uutta. Kirja käy sekä rakkausromaanista että jännitysdraamasta, mutta ihan sama, uuvuttavaa yhtäkaikki. Olisi kannattanut luovuttaa ja lopettaa kesken.

Kaikki se valo jota emme näe / Anthony Doerr

Lukukokemuksena samanlainen kuin Parempaa väkeäkin, loputonta ja uuvuttavaa. Ehdottomasti olisi kannattanut lopettaa kesken. Kirja kertoo sokeasta ranskalaisesta tytöstä ja orvosta saksalaisesta pojasta, joka osaa korjata radion kuin radion, ihmeellisestä timantista sekä toisesta maailmansodasta. Kirja tähtää tytön ja pojan kohtaamiseen ja toki he kohtaavatkin. Silkkaa huttua. Tai no, oli kirjassa pilkahduksensa: se miten Jules Vernen kirjat toivat valoa pimeyteen ja lohtua Marie-Lauren elämään oli kyllä koskettavaa.

Nyt mulla on yöpöydällä kaksi hyvältä vaikuttavaa kirjaa, Heidi Köngäksen (Könkään?) Hertta ja  Peter Høegin Susanin vaikutus.

Sanna

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

Kevään 15 luetut

20150620_230645

Kovin paljoa ei tänäkään keväänä ole tullut luettua. Lähinnä rästejä, aikaisemmin lukematta jääneitä kirjoja.

Kiltti tyttö / Gillian Flynn
Oikein näppärä. Yllättäväkin. En silti usko jaksavani muita Flynnin kirjoja.

Neljäntienristeys / Tommi Kinnunen
Pohjoisesta. Työstä, elämän raskaudesta, salaisuuksien tuhoavuudesta, rakkauden mahdottomuudesta. Lopussa käy ilmi että rakkaus kuolleisiin on paljon helpompaa kuin eläviiin. Pidin kovasti.

20150620_230854-1

Taivaslaulu / Pauliina Rauhala
Ajattelin etten kestä lukea tällaista usarikirjaa, mutta yllättävän hyvin kirja vei mennessään. Kieli oli kaunista ja omintakeista muttei teennäistä, naisen ja miehen näkökulmat rakkauteen, perinteeseen ja perheen kiinnostavia ja lestadiolaiaympäristö kertakaikkiaan kiihdyttävä.

He eivät tiedä mitä tekevät / Jussi Valtonen
On ihana lukea kirjaa samaan aikaan kun kaikki muutkin. Tästä puhuttiin paljon. Itse en tosin ollut teoksesta tavattoman vaikuttunut; se oli liian pitkä, asioiden jaanaus tuntui loputtomalta ja on kerta kaikkiaan ikävä lukea loppua, josta tietää että huonosti käy. Kirja sinänsä on tietenkin ajankohtainen ja sen tulevaisuusnäky iAm-laitteineen huolestuttavakin.

Jokapäiväinen elämämme / Riikka Pelo
Ensimmäinen kirja, jonka luin kännykältä. Hiukan oli työlästä. Ostin kirjan mukaan toissa joulun Malesian-matkalle, mutta siellä itänaapuriimme sijoittuva kirja ei saanut lukukipinää syttymään. Muistin kirjan olemassaolon, kun olimme hiihtolomalla Pietarissa ja Karjalankannaksella, kylläpä pidinkin kovasti. Toki tähän pätee sama kuin edelliseen – lopun tietää jo hyvissä ajoin olevan lohduton, mutta siitä huolimatta nautin kirjasta kovasti. Vielä enemmän olisin nauttinut, jos en olisi tihrustanut tekstiä pieneltä ruudulta, mun kärsivällisyys on siihen liian hento. Haluan vaivattomasti arvioida lukemisen etenemistä.

Signaali / Pirkko Saisio
Hauska. Välillä toki surullisempi ja vakavampi, mutta mikä ihana taito hänellä on haahuilla ja silti tulla kertoneeksi jotakin olennaista ja napakkaa ja ääneennaurua aiheuttavaa! Olen myös kuunnellut Yle Areenasta Elsa Saision lukemaa Dianan lokikirjaa, ihana sekin!

20150621_120735

Graniittimies / Sirpa Kähkönen
Tähän pätee sama kuin Pelon kirjaan – jo alusta asti on selvää, että toiveikkuus paljastuu perusteettomaksi. Eka lukemani Kähkönen, ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Todella paljon pidin siitä, miten käsityöt kulkivat Klaran elämässä korjausompelusta aina lahjoiksi ja perinnöksi jätettäviin töihin saakka. Kirjan ekasta puolikkaasta pidin vielä enemmän kuin jälkimmäisestä.

Kissani Jugoslavia / Pajtim Statovci
Hieno teos. Mulla kesti aika kauan ennen kuin hiffasin, että kahden aikatason perheet ovat yksi ja sama perhe. Kissakin jäi arvoitukseksi, samoin käärme. Eräs ystävän ystävä oli teininä lähdössä maailmalle, ja äitinsä huolehti miten tämä pärjäisi matkallaan. Lähtijä oli äidin huoleen laittamattomasti todennut, että mihin sitä nyt maailmasta eksyisi. Mutta hukassa maailmassa voi kyllä olla, vaikkei eksyksissä olisikaan. Tässäkin kirjassa koko perhe! Vanhemmat uuden kulttuurin ja lastensa kanssa, lapset sekä vanhempiensa että uuden että vanhan maansa kanssa.

Kultarinta / Anni Kytömäki
Kirja jäi kesken. En tiedä miksi, pidin siitä mihin asti ehdin lukea ennen kuin kirja piti palauttaa. Ei auta kuin laittaa uusi varaus vetämään ja aloittaa tarmokkaammin.

Lomalukemiseksi olen varannut Keplerin kirjat (uusinta lukuunottamatta) sekä Kähkösen Kuopio-sarjan.

Jos se tästä vaikka alkaisi, kesä.

20150621_121910

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

Tikli & tapani

Uudet kynttilälyhdyt.

Uudet kynttilälyhdyt.

Pidin kirjasta kovasti. Tarttin esikoisen Jumalat juhlivat öisin luin opiskelijana, 90-luvun alkupuolella, ja olin aivan tavattoman vaikuttunut. Tikli ei tehnyt ehkä aivan yhtä järisyttävää vaikutusta, mutta oli yhtä kaikki tosi tosi hyvä.

Kirjan päähenkilö on Theo Decker, jonka elämää seuraamme 13-vuotiaasta aikuiseksi. 13-vuotias Theo on äitinsä kanssa matkalla kouluun, jossa on tarkoitus keskustella Theon määräaikaisesta erottamisesta. Rankkasade yllättää heidät ja he juoksevat sadetta pakoon Metropolitan Museum of Art -museoon. Taidehistoriaa opiskellut äiti päättää käyttää tilanteen hyödyksi ja ostaa liput museoon. Hän pitää Theolle innostuneen esitelmän Carel Fabritiuksen (1622-1654) maalauksesta Tikli. Theo olisi paljon mieluummin nauttinut aamupalasta kuin taiteesta eikä jaa äitinsä innostusta. Sen sijaan hän huomaa vanhan miehen seurassa kulkevan tytön (kirkkaan punainen tukka, ilkikuriset ja oudot kasvot, hunajanruskeat silmät). Äiti päättää vielä käydä vilkaisemassa Rembrantin Anatomian oppituntia, mutta Theo jää notkumaan punatukkaisen tytön ja tämän seurassa olevan vanhan valkohapsisien miehen lähettyville.

Seuraavassa hetkessä museossa räjähtää. Äiti kuolee (käy ilmi vasta myöhemmin), mutta Theo selviää hengissä. Toettuaan hän havaitsee pimeyden, rojun ja pölyn keskellä kuolemaa tekevän miehen (tytön seurassa ollut vanhus). Miehen vieressä maassa on Tikli. Vanhus luulee Theoa tytöksi, hourailee ja puhuu sekavia – ilmiselvästi menneisyyden asioita. Hän kehottaa Theoa ottamaan maalauksen (tarkoittaen jotakin muuta, toisessa ajassa ja paikassa ollutta tavaraa), käärimään sen sanomalehteen ja pakkaamaan matka-arkkuun. Lopuksi mies vielä ottaa kultasormuksen sormestaan ja sanoo ”Hobart & Blackwell” sekä kehottaa painamaan vihreää kelloa. Vanhus korahtaa ja kuolee. Theo yrittää etsiä äitiään, muttei löydä ja onnistuu lopulta harhailemaan ulos museosta Tikli ja sormus mukanaan.

Räjähdyksestä alkaa Theon äiditön elämä. Isä on juoppo ja hulttio, joka on jättänyt perheensä. Äiti ja Theo ovat – tai olivat olleet – kiinteä kaksikko, toisilleen ainoat.

Ensin Theo asuu rikkaan koulutoverinsa luona Park Avenuella, sitten isä ja tämän uusi naisystävä hakevat Theon luokseen Las Vegasiin. Ennen Vegasiin muuttoa Theo etsii liikkeen ”Hobart & Blackwell” (antiikkikauppa), soittaa vihreää kelloa ja antaa oven avanneelle miehelle, Hobielle kultasormuksen. Miehen luona asuu räjähdyksessä pahoin vammautunut punatukkainen tyttö Pippa.

Las Vegasissa Theo tutustuu ikäiseensä poikaan, ukrainalaiseen Borikseen. Theon isä ja tämän nainen ovat paljon pois kotoa (Theolle on epäselvää missä) ja Theo saa pärjätä pääasiassa itsekseen. Myös Boriksen alkoholisoitunut isä työskentelee muualla, joten poikien on pärjättävä keskenään. He juovat vodkaa, varastavat ruokaa ja herkkuja, käyttävät huumeita, lintsaavat koulusta ja katselevat elokuvia.

Lopulta Theon isä kuolee ja Theo tekee pitkän ja vaivalloisen matkan itsekseen takaisin New Yorkiin. Hän jää Hobien luo. Koko ajan Tikli kulkee hänen mukanaan, samoin kuin pelko paljastumisesta.

Koskettavinta kirjassa oli teinipoikien, Theon ja Boriksen, välinen ystävyys sekä Theon pakkomielteinen ja yksipuolinen rakkaus Pippaan. Ja tietysti äidin kaipuu. Nuori Theo näkee unia äidistä, tai oikeammin poissa olevasta äidistä; äidistä joka istuu ohi ajavassa taksissa, joka ei odota tapaamisesta myöhästynyttä Theoa ja joka ei vastaa puhelimeen. Unet pysähdyttivät, vaikka ne vain mainittiin sivun puolikkaassa.

Oma isäni kuoli kaksikymmentä vuotta sitten tammikuussa. Tapaninpäivänä näin hänet viimeisen kerran. Olin lähdössä lapsuudenkodistani Helsinkiin ja faija oli lähdössä mökille. Hän istui keittiönpöydän ääressä ja veti kenkiä jalkaan. ”Ole ihmisiksi”, mä sanoin lähtiessäni. ”Aina”, hän vastasi ja hymyili.

Minäkin näin unia pitkään kuoleman jälkeen ja monta vuotta aina joulun ja tammikuun kieppeillä. Unissa oli aina sama juju: tiesin että faija tulee kuolemaan, mutta ikinä en ehtinyt paikalle ajoissa. Kolme unta muistan yhä, osin erittäin yksityiskohtaiseksi, vaikken ole niitä ole enää vuosikausiin nähnyt. Yhdessä faija teki itsemurhan. Sain viestin käsiini vielä kun hän oli elossa, mutta en ehtinyt ajoissa paikalle. Toisessa faija jäi sotavangiksi (silloin oli Jugoslavian sota) ja teloitettiin. Kolmannessa lääkäri antoi vain vähän elinaikaa. Diagnoosia en tosin muista.

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, suurin suru ja ikävä ovat laantuneet jo aikaa sitten. Silti välillä tulee mieleen että miltä faija näyttäisi nyt, lähes seitsemänkymppisenä? Vieläkö hänen kanssaan tulisi riideltyä ja miten ihmeessä hän selviytyisi yhteiskunnassa, jossa missään ei saa enää polttaa?

20141223_200225

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

Lukemisen pitkä kuiva kausi

Sunnuntaiherkkuja

Sunnuntaiherkkuja

Lokakuun lopussa päätin osallistua Karo Hämäläisen lukuhaasteeseen, jossa luetaan 30 sivua kaunokirjallisuutta marraskuun jokainen päivä. Haastetta varten ostin itselleni 900-sivuisen Donna Tartin Tiklin. Lukemisen aloitin pyhäinmiestenpäivänä. Tänään, ensimmäisenä adventtina, olen sivulla 370, eli ihan en ole tavoitteeseen päässyt. Luettua on tullut reilut 12 sivua päivässä. Se on silti enemmän kuin pitkään pitkään aikaan. Lukemiseni näyttää loppuneen kuin seinään kesän 2013 jälkeen.

Puolitoista vuotta ja 10 kirjaa, yksi puoliksi luettu ja yksi kesken jäänyt. Häpeällistä.

Ajojahti / Liza Marklund

No nämä Marklundit luen aina, mutta erikoisiahan ne eivät ole.

Rautakolmio / Leena Lehtolainen

Luettu on, mutta ei mitään muuta muistikuvaa.

Galtbystä länteen / Leena Parkkinen

Pidin tosi paljon Parkkisen esikoisesta Sinun jälkeesi Max, eikä tämäkään (muistaakseni) pettymystä tuottanut.

Luottamuksen hinta / Michael Connelly

Olisko ollut Harry Bosch -kirja?

Eikö vieläkään hyviä uutisia? / Kate Atkinson

Kolmas Jackson Brodie -dekkari. Näistä pidän, mutta ne menevät iloisesti keskenään sekaisin.

Jossakin vaiheessa etsin käsiini käsityöaiheisia romaaneja. Osan löytyneistä olen jo lukenut (Kate Jakobsonit, Oman elämänsä puikoissa, Onnenkoukkuja), mutta muutama lukematon vielä löytyi:

Ommelten välinen aika / María Dueñas

Dueñasin esikoisteos. Kirja sijoittuu Espanjan sisällissotaan ja Francon aikaan, Madridiin ja Marokon Espanjan protektoraattiin Tétouanin ja Tangerin kaupunkeihin. Kirjan päähenkilö on Sira, joka lopettaa koulunsa 12-vuotiaana ja lähtee ompelijan oppiin.

Pidin kirjassa muodista, ompelusta, kankaista ja ajankuvasta. Vakoilulliset & romanttiset juonenkäänteet ja pahasti pitkitetty tarina eivät minuun vedonneet. Tässä olisi ollut ainesta parempaan.

Kummitäti : romaani / Ulla-Maija Paavilainen

Kirjan päähenkilöt ovat Ansa ja Elina. Ansa on Elinan täti ja kummitäti, isän sisko. Naiset ovat eläneet samalla maatilalla, samassa huoneessa. Elina muutti lukiolaistyttönä kaupunkiin. Hän asuu nyt pääkaupunkiseudulla ja on menestyvä virkanainen. Ansa elättää itsensä maalla ompelijana. Naiset eivät ole puhuneet toisilleen vuosiiin. Kummankaan elämä ei ole ongelmatonta. Isänsä kuoltua Elina haluaa palauttaa suhteensa Ansaan. Hän saa kutsun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja suostuttelee Ansan ompelemaan itselleen iltapuvun. Ompelunprojektin myötä nousee esiin naisten yhteistä elämää, menneisyyttä ja solmuja.

Mitään näin pitkäpiimäistä en olekaan aikasemmin lukenut. En osaa sanoa mistä vastenmielisyyteni kirjaa kohtaan johtuu – epäuskottavista henkilöistä, tympeästä kerronnasta vai mistä. Kummitäti on itsenäinen jatko-osa Kylmälle kamarille (jota en ole lukenut, enkä aio).

Sattumankauppaa / Carol Shields

Tämä kirja jäi minulta kesken. Kirja jakaantuu kahtia, vaimon tarinaan ja miehen tarinaan. Brenda on tunnustusta saanut tilkkutäkkitaiteilija, joka on saanut kutsun Philadelphian tilkkutyönäyttelyyn. Ompelemaan hän on oppinut äidiltään Elsa Pulaskilta, ja luku, jossa kerrotaan millaisia vaatteita Elsa Brendalle ompeli, on kirjan sykähdyttävin. Miehen tarinaa olen lukenut 58 sivua. Ei nappaa, ei.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. 2 : Sairaus / Jonas Gardell

Kyyneleitä riitti. Vielä on kolmas osa lukematta. TV-sarjan katsoin, ja se oli kirjoille (ainakin kahdelle ensimmäiselle) uskollinen.

Elämä elämältä / Kate Atkinson

Ihmeellinen! Miten monta yhden ihmisen syntymää ja kuolemaa voi yhteen romaaniin kirjoittaa? Silti kirja ei tuntunut sekavalta eikä levottomalta, vaan lukukokemus oli ehyt ja tarina (variaatioineen) piirtyi selkeästi.

Musta laatikko / Michael Connelly

Tämä oli varmasti Harry Bosch. Ei kummoinen.

Lukemista mulla on ikävä. Olen lainannut kirjastosta paljon (hyviäkin) kirjoja, mutta en vaan ole saanut niitä aloitettua. Suurin lukemiselta aikaa vievä puuha on tietty neulominen ja muut kässäilyt. Olen kateellinen niille, jotka osaavat lukea ja neuloa yhtaikaa. Ehkä e-äänikirjat olisivat minulle toimiva ratkaisu.

Tiklin saan luettua viimeistään jouluna, arvelisin.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

Kesän -13 kirjat

Keväältä jäi raportoimatta yksi kirja:

Fifty Shades.  1: Satutettu / E. L. James

Uh-huh. Hyvää paperiaskartelumateriaalia, esim. siileihin.

Sitten kesän lukemisiin:

Sydäntorni / Jennifer Egan

Hiukan kikkailun makua, mutta ei kamalasti. Ja hiukan väljähtynyttä kartanokauhua, mutta ei sitäkään pahasti. Ei esikoisen veroinen.

Ja vuoret kaikuivat / Khaled Hosseini

Pidin tästä enenmmän kuin Hosseinin aikaisemmista kirjoista. Parasta kirjassa oli kohtaukset 50-luvun Kabulista, ajalta jolloin kaikki oli vielä hyvin.

Veden viemää / Mikael Niemi

Ankea ja vetinen. Ja kuinka ollakaan, veden viemäksi joutuu myös Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. Mikä ihmeen ilmiö tämä on?

Onnen koukkuja / Grégoire Delacourt

Pelkästään ankea. Käsityökytkös ilahdutti, mutta osoittautui vain päälleliimatuksi pinnaksi. Ei täytä kaipuutani kunnolliseen käsityöromaaniin (ei lähimainkaan, ei sinnepäinkään – mutta toisaalta mikä täyttäisi? Toistaiseksi Kesä ilman miehiä ja Oman elämänsä puikoissa ovat lähimpänä). Seuraavaan sentään yhdyn: ”Omin käsin tekemisessä on jotakin hyvin kaunista; kiireetön tekeminen on tärkeää.” Siitäkin huolimatta, että usein omin käsin tekemiseen liittyy kamala kiire: joulu – lahjat saatava pakettiin, juhlat – mekko vasta palasina, jne.

Poliisi / Jo Nesbø

Harry ❤

 Turvasatama / Donna Leon

Tällä kertaa muutakin tuttua kuin Venetsia, kuolema ja yhteiskunnalliset epäkohdat: ”Mutta tässä hän nyt oli vuosia myöhemmin ja toivoi, että pojalla – joka nykyään hallitsi haarukan käytön erinomaisesti – olisi aikaa syödä heidän kanssaan, sen sijaan että menisi kavereidensa luokse. Brunetti tajusi, ettei asialla ollut mitään tekemistä Raffin keskustelutaitojen, älyn tai ajattelukyvyn kanssa. Hänen sydäntään yksinkertaisesti lämmitti, kun lapset olivat paikalla – kun hän näki ja kuuli heidät ja tiesi, että he olivat turvassa ja lämpimässä eivätkä olleet nälkäisiä.” Näitä hetkiä tuntuu olevan yhä vähemmän ja vähemmän.

 Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. 1 : Rakkaus / Jonas Gardell

Maailma on muuttunut paljon, muttei tarpeeksi. Tärkeä kirja.

Naisena olemisen taito / Caitlin Moran

Riemastuttava! Olisinpa lukenut tämän 20 vuotta sitten! Caitlin Moran selittää aukottomasti, miksi suhtaudun valmisvaatteisiin niin kuin suhtaudun. Ja kertoo, miten olisi kannattanut mennä naimisiin.

 Brooklyn / Colm Tóibin

Eilis Lacey on nuori nainen 50-luvun Irlannissa. Hänen isänsä on kuollut, kolme veljeään ovat muuttaneet Englantiin töihin, ja hän itse asuu äitinsä luona, kuten tyylikäs, ja urheilullinen isosiskonsakin. Ajat ovat huonot, käytännössä isosisko Rose elättää äitiään ja sisartaan. Kun perheelle tulee tilaisuus lähettää Eilis työn perässä Amerikkaan, Brooklyniin, siihen tartutaan. Kirja kertoo irtautumisesta, ikävästä, asettumisesta sekä vieraudesta ja vieraantumisesta. Takakansi kertoo kirjan olevan ”vangitseva kuvaus kahden maailman väliin jäävästä naisesta”, ja juuri niinhän ekspateille käy.

Kotona ole mitään luettavaa eikä varauksiakaan tulossa. Ihme juttu.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

Puolen vuoden kirjat

Onpa tullut luettua vähän! Mutta jos nyt jotakin positiivista, niin sentään vain yksi sellainen kirja, johon ei olisi kannattanut tuhlata aikaa. En ehkä ikinä opi kesken jättämisen jaloa taitoa, mitä lukemiseen tulee.

Norsunhoitajien lapset / Peter Høeg

Tanskan matkalukeminen. Olen lukenut Høegilta aiemmin vain Lumen tajun, ja siitäkin on noin kaksikymmentä vuotta aikaa. Pidin siitä kovasti ja paljon myös Norsunhoitajien lapsista: tarinasta, teemoista (vanhemmuudesta, lapseudesta, rehellisyydestä, rakkaudesta) ja etenkin päähenkilöstä, 14-vuotiaasta jalkapalloilijapojasta Peteristä. Jonkun aikaa etsin Finøn saarta kartalta, ennen kuin ystäväni kertoi saaren olen kuviteellinen.

Kun kyyhkyset katosivat / Sofi Oksanen

Pidin ja pidän Puhdistusta lähes täydellisenä kirjana, joten tartuin tähän teokseen vähäisemmin odotuksin. Kirja oli kuitenkin hyvä. Aikatasohyppely toimii (tosin jonkun kerran jouduin tavailemaan vuosilukuja), päähenkilö Edgar Parts on hätkähdyttävän (mutta uskottavan) vastenmieliseksi kuvattu hahmo, joka ei muuhun pyri kuin itselleen parhaaseen mahdolliseen. Tarina avautuu ja laajenee luku luvulta, ja lopussa arvoitus ratkeaa.

Kani nimeltä Jumala / Sarah Winman

Kustantaja esittelee kirjan olevan ”tarina uusista aluista”. Totta, mutta uudet alut vaativat aallonpohjia, joten kirja on myös tarina menetyksistä. Kirja sijoittuu kategoriaan ”ei-stereotyyppistä viihdettä” ja on lajissaan hyvä, pidin. Ihaninta kirjassa on sen henkilöt, pääperhe liitännäisineen. Parhaiten mieleeni jäi perheen tyttären Ellyn ystävä Jenny Penny. Ei vähiten siksi, että siskoani on kutsuttu samalla nimellä (vaikkei hän itse siitä ole ikinä yhtään tykännytkään).

Pelin henki / Chad Harbach

Urheiluromaani, näitä ei usein tule luettua! Paitsi baseballista tarina kertoo myös ystävyydestä, yliopistosta ja rakkaudesta. Ja nuoruudesta, tai ehkä pikemminkin aikuistumisesta. Urheiluteemaiseksi kirjaksi tarinan pohjavire on miellyttävän kirjallinen; Moby Dick yhdistää sukupolvet. Tykkäsin kovasti, tarina veti ja kosketti, samaan tapaan kuin Kanissa nimeltä Jumala ja Sinä päivänä -kirjassa.

Raja / Riikka Pulkkinen

Muut Pulkkiset olen lukenut, mutta tämä on odottanut vuoroaan. Lukemisesta on jo tovi, enkä oikein muista kirjasta mitään – paitsi että epämääräisiä rajapintoja esiintyi ainakin lapsuuden ja aikuisuuden, elämän ja kuoleman sekä ystävyyden ja rakkauden välillä.

Sillanrakentajat / Jan Guillou

Tätä (ja seuraavaa osaa Dandyä) kaikki lukivat Tanskassa – ainakin niissä vanhustentaloissa, joissa vierailin. Komea tarina vuosisadan alussa nuoruuttaan elävästä kolmesta veljeksestä, joista koulutetaan sillanrakentajia Norjan vuoristoihin. Kalastajaisän kuoleman jälkeen pojat lähetetään kaupunkiin elantoa ansaitsemaan. Kaupungissa havaitaan poikien poikkeuksellinen tekninen lahjakkuus, ja eräs hyväntekeväisyysjärjestö päättää kouluttaa pojista sillanrakentajia Norjan vaativiin ratahankkeisiin. Käy kuitenkin niin, että vain esikoinen palaa insinööriopintojen jälkeen Saksasta Norjan siltatyömaille lunastamaan kunniavelkansa. Keskimmäinen päätyy sillanrakennuspuuhiin Saksan Itä-Afrikkaan ja kuopus taiteilijapiireihin Lontooseen. Kirja keskittyy kahteen vanhimpaan veljekseen, toinen osa (ilmestyy syksyllä suomeksi nimeltä Keikari) kertoo kuopuksen tarinan. Kiinnostavinta kirjassa ovat kuvaukset Itä-Afrikasta ennen ensimmäistä maailmansotaa sekä Norjan ratatyöosuudet. Aion lukea myös jatkon.

Vaarallinen leikki / Mari Jungstedt

Uh. Näihin en enää koske. Tympeä ja laiska dekkari muotimaailmasta. Jokainen luku loppuu alleviivaavaan koukkuyritykseen: ”Se [viesti] tuli numerosta, jota hän ei ollut käyttänyt aikoihin: Markus Sandbergilta.” ”Toimistoon tunkeutunut henkilö ei ollut mikään tavallinen murtovaras. Ei sinne päinkään.””Hän ei vielä ottaisi yhteyttä poliisiin. Ensin hän tarkistaisi erään asian.

Jungstedt laittaa myös kirjasarjassaan esiityvän toimittaja Johanin ostamaan Visbyn lautalta esikoisdekkarinsa Kesän kylmyydessä – jossa myös Johan itse esiintyy. Intertekstuaalisuutta, eh?

Juhannuslukemisena on Jennifer Eganin Sydäntorni, sen avaamista odotan!

sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

E-lehdet ilmaiseksi kirjastosta

Helsingin kaupunginkirjasto on lanseerannut uuden palvelun, joka on kasvattanut omien lainojeni määrää sadoilla prosenteilla. Kirjaston kautta voi nyt ladata omalle tietokoneelle, tabletille tai puhelimelle noin parin sadan ulkomaisen aikakauslehden sähköiset näköispainokset National Geographicista Scienceen ja Economistista Cosmopolitaniin. Erityisen paljon kokoelmassa on urheilu-, käsityö-, puutarha- ja musiikkilehtiä. Omassa kokoelmassani on muun muassa kaksi juoksulehteä, kolme pyöräilylehteä, triathlonlehti, tiedelehtiä ja valokuvauslehtiä. Tilattuna tai kioskilta ostettuna setti maksaisi varmaan satoja euroja vuodessa, mutta kirjaston kautta lysti on täysin ilmaista. E-lehtiä ei tarvitse hakea kirjastosta vaan ne voi ladata missä vain, vaikka kesämökillä.

zinio

janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat