Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2015

Mummot

Varasin kirjastosta kirjan Mummoillen – henkisen mummon käsikirjan, ja aloin miettiä omia mummojani.

Mummoillen

Molemmat mummoni olivat suorasanaisia ja teräväkielisiä, opettivat (eri) iltarukoukset, eivät juoneet alkoholia eivätkä meikanneet ja kummatkin tekivät käsitöitä. Aune-mummo (isänäiti) virkkasi ja Eeva-mummo (äidinäiti) neuloi lapasia ja sukkia ja kutoi mattoja.

Minä Aune-mummon sylissä

Minä Aune-mummon sylissä.

Aune-mummo kuoli kun olin kymmenvuotias. Mummo oli jäänyt lapsena, alle kymmenen vanhana, junan alle, niin että hänen vasen kätensä oli irronnut. Käsi ommeltiin takaisin paikoilleen, mutta se ei juurikaan enää liikkunut. Mummo oli ollut maidonhakureissulla, kulkenut raiteita pitkin eikä ollut kuullut takaa tulevaa junaa ajoissa. Näin muistelen minulle kerrotun.

Aune-mummo ja Tikke-vaari. Hääkuva.

Aune-mummo ja Tikke-vaari. Hääkuva.

Yksikätisen virkkaaminen on tietysti hankalampi homma, mutta vaari kiinnitti ruuvipenkin pöytään ja siihen koukun. Oikealla, toimivalla, kädellään mummo liikutti työtä ja lankaa – ja virkkasi uskomattomat määrät pitsiliinoja ja -nauhoja.

Pitsinvirkkuusta mulla ei ole muistikuvia, mutta ruuvipenkin koukkuineen muistan. Muita muistikuvia mulla on mummosta vain vähän. Mummo ja vaari asuivat Pilkanmaalla paperitehtaan rakentamassa asunnossa. Pihalla oli kirsikka- ja omenapuita, tunkio ja huussi. Vaari oli paperitehtaalla veturikuskina. Yhden saunareissun muistan – tai saattoi niitä olla useampiakin. Joka tapauksessa kävelimme hiekkatietä yleiseen saunaan, siellä oli läkkipeltiset pesusoikot, valtava löylyhuone ja saunajuomaksi meillä oli Hartwallin omenalimua. Iltasaduksi mummo luki meille lapsille Topeliuksen satuja, joista suosikkini olivat Adalmiinan helmi sekä Koivu ja tähti (joskin itkin joka kerta, kun tämä satu luettiin).

Eeva-mummon sylissä.

Eeva-mummon sylissä.

Eeva-mummo oli maatalon emäntä. Kangaspuut olivat aitassa ja teini-iässä sain mummolta toiveeni mukaisen, huoneeni tapettiin sointuvan räsymaton. Mummon kuolemasta on kahdeksan vuotta. Viimeisinä vuosinaan muistan mummon valitelleen, ettei sukankutomisestakaan oikein tahdo enää tulla mitään. Tämän mummolan varhaisiin muistoihini liittyvät aikaiset aamut, jolloin lähdin siskojeni kanssa mummon ja vaarin mukana karjettaan aamulypsylle (mitä ei varmaankaan tapahtunut kovin usein), pannukahvi, nimien keksiminen vastasyntyneille vasikoille (parhaiten muistan Nupun), pullamössö, heinätyöt ja mehumaijalla keitetty viinimarjamehu.

Mummoillen-kirjan kuvat ovat tunnelmalliset ja kauniit. Mummoilua, mummoutta ja mummoja tarkastellaan monelta kantilta (on essuja, köyhiä ritareita, mummomekkoja ja säilöntää), muttei juuri mitään uutta kotoilun trendejä seuranneelle. Kirjan vahvuus lienee siinä, että siitä löytyy tuttuja (vaikka ehkä jo unohtuneita) juttuja meille, jotka olemme viettäneet aikaa mummoloissamme 70-luvulla ja 80-luvun alkupuolella.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Kevätjuhlat ja kevätmekko

Viikko sitten juhlittiin duuniporukalla kevättä. Oli kelpo puhe, hauska ja yllättävä ohjelmanumero, valkoiset pöytäliinat, kankaiset lautasliinat ja herkullinen safka. Ja toverit, totta kai

Ja koska juhlat, tietysti mekko. Selasin jo hyvissä ajoin kässälehtiä, ja mietin millaisen mekon haluaisin. Mekkokankaaksi oli kaksi vaihtoehtoa: sini-vihreä sifonki tai riikinkukkosulkakuvioinen turkoosi-oranssi viskoosi. Molemmat ostettu toissatalven matkalta Kuala Lumpurin Kamdarista.

Mun mekkokangas mallinuken päällä.

Mun mekkokangas mallinuken päällä.

Modasta (2/2010) löytyi sifongille täydellinen ohje. Sifongin lisäksi mekkoon täytyi ostaa vuorikangasta, kolme nappia, muliinilankaa lankasilmuihin, tukikangasta sekä piilovetoketju.

Lankasilmut tehtiin muliinilangasta napinläpipistoilla.

Lankasilmut tehtiin muliinilangasta napinläpipistoilla.

Onneksi aloitin ajoissa, sillä viime tinkaan meni; viimeiset ompeleet ompelin tunti ennen lähtöä. Mitään näin hankalaa en ole vähään aikaan tehnytkään. Jo alku oli haasteellinen, sillä kangas oli kaavalle noin 10 cm liian kapea. Päätin kaventaa ja/tai lyhentää mekkoa, enkä sen enempää surrut kapeutta. Se mikä tuli yllätyksenä (perehdyin ohjeisiin vasta sitä mukaa kun etenin), oli mekon monivaiheisuus: mekko koostui kotelomekonmallisesta alusmekosta, jossa oli muotolaskokset ja sisäänotot ja piilovetoketju. Alusmekon alle ommeltiin vielä samasta kankaasta puolikas, rinnan alle ulottuva vuori ja päällimmäiseksi tuli hulmuava ja leveä sifonki. Oli tukikankaan liimaamista pystykaulukseen, piilovetoketjun ompelemista (tämän jo osaan – ao. paininjalka on helpottanut asiaa), poimulankoja, rypytystä ja aputikkauksia.

Rypytetty on, aputikkaus tulossa.

Rypytetty on, aputikkaus tulossa.

Kaikki sujui vaihe kerrallaan siihen saakka kunnes tuli aika kiinnittää vuori. Vuori ommeltiin ensin niskassa olevaan halkioon, ja sen jälkeen ohje kehotti ompelemaan kädentiet pussiin oikeat puolet vastakkain päällisen ja vuorin välistä. Ompelin kädentiet ainakin kolmeen kertaan ja joka kerta olin siinä pattitilanteessa, etten saanut mekkoa käännettyä oikein päin. Lopulta soitin äidille, joka heti ymmärsi (sen, mitä mä en ollut ymmärtänyt), että sauman luo oli mentävä helman kautta, päällisen ja alusmekon välistä. Neljän purkukerran jälkeen sain lopulta kädentiet kohdilleen.

Tästä ompelemalla ei onnistunut - neljännellään kerralla. Jos jotakin kaipaisin, niin avaruudellista hahmotuskykyä.

Tästä ompelemalla ei onnistunut. Jos jotakin kaipaisin, niin avaruudellista hahmotuskykyä.

Mekossa olen tyytyväisin kankaaseen. Kauluksesta tuli pystysuunnassa hiukan liian leveä ja leveyssuunnassa liian kapea – kuristaa. Ei onneksi hirmu tukalasti. Mekossa ei myöskään voi kyykistyä eikä istua huolimattomasti, muuten kuristus lisääntyy. Johtunee siitä, että alusmekko kiristää beban tienoilta. Hyvä puoli on se, ettei kiristys näy päällepäin, täytyy vaan istua varovasti ja muistaa nykäistä aina istuessa mekkoa hiukan ylöspäin. Lisäksi sisko totesi koltusta jotakin sen suuntaista, että onneks alat olla jo sen ikäinen, ettei ehkä niin helposti luulla sun olevan raskaana. Mitä onkaan todettu sisarusten maanpäällepalauttavasta vaikutuksesta?

Näihin Uhana Designin pisarakorviksiin olen ehkä kaikkein tyytyväisin!

Näihin Uhana Designin pisarakorviksiin olen ehkä kaikkein tyytyväisin!

Sovituskuva. Mekko on vielä käsittelemättä maan mainiolla anti-static-aineella.

Sovituskuva. Mekko on tässä vielä käsittelemättä maan mainiolla anti-static-aineella.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt