Aihearkisto: Metsästys

Haavakko

Kuva

Hetki ennen laukausta.

Metsästyksen etiikan yksi kulmakivistä on se, että liipasinta painetaan vain silloin kun ollaan aivan varmoja pudotuksesta. Haasteena on se, että täysin varmoja laukauksia ei ole olemassakaan – näköjään ainakaan minulla.

Kuvan teeri oli ihanne-etäisyydellä ja ammuin siihen kiikarikiväärillä laukauksen, joka tuntui kaikin puolen hyvältä ja varmalta. Lintu nousi siivilleen ja putosi saman tien alemmille oksille. Se jäi katveeseen ja oletin ettei se pääse enää lentoon, joten otin haulikon ja lähdin kävelemään lähemmäs. Valitettavasti olin väärässä: lintu pääsi kuin pääsikin lentoon ja liihotteli suon toiseen laitaan. Perkasimme alueen kahden koiran kanssa, mutta teeri jäi löytymättä.

Kuva

Lähdin hakemaan lintua, mutta sepä ei jäänytkään odottamaan minua.

Jos en ampunut linnulta oksaa jalkojen alta, niin metsään jäi tietääkseni ensimmäinen haavakkoni. Laukaus jäi lintukauden viimeiseksi: loppureissulla oli vielä jonkinmoisia paikkoja, mutta ampumiskynnys nousi haavakon takia tavallistakin korkeammaksi. Onneksi kaksi edeltävää laukausta päättyivät onnistuneisiin pudotuksiin: ammuin puuhun ukkoteeren sekä koppelon, joka sattui lentämään sopivasti jänispassini viereen.

Ensi kaudeksi täytyy harjoitella ampumista enemmän. Autottoman pääkaupunkiseudulla asuvan metsästäjän ongelmana on vain se, ette näillä seuduilla ole ampumarataa johon pääsisi järkevästi julkisella liikenteellä.

Teeripuiden tähyilyä

Janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Metsästys

Kuudes kausi

Kuudennen metsästysvuoteni ensimmäinen reissu on takana, elämäni toinen saalis pakastimessa. Edellisen kerran saalista tuli kolme vuotta sitten, joten tällä tahdilla seuraavan kerran tärppää vuonna 2015.

Puunlatvasta ammuttu ukkoteeri putosi aika kuvaukselliseen asentoon.

En ole koskaan ennen metsästänyt jänistä saaressa. Saarijänis osoittautui harvinaisen ovelaksi elikoksi: se harhautti koiraa vaihtamalla saarta uimalla pariinkin otteeseen. Ajon alussa pupu pysähtyi suoraan eteeni kuuntelemaan koiraa, mutta ase oli laukaisuhetkellä jumissa. Lopulta jänis ilmeisesti juoksi yhden saaren niin täyteen jälkiä ettei koira erottanut vanhaa tuoreesta, ja vetäytyi johonkin koloon lymyilemään.

Reissun aivan ehdottomia kohokohtia oli ensimmäinen laavuyöni sitten lapsuuden.

Huomenna matka jatkuu Kuusamoon. Tänä vuonna vaikuttaa siltä, että metsästysreissuja saattaisi järjestyä peräti kolme samalla kaudella. Se olisi tähän astinen ennätyksesi.

janne

 

Jätä kommentti

by | 25.09.2012 · 17.36

Mies ja hänen aseensa

Ase tekee miehestä miehen. Tämä on globaali stereotypia, johon törmää helposti missä päin maailmaa tahansa. Se toistuu elokuvissa, mainoksissa, lasten leluissa ja leikeissä, taiteessa, kirjallisuudessa, kouluampujien julkaisemissa videoissa ja niin edelleen.

Stereotypian vaarallisuus nousee yhteiskunnalliseen keskusteluun säännöllisesti, viimeksi Hyvinkään ampumisten jälkimainingeissa. Aseiden poistamista yksityishenkilöiden kodeista on vaadittu lukuisissa pääkirjoituksissa, kolumneissa ja poliittisissa puheenvuoroissa. Kriminaalipsykologi Jaana Haapasalo kyseenalaisti aseiden myöntämisen yksityishenkilöille ylipäätään. Aiemmin hän on arvioinut, että metsästys on poikkeava harrastus ja kiinnostus aseisiin on epänormaalia.

Aseiden säilytystä säätelevissä laeissa on tiukentamisen varaa, mutta fanaattisuuden puolelle menevä aseiden vastustaminen on vaarallista siinä kuin asehulluuskin. Toinen näkee aseissa voiman, vallan ja sankaruuden lähteen. Toiselle aseet ovat epänormaali ja vaarallinen tapa toteuttaa vääränlaista maskuliinisuutta. Koska miehen ja hänen aseensa suhde on lähtökohtaisesti epäterve, suhde pitää katkaista poistamalla aseet kaikkien ulottuvilta.

Kummatkin ääripäät vahvistavat samaa stereotypiaa mystifioimalla aseita ja miehen ja aseen välistä suhdetta. Siksi yliampuva asevastaisuus voi pahimmillaan jopa ruokkia aseväkivallan riskiä. Kieltämisen sijaan stereotypiat tulisi purkaa. Niin kauan kun puhutaan käyttäytymisestä jolla ei rikota lakeja, tähän tulisi pystyä ilman turhaa arvottamista.

On olemassa miljoona eri tapaa toteuttaa mieheyttä, naiseutta ja ihmisyyttä. Jokaisella on oikeus löytää oma tapansa, eikä ns. perinteistä äijämeininkiä saa tarjota ainoana mahdollisena miehenä olemisen mallina. Tämän itsestäänselvyyden sanojilta unohtuu tosin usein se, että miehisyyttään perinteisemmin rakentavien ihmisten tapa olla olemassa on edelleen yhteiskunnallisesti aivan hyväksyttyä. Mies voi tunnistaa ja hyväksyä itsessään vaikkapa metsästäjän ja monia muita äijämäisiä piirteitä siitä huolimatta, että hän ymmärtää nämä(kin) piirteet kulttuurinsa ja kivikautisten geeniensä tuotoksiksi.

Oma suhteeni aseisiin on metsästyksen harrastajana ristiriitainen. Ampumistilanteet ovat harvoin metsään ehtivälle kaupunkilaiselle sen verran harvinaisia, että pitkän tauon jälkeen radalla harjoitteleminenkin on hieman pelottavaa. Joskus ampumistilanteista pamauksineen ja rekyylin tömähdyksineen tulee myös äijämäisiä kicksejä. Mitä enemmän ampumista harjoittelee, sitä arkisemmaksi vähemmän äijämäiseksi se muuttuu. Metsässä liikkuessa ase ei pääsääntöisesti juuri eroa marjaämpäristä, paitsi että marjaämpärille on siellä paljon useammin käyttöä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Metsästys

Koiran tuurausta


Metsästyskauteni päättyi viikko sitten jänisjahtiin. Jo ennen reissua oli selvää, ettei saaliin saamisesta ole tälläkään kertaa pelkoa, sillä lunta oli koiralle aivan liikaa.

Koska koira ei pärjännyt lumessa, hoitelin koiran virkaa itse seuraamalla jäniksen jälkeä upottavassa, 80-senttisessä hangessa. Koiran (ja tässä tapauksessa siis minun) tehtävänähän on ajaa jänis liikkeelle, jotta se juoksisi sopivissa paikoissa odottavien passimiesten eteen. Seurailin ilmeisesti saman pupun tuoretta jälkeä kahtena päivänä, mutta eteneminen oli lumessa niin hidasta, etten usko että ehdin saada sitä edes ylös päivämakuulta.

Joskus ihmisiä on vaikea vakuuttaa siitä, ettei saalis ole metsästyksessä tärkeintä. Jänisjahdissa olen ollut neljä kertaa, ja niiden saldona on nolla näköhavaintoa pupuista.

Ensi kautta silmälläpitäen runsas lumimäärä on hyvä asia. Talviaikaan metsäkanalinnut kaivavat lumeen kieppejä (lumionkaloita), jotka suojaavat niitä niin kylmältä kuin pedoiltakin.

Janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Metsästys

Me..

 

..ja meidän lehdet. Nämä odottivat eteisessä kun tulin himaan.

sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt, Metsästys

Koiraa ja haulikkoa ulkoiluttamassa

Metsästysseuraan kuulumaton autoton kaupunkilainen ei voi valita metsästysreissujensa säätä. Metsästysmaat ovat kaukana, niille pääsee vain jos joku kutsuu, ja työssä käyvien ihmisten on sovittava yhteiset reissut hyvissä ajoin etukäteen.

Kauden ainoa jänismetsästysreissuni ajoittui lumioloihin, joissa jäniskoira etenee hitaammin kuin ihminen. Silloin saaliin saaminen on suurin piirtein yhtä todennäköistä kuin lottovoitto, mutta reissu oli silti yksi hauskimmista, joilla olen ollut.

Janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Metsästys

Ruotsin susijahdista tuli susi

Ruotsissa alkoi eilen maan ensimmäinen luvallinen susijahti 40 vuoteen. Kantaa oli tarkoitus harventaa 27 suden verran, mikä on noin kymmenen prosenttia maan susikannasta.

Hesarin mukaan susijahtiin lähti noin 12 000 metsästäjää, eli jokaista laillisesti kaadettavaa sutta oli jahtaamassa 444 metsästäjää. Lehtitietojen mukaan kiintiöt ylitettiin joillakin alueilla heti ensimmäisenä päivänä, mikä ei todellakaan ole ihme. Tämmöisellä liikekannallepanolla kaatoja luulisi tulevan sen verran yhtaikaa, ettei tieto tapetuista susista ja alueellisten kiintiöiden täyttymisestä ehdi tulla kenenkään tietoon ajoissa.

Luulisi, että kuka tahansa laskutaitoinen olisi pystynyt ennakoimaan asian jo etukäteen.

Janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Metsästys