Uuden maantiepyöräni erikoisuus on Sambiassa käsityönä bambusta valmistettu runko. Kun kilpapyörän virtaviivaisuus ja high tech -osat yhdistyvät bambun kaltaiseen luonnonmateriaaliin, tuloksena on ristiriitainen, eksoottinen ja ainakin omasta mielestäni älyttömän tyylikäs kokonaisuus. Lopputulos on myös kohtalaisen uniikki. Suomessa sambialaisia Zambikes-bamburunkoja on myyty kuulemma 1-2 vuodessa, ja maailmanlaajuisesti Zambikes kertoo myyneensä reilut 300 bamburunkoa.
Ostin bamburungon Velobian poistomyynnistä naurettavan halpaan 99 euron hintaan. Sain vinkin poistomyynnistä aivan viime tingassa, ja käsittääkseni ostin viimeisen Suomessa hyllytavarana myydyn Zambikes-rungon. Mittatilaustyönä niitä voi tiettävästi edelleen kysellä, mutta hinta on kuulemma aiempaa noin 700 euron normaalihintaa korkeampi.
Rungon putket ovat siis onttoa bambukeppiä – tai pitäisikö sanoa kortta, sillä bambuhan on ruohokasvi. Putkien liitoskohdissa (tummat alueet) on epoksilla käsiteltyä bambukuitua, joiden sisällä on alumiiniputket. Myyntipuheiden mukaan bamburunko vastaa tien pinnan epätasaisuuksiin luonnollisella joustavuudella. Kovuudessa se pärjää hiilikuidulle ja alumiinille.
Päätin käyttää Zambikes-pyörän kasaamisessa vanhan Bianchi Impulsoni osia ja tehdä työn mahdollisimman pitkälle itse. Ajatuksena oli oppia kasaamisen ohessa huoltamisessa, säätämisessä ja muussa tuunaamisessa tarvittavia taitoja. Aloittelijan mokia tuli tehtyä sen verran monta, että niistä saisi hyvän ”älä toimi näin” -listan muille pyörän kasaamista harkitseville amatööreille.
Ohjain- ja keskiölaakerien asentaminen oli ainoa työ, jonka teetin Velobiassa ammattilaisella. Kun keskiölaakeri oli asennettu, amatöörikin sai kammet helposti paikalleen. Ohjainlaakeria hankkiessani päädyin ostamaan pyörään myös käytetyn etuhaarukan, sillä Bianchini haarukka oli väärän värinen enkä viitsinyt maalata sitä. Etuhaarukan ja rungon väliin jäi aluksi klappia, sillä kiristin ohjainkannattimen ruuvit ennen haarukan kiinnitysruuvin kiristämistä. Etuhaarukka ei siksi kiristynyt runkoa, vaan ohjainkannatinta vasten. Hoksasin virheen googlettamalla ja korjasin sen löysäämällä ohjainkannattimen ruuvit ennen haarukan ruuvin kiristämistä.
Etuvaihtajan asentaminen osoittautui yllättäen projektin visaisimmaksi vaiheeksi. Normaalisti työ ei ole monimutkainen, mutta tässä tapauksessa bambuoksan paksumpi nivelkohta sattui olemaan juuri siinä paikassa, jossa etuvaihtajan panta kiinnitetään runkoon. Pannan sai kyllä pidemmällä ruuvilla rungon ympärille, mutta nivelkohdan epätasainen pinta vaikeutti etuvaihtajan virittämistä oikeaan kulmaan.
Takavaihtaja meni paikoilleen helposti ilman ohjekirjojen tai -videoiden katselua. Myös jarrujen kiinnittäminen runkoon oli yksinkertaista, ja jarrupalojen kohdistaminen on maantiepyörissä helppoa. Kaikkien vaijerien suojakuorten väriksi valitsin mustan.
Ketjun kanssa hölmöili sekä naapurikorttelin pyöräkauppias että minä itse. Ensin pyöräkauppa myi väärän pituisen pinnin ketjun päiden yhdistämiseen. Reklamoin ja sain pinnin tilalle SRAMin pikaliittimen, joka sekään ei sopinut ketjuuni. Toisesta kaupasta sain kuitenkin Shimanon 105 -ketjuun sopivan pikaliittimen.
Ketjun yhdistäminen pikaliittimellä osoittautui haastavammaksi kuin valmistajan mainoksista voisi päätellä. Youtuben ohjevideoilta löytyi oiva vinkki yhdistää ketjun päät nippusiteellä toisiinsa. Tämän jälkeen pikaliittimen sai aseteltua ja naksautettua helposti pihdeillä paikoilleen.
Yhdistämisen jälkeen ketju kulki rattailla nykivästi, eikä pikaliitin mennyt sujuvasti läpi takavaihtajan kahta ohjainpyörää kannattelevasta kehikosta. Pitkän ihmettelyn jälkeen ongelman syyksi ilmeni se, ettei ketju kulkenut ohjainpyörien kehikon läpi oikeasta kohdasta. Ketju ohitti ohjainpyörien välissä olevan pienen metalliulokkeen väärältä puolelta, joten ketju piti irroittaa, asetella rattaille ja yhdistää uudestaan. Sen jälkeen voimansiirto toimi hyvin.
Satulatolppa pitää sahata bamburungossa määrämittaiseksi. Putken sahaaminen suoraan osoittautui kotikonstein hankalaksi: ensimmäisellä yrittämällä sahaus meni vinoon, ja tolppa jäi myös aavistuksen verran liian lyhyeksi. Jouduin siis ostamaan uuden tolpan, jonka lyhentämiseen lainasin vahingosta viisastuneena putkileikkuria.
Satulatolpan kiristyspannan kiristämisessä oli myös omat bambuspesifit kommervenkkinsä. Panta kiinnitetään bamburungon sisältä pilkistävään alumiiniputkeen, jota on näkyvillä vain kolmen millin levyinen soiro. Aluksi panta ei meinannut pysyä kiristettäessä millään paikoillaan, vaan se luiskahti väkisinkin pois rungon alumiiniputken päältä. Kun irroitin satulatolpan pois rungosta, panta asettui jostain syystä paremmin paikalleen. Kiristin pantaa hieman, laitoin satulatolpan takaisin ja sen jälkeen loppuun asti kiristäminenkin onnistui helposti.
Viimeistelin kokonaisuuden mustilla tankoteipeillä. Kiekot ovat hiilikuitulaminoidut Shimanon RS81:t, ja Suunnon Ambit 3 näyttää nopeuden, kadenssin, sykkeen ja muun datan. Polkimiksi laitoin ensi alkuun maastopolkimet, sillä pyörää on tarkoitus käyttää paitsi lenkkeilyyn, myös paikasta toiseen liikkumiseen.
Runkomateriaalin vaihtuminen bambuksi ja etuhaarukan hiilikuidusta alumiiniksi kasvatti painoa vanhaan Bianchiini verrattuna 600 grammalla. Projektin lähtökohtana oli kuitenkin enemmän tyyli kuin keveys ja nopeus, sillä sunnuntaitriathlonistina ajan kilpaa pääsääntöisesti tri-pyörällä.
Rungon sambialainen kasaaja jätti takahaarukkaan puumerkkinsä.
Vaan pakkohan sitä tälläkin pyörällä joku kisa ajaa. Uskon kuitenkin, että uuden hienon pyörän myötä lisääntyvät harjoituskilometrit keventävät kuskin massaa pyörän massan kasvua enemmän. Myös pyörän uniikkius antanee kuskille kisatilanteessa lisäpotkua, joka kompensoi rungon 600 gramman lisäpainon moninkertaisesti.
kasitoita.wordpress.com 