Aihearkisto: Käsityöt

Kasarifläsäri

Lankavarastossani on pyörinyt pari vyötteetöntä kerää pian kolmekymmentä vuotta. Kymmenisen vuotta sitten aloitin tekemään niistä Lehmus-huivia, mutta se jäi pahasti kesken. Kesällä selailin siskon luona kässälehtiä ja yhdestä mallista (Kotiliesi käsityö 2/2015) muistin vanhat langat.

20161008_162320

Tähän tähtäsin…

 

Äiti tiesi kertoa, että lankani on Rondo mohairia (70% polyamidia, 30% mohairia). Purin ja vyyhtesin huivin tekeleen, kastelin vyyhdin suhteellisen lämpimään veteen (mutsin ohjeen mukaisesti) ja ripustin painon kanssa kuivumaan. En saanut lankaa ihan suoraksi, mutta sentään niin suoraksi, että uudesta neuleesta tuli siistin näköistä.

Rondon mallitilkku vastasi suurin piirtein ohjeessa käytettyä lankaa, joten neuloin ohjeen silmukkamäärillä. Puolipatenttia en olekaan neulonut sitten yläasteen, ja olipa se oli rasittavaa! Jouduin purkamaan useaan otteeseen merkittäviä määriä, sillä sekosin säännöllisesti riveissä. Puolipatentissa ekalla rivillä nostetaan nurjasilmukka neulomatta ja jätetään langankierto puikolle ja tokalla rivillä neulotaan nostettu silmukka ja langankierto oikein yhteen. Virheellisen rivin havaitsee yleensä vasta kymmenen sentin jälkeen.

Joka tapauksessa valmista tuli, ja olen ihan tyytyväinen. Olisin voinut käyttää pykälää isompia puikkoja ja paita olisi voinut olla kasarityyliin hiukan väljempi, mutta minkäs teet, sillä paita painaa 177g ja lankaa mulla oli 185g. Nyt pitäisi olla vielä hiihtohousut paidan kanssa pidettäväksi.

...ja tällainen tuli.

…ja tällainen tuli.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Savannin kuoseja ja omenoita

20160918_185648Lomalla silmiini sattui juttu kesän kuumimmasta muoti-ilmiöstä, ja päätin kaivaa vielä päälle mahtuvat chintegeistä ommellut vaatteet ja kaapissa odottavat Afrikka-kankaat esiin. Vaikka palasimme Sambiasta yli kymmenen vuotta sitten, kankaita on kaapissa vieläkin laatikollinen.

20160803_204650

Hameen ohje on Suuresta käsityöstä (5-6/2015), joka on havainnut catwalkeilta nousevan trendin jo vuosi sitten. Malli on yksinkertainen ja olisin halunnut siihen räikeämmän kuosin, mutta näyttää siltä, että jäljellä on lähinnä murrettuja sävyjä.

Helmankääntäjä hommissa.

Helmankääntäjä hommissa.

 

Paidan malli on laatikkopaita Kotiliesi käsityöstä (2/2015). Suosituskangas oli napakka joustava kangas, mutta tuntuisi toimivan ihan hyvin peruspuuvillakankaallakin.

Nyt on syksy jo pitkällä, täytyy toivoa, että trendi kestää vielä ensi kesään. Vielä olisi yksi Aino-mekko ja pari takkia suunnitteilla.

Viime syksynä ei mistään tullut omenan omenaa, niinpä on iloittava tästä vuodesta! Olen keittänyt kolme kattilallista sosetta pakkaseen, tehnyt kaksi valtavaa kaura-omenapaistosta (Kinuskikissan ohjeessa on reilusti voita ja sokeria) ja yhden herkullisen gluteenittoman omenapiirakan, jota kutsutaan kaikkien kehumaksi. Jauhoina käytin Semperin fin mix -jauhoja, eikä piirakka maistunut yhtään gluteenittomalta, keliaakikon iloja!

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Käsityöt

Mekkotehtailua

Tänä vuonna lomalla tuli ommeltua enemmän kuin aikoihin. Mulla on ollut kaapissa usempiakin kivoja kankaita, joista en oikein ole tiennyt mitä niistä tekisin. Kun lainasin Mekkotehdas aikuisille -kirjan ja näin sen kaavoilla ommeltuja mekkoja, alkoi kankaiden kohtalo selvitä.

Kesän aikana sain kolme mekkoa valmiiksi ja vielä jäi yksi kangas odottamaan sopivaa mallia.

20160811_180346

Mekkotehtaan Aino-mekosta tuli kaikkien aikojen kulttuuritanttamekko. Hengeltään se muistuttaa mun mielestä Marimekon Iloista takkia – ehkä siksikin että kangas on Marimekkoa, Maija Louekarin Kulkue vuodelta 2007. Mun Kulkueeni ei riittänyt koko mekon ympärykseen, niinpä hihat ja puolikas takakappaleesta ovat tavallista mustaa puuvillaa. Lisäksi jouduin pidentämään Ainoa reilusti, jotta marssijoiden töppösetkin tulivat mukaan. Ainon kaava oli kyllä tosi kiva, erityisesti tykkäsin kaula-aukosta.

pixlr

Ruut-mekosta siskoni sanoi että näyttää hiukan verholta. No, vanhasta puuvillaverhosta se onkin, Li Englundin suunnittelemasta kankaasta Lemmikki – ForgetMeNot. Jouduin ensimmäistä kertaa ikinä tekemään itse vinokaitaleen, sillä Itiksestä lopetti keväällä mainio ompelutarvikeliike Tikata ja Eurokankaan vinokaitaleiden värivalikoima oli sangen vaatimaton. Tikatasta olisi varmasti löytynyt oikea sävy! Onnekseni EK:sta löytyi sentään edes oikean väristä puuvillakangasta. Ohjeet vinokaitaleen leikkaamiseen otin täältä.

20160814_103110_20160814124144729

Vilma-mekon surautin mutsin vanhalla saumurilla, joka tikkaa hyvin, mutta joka säksättää niin että tekisi mieli laittaa peltorit päähän. Käytin mekkoon ikivanhaa (niin ikään mutsilta aikojen alussa saatua) trikoota, joka on kulkenut kaapeissani viimeiset 25 ellei 30 vuotta. Käyttämäni trikoo on ehkä aavistuksen liian lirua ja venyvää, mutta mallin yläosasta pidän kovasti. Ensimmäistä kertaa käytin ryptykseen framilonia, ja se täytyikin tehdä pariin otteeseen, sillä ekalla kerralla venytin nauhaa aivan liikaa. Vähän mulle on vielä epäselvää mitä eroa on sillä, käyttääkö rypyttämiseen kumpparia, framilonia vai rypyryslankoja, mutta ehkä se joku kaunis päivä mulle valkenee.

20160814_101739

 

Sanna

2 kommenttia

Kategoria(t): Käsityöt

Kässäilyä ja karjiksia

Viime viikonloppuna vietettiin suvun tuoreimman jäsenen ristiäisiä. Suloinen typy sai kauniin nimen! Lahjaksi kirjailin sankarille runotaulun ja ompelin tilkkupeiton. Facen Ompeluelämää -ryhmästä opin, että tilkkupeitton tikkaukset kannattaa harsia ennen varsinaisia tikkauksia – ja toden totta, peittoon ei tullut sellaisia ryppyjä kuin aikasempiin peittoihini. Missään omistamissani tilkkutyökirjoissa ei puhuta harsimisesta, ainoastaan peiton hakaneulaamisesta. (Työvaihe, jota inhoan! Johtuu tosin siitä että mulla on puuhaan ihan liian pienet neulat. Olisi kannattanut ostaa isommat, mutta sniiduilin.)

20160227_084908

Kirjoin Johanna Venhon runon (Sillä on silmät supussa, se on viikon vanha pakkaus. Ihmisen lapsi nupussa, sille kuuluu kaikki rakkaus) äitini tekmälle vanhalle tyynyliinalle. Kuopus piirsi mulle bambin ja köynnös on muistaakseni Karin Holmbergin kirjontakirjasta Små och stora broderier.

20160227_105658

Kylläpä kirjominen onkin kivaa! Pitäisi keksiä jotakin järkevää kirjottavaa – kuka enää tarvitsee tarjotintelinettä tai käsipyyhkeiden suojaliinaa. Kirjottu pöytäliinakin tuntuu hiukan liioitellulta. Kirjoessa ei tosin voi katsoa telkkaria, vaan katseen on kohdistuttava herkeämättä seuraavaan pistoon.

Äiti katseli aikaansaannostani hetken ja totesi tehneensä tyynyliinan oppikoulun neljännellä luokalla eli 13-14-vuotiaana. Siis virkannut lakanapitsin (noin puoli metriä), kirjonut nimikirjaimensa sen lisäksi, että ompeli tietysti itse liinan. Mä myös muistan yläasteella tehneeni tyytyliinan – ilman pitsiä, aikapaljon yksinkertaisemmin saumoin ja harakanvarvaskirjailuin. Mun pojat taisi ommella yöpökät. Opetussuunnitelmat ovat viidessäkymmenessä vuodessa kyllä jonkin verran helpottuneet.

20160227_101624

Sisko toivoi, että tekisimme juhliin karjalanpiirakoita – tai kai niitä on kutsuttava riisipiirakoiksi, koska ruisjauhoja ei kerran käytetä – ja toki me teimme! Ja siitä tulikin tähän asti paras satsimme.

Rypyttävät kädet.

Rypyttävät kädet.

Resepti on Gluteenitonta leivontaa -blogista. Tein kaksinkertaisen annoksen, mutta tattarijauhoja upposi taikinaan kuitenkin paljon ohjetta enemmän. Määrän suhteen onkin mentävä näppituntumalla – jauhona on laitettava niin paljon kunnes tuntuma on hyvä. Pulikka on kaulitsemisessa ehdoton ja ympyrämuoto soikiota huomattavasti toimivampi. Laatuaikaa parhaimmillaan!

20160213_162938

 

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Käsityöt

Valmis!

20151107_131553

Vihdoin. Villis on ollut puikoilla noin vuoden, ja tuskallista on ollut. Muita ihania -blogin Tiinan innoittamana aloitin kirjoneulevillatakin. Takki on kolmosen puikoilla neulottu, Maija-langasta, ja väreiksi valikoitui suunnitelmista poiketen hempeät pastellivärit. Toisin kuin yleensä, mulla ei ollut mallia tähän takkiin, vaan suunnittelin ja laskin mallin ihan ite!

20151107_133015

Aikuisena en ole matikkaa (muutamaa duunijuttua lukuunottamatta) tarvinnut juuri muuhun kuin neulemallien laskemiseen.

Takista tuli naftimpi kuin ajattelin (istuva, kommentoi eräs), mutta napit sentään menee kiinni. Hihan pyöriöitä kavennellessa tuli mutsille soitettua pariin otteeseen, ja niistä tulikin hyvät. En muista juurikaan isoja kirjoneuletöitä tehneeni, sikäli ihan kunnianhimoinen suunnitelma. Kokemattomuus kirjoneuleissa näkyy etenkin kappaleiden reunimmaisissa kuvioissa – miten ne olikin aivan mahdoton saada neulottua niin, ettei lanka olisi vingertänyt johonkin suuntaan. Sivusaumojen kohdalla kuvioita täytyikin hieman entrata silmukoimalla.

20151107_131731

Pientä parannusta silmukoinnein.

Muuten viikonloppu on mennyt appea juhliessa (80v) ja faijaa muistaessa. Tänään on myös se päivä vuodesta, jolloin viritetään kausivalot ja sytytetään syksyn ekat kynttilät. Kohta lenkille.

Heijastuksessa tämä isänpäivän kohokohta: Rooman derby.

Heijastuksessa lienee isänpäivän kohokohta: il derby della capitale.

 

 

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Syyskuu on lempikuukausi

20150927_114517

Viime aikojen kässäilyt ovat jääneet vähiin. Ajatuksen tasolla tahtoisin neuloa; pian alkaa villatakkiaika, joten kiva olisi jos takki valmistuisi. Mutta en vaan saa aikaiseksi.

Sen sijaan olen virkannut töppösiä tuolinjalkoihin.

Sen sijaan olen virkannut töppösiä tuolinjalkoihin.

Yhden järkevän kässäilyn olen saanut aikaiseksi: hypistelymuhvin. Duunin Novellikoukuissa kässäilemme hyväntekeväisyyteen ja nyt on aloitteilla hypistelymuhvit läheiseen palvelutaloon. Hypistelymuhvien sanotaan rauhoittavan muistisairaita, sillä ne antavat hypisteltävää levottomille käsille.

20150927_173900

20150927_173324

Hypistelymuhvin sisuksissa on kaikenlaista hypisteltävää. Tässä koeversiossa pitsiä, tupsuja ja virkattuja kiekkoja.

Sambiassa kaipasin paljon näitä keltaisia, aurinkoisia ja kylmeneviä päiviä. Kunpa tämä kirkkaus jatkuisi.

20150927_114647

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Bägi Berliiniin

20150715_180527

Olen pitkään kaivannut säällisen kokoista käsi/olkalaukkua. Sellaista jonne mahtuu kirja, lompakko, aurinkolasti, sateenvarjo ja kaikki muut tarpeelliset tilpehöörit. Mistään en ole löytänyt täydellistä & edullista. Onneksi kässä-ässätoveri vinkkasi Hipun blogista ja Hipun Bägi-tutoriaalista.

Tein kassin vanhoista farkuista. Kassiin meni yhdet polvesta hajonneet levikset ja pari palaa toisista farkuista sekä vetoketjullinen tasku yksistä farkuista.

20150710_154746

Vuori on sambialaisesta (tai Sambiasta ostettua) puuvillakangasta. Kauniin väristä, mutta pikkuhousunsuojakuviollista, joten se on omiaan vuorikankaaksi.

20150710_194916

Hippu käski laittamaan kaikkiin kappaleisiin tukikankaan, mutta laitoin vain vuorikankaisiin, sillä ajattelin farkun olevan riittävän jämäkkää. Olisi kannattanut toimia Hipun ohjeen mukaan, sillä eihän loppuun kulutetut farkut mitään tukevaa kangasta enää ole.

Hipun ohjeet olivat hyvät ja selkeät. Kassi valmistui sopivasti muutaman päivän Berliinin matkalle. Berliinissä satoi useampana päivänä, ja kassiin sopi mainiosti lisävaatteet, sateenvarjot ja sadetakki.

Sateesta huolimatta Berliini oli ihana. Olen käynyt Berliinissä vain kerran aikaisemmin, mutta nähtävää riitti.

Tiergartenin neuvostomonumentti.

Tiergartenin neuvostomonumentti.

.

 

20150712_180018

Holokaustin muistomerkki.

20150712_130949

Synagoga.

20150713_111221

Olympiastadion

Viesti muurissa.

Viesti muurissa.

20150714_184301

Tempelhoffin lentokentän kiitoradalla bägi & uuden kukkalenkkarit.

Tempelhofin lentokentän kiitoradalla bägi & uudet kukkalenkkarit.

Tempelhofilla riitti avaruutta.

Tempelhofilla riitti avaruutta.

 

Tekstiilitaidekannanotto.

Tekstiilitaidekannanotto.

Tällä kertaa tietysti gluteenittoman safkan etsiminen toi matkaan oman lisänsä. Hotelliaamiaiset tietysti olivat gluteenittomuuden kannalta käteviä, mutta ravintolakokemukset vaihtelivat. Opimme toimimaan siten, että jos gluteenittomista annoksista kysyttäessä vaikutti siltä, ettei tarjoilijalla ole mitään käsitystä asiasta, on parempi etsiä toinen ravintola. Yksi kiinalainen ravintola ilmoitti kysyttäessä että heillä kaikki on gluteenitonta, mitä oli kyllä vaikea uskoa, sillä mitään gluteenittomuusmainintaa ei missään näkynyt. Yhdessä kahvilassa ehdotettiin samassa tilanteessa pastaa. Sellainen outo piirre vielä gluteenitietoisissakin paikoissa oli, että ne saattoivat ilmoittaa mitkä annokset sisältävät gluteenia. Tarkkana sai siis olla.

Pappahipsteri Karl Marx Alleella.

Pappahipsteri Karl Marx Alleella.

Oikeastaan kaipaisin vielä yhtä kassia, vähän Hipun bägiä pienempää. Onneksi farkkuja on vielä jäljellä.

Vielä pari kuvaa DDR-museosta:

20150714_120003

20150714_120035

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Käsityöt