Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2012

Mies ja hänen aseensa

Ase tekee miehestä miehen. Tämä on globaali stereotypia, johon törmää helposti missä päin maailmaa tahansa. Se toistuu elokuvissa, mainoksissa, lasten leluissa ja leikeissä, taiteessa, kirjallisuudessa, kouluampujien julkaisemissa videoissa ja niin edelleen.

Stereotypian vaarallisuus nousee yhteiskunnalliseen keskusteluun säännöllisesti, viimeksi Hyvinkään ampumisten jälkimainingeissa. Aseiden poistamista yksityishenkilöiden kodeista on vaadittu lukuisissa pääkirjoituksissa, kolumneissa ja poliittisissa puheenvuoroissa. Kriminaalipsykologi Jaana Haapasalo kyseenalaisti aseiden myöntämisen yksityishenkilöille ylipäätään. Aiemmin hän on arvioinut, että metsästys on poikkeava harrastus ja kiinnostus aseisiin on epänormaalia.

Aseiden säilytystä säätelevissä laeissa on tiukentamisen varaa, mutta fanaattisuuden puolelle menevä aseiden vastustaminen on vaarallista siinä kuin asehulluuskin. Toinen näkee aseissa voiman, vallan ja sankaruuden lähteen. Toiselle aseet ovat epänormaali ja vaarallinen tapa toteuttaa vääränlaista maskuliinisuutta. Koska miehen ja hänen aseensa suhde on lähtökohtaisesti epäterve, suhde pitää katkaista poistamalla aseet kaikkien ulottuvilta.

Kummatkin ääripäät vahvistavat samaa stereotypiaa mystifioimalla aseita ja miehen ja aseen välistä suhdetta. Siksi yliampuva asevastaisuus voi pahimmillaan jopa ruokkia aseväkivallan riskiä. Kieltämisen sijaan stereotypiat tulisi purkaa. Niin kauan kun puhutaan käyttäytymisestä jolla ei rikota lakeja, tähän tulisi pystyä ilman turhaa arvottamista.

On olemassa miljoona eri tapaa toteuttaa mieheyttä, naiseutta ja ihmisyyttä. Jokaisella on oikeus löytää oma tapansa, eikä ns. perinteistä äijämeininkiä saa tarjota ainoana mahdollisena miehenä olemisen mallina. Tämän itsestäänselvyyden sanojilta unohtuu tosin usein se, että miehisyyttään perinteisemmin rakentavien ihmisten tapa olla olemassa on edelleen yhteiskunnallisesti aivan hyväksyttyä. Mies voi tunnistaa ja hyväksyä itsessään vaikkapa metsästäjän ja monia muita äijämäisiä piirteitä siitä huolimatta, että hän ymmärtää nämä(kin) piirteet kulttuurinsa ja kivikautisten geeniensä tuotoksiksi.

Oma suhteeni aseisiin on metsästyksen harrastajana ristiriitainen. Ampumistilanteet ovat harvoin metsään ehtivälle kaupunkilaiselle sen verran harvinaisia, että pitkän tauon jälkeen radalla harjoitteleminenkin on hieman pelottavaa. Joskus ampumistilanteista pamauksineen ja rekyylin tömähdyksineen tulee myös äijämäisiä kicksejä. Mitä enemmän ampumista harjoittelee, sitä arkisemmaksi vähemmän äijämäiseksi se muuttuu. Metsässä liikkuessa ase ei pääsääntöisesti juuri eroa marjaämpäristä, paitsi että marjaämpärille on siellä paljon useammin käyttöä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Metsästys