Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2014

Joulujuttuja

Hiukan tuli kässäiltyä täksikin jouluksi, mutta aika maltillisesti. Itselleni, siskoille ja ompeleville ystäville askartelin neulatyynysormukset. Niistä tuli aika mainiot, saa nähdä ovatko niin kätsyt kuin ajattelen niiden olevan. Ohjeen bongasin täältä. Kierrekorkkeja haalin duunin pikkujouluista.

20141216_223335

 

Jannelle ompelin nikkarointivyön. Malli on ikivanhan kässäkerholehden (ysäriltä) ompelijan vyö – jätin vaan neulatyynyn pois ja tarranauhakiinnityksen tilalle laitoin jostakin roskiin päätyneestä repusta irrottamani soljen. Materiaalina (jälleen kerran) kahdet vanhat farkut. Esikoinen kysyi melko epäuskoisesti, että mitä se ees nikkaroi kun esittelin aikaansaannostani hänelle.

20141229_112130

20141229_105205

Nallelangasta & Norosta neuloin muutamat joogasukat (näistä ei ole kuvaa, mutta joustinneuletta, ei kantapäätä eikä terää) ja puuvillalangasta virkkasin parit tiskirätit.

20141221_112319

Sain kivoja lahjoja: kaksi Omin käsin -lehteä 50- ja 60-luvuilta. Toisessa mainostetaan Rondo-lankaa – jota löytyy mun lanka-arkusta! Äidin peruja. Harmi että vyötteestä on vain puolikas jäljellä. Siitä tosin selviää että mun Rondo Mohairini on Valvillan ajoilta eli vuosilta 1978-1991, kun taas lehden mainoksessa mainitaan Villayhtymä Oy (1960-1969).

20141229_110705

Kaikken päräyttävin lahja oli kapalevylle liimattu, seinälle ripustettava Afrikan-kartta vuodelta 1988. Kartta oli meillä Sambiassa vessan seinällä (sillä seurauksella, että esikoinen osasi todella varhain suht täsmällisesti nimetä & piirtää kartalle Saharan eteläpuolisen Afrikan maat). Toimme repaleisen julisteen mukanamme Suomeen, ja vihdoin (vihdoin!) se on seinällä. Kartta on meille kaikille tärkeä.

20141226_102747

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Tikli & tapani

Uudet kynttilälyhdyt.

Uudet kynttilälyhdyt.

Pidin kirjasta kovasti. Tarttin esikoisen Jumalat juhlivat öisin luin opiskelijana, 90-luvun alkupuolella, ja olin aivan tavattoman vaikuttunut. Tikli ei tehnyt ehkä aivan yhtä järisyttävää vaikutusta, mutta oli yhtä kaikki tosi tosi hyvä.

Kirjan päähenkilö on Theo Decker, jonka elämää seuraamme 13-vuotiaasta aikuiseksi. 13-vuotias Theo on äitinsä kanssa matkalla kouluun, jossa on tarkoitus keskustella Theon määräaikaisesta erottamisesta. Rankkasade yllättää heidät ja he juoksevat sadetta pakoon Metropolitan Museum of Art -museoon. Taidehistoriaa opiskellut äiti päättää käyttää tilanteen hyödyksi ja ostaa liput museoon. Hän pitää Theolle innostuneen esitelmän Carel Fabritiuksen (1622-1654) maalauksesta Tikli. Theo olisi paljon mieluummin nauttinut aamupalasta kuin taiteesta eikä jaa äitinsä innostusta. Sen sijaan hän huomaa vanhan miehen seurassa kulkevan tytön (kirkkaan punainen tukka, ilkikuriset ja oudot kasvot, hunajanruskeat silmät). Äiti päättää vielä käydä vilkaisemassa Rembrantin Anatomian oppituntia, mutta Theo jää notkumaan punatukkaisen tytön ja tämän seurassa olevan vanhan valkohapsisien miehen lähettyville.

Seuraavassa hetkessä museossa räjähtää. Äiti kuolee (käy ilmi vasta myöhemmin), mutta Theo selviää hengissä. Toettuaan hän havaitsee pimeyden, rojun ja pölyn keskellä kuolemaa tekevän miehen (tytön seurassa ollut vanhus). Miehen vieressä maassa on Tikli. Vanhus luulee Theoa tytöksi, hourailee ja puhuu sekavia – ilmiselvästi menneisyyden asioita. Hän kehottaa Theoa ottamaan maalauksen (tarkoittaen jotakin muuta, toisessa ajassa ja paikassa ollutta tavaraa), käärimään sen sanomalehteen ja pakkaamaan matka-arkkuun. Lopuksi mies vielä ottaa kultasormuksen sormestaan ja sanoo ”Hobart & Blackwell” sekä kehottaa painamaan vihreää kelloa. Vanhus korahtaa ja kuolee. Theo yrittää etsiä äitiään, muttei löydä ja onnistuu lopulta harhailemaan ulos museosta Tikli ja sormus mukanaan.

Räjähdyksestä alkaa Theon äiditön elämä. Isä on juoppo ja hulttio, joka on jättänyt perheensä. Äiti ja Theo ovat – tai olivat olleet – kiinteä kaksikko, toisilleen ainoat.

Ensin Theo asuu rikkaan koulutoverinsa luona Park Avenuella, sitten isä ja tämän uusi naisystävä hakevat Theon luokseen Las Vegasiin. Ennen Vegasiin muuttoa Theo etsii liikkeen ”Hobart & Blackwell” (antiikkikauppa), soittaa vihreää kelloa ja antaa oven avanneelle miehelle, Hobielle kultasormuksen. Miehen luona asuu räjähdyksessä pahoin vammautunut punatukkainen tyttö Pippa.

Las Vegasissa Theo tutustuu ikäiseensä poikaan, ukrainalaiseen Borikseen. Theon isä ja tämän nainen ovat paljon pois kotoa (Theolle on epäselvää missä) ja Theo saa pärjätä pääasiassa itsekseen. Myös Boriksen alkoholisoitunut isä työskentelee muualla, joten poikien on pärjättävä keskenään. He juovat vodkaa, varastavat ruokaa ja herkkuja, käyttävät huumeita, lintsaavat koulusta ja katselevat elokuvia.

Lopulta Theon isä kuolee ja Theo tekee pitkän ja vaivalloisen matkan itsekseen takaisin New Yorkiin. Hän jää Hobien luo. Koko ajan Tikli kulkee hänen mukanaan, samoin kuin pelko paljastumisesta.

Koskettavinta kirjassa oli teinipoikien, Theon ja Boriksen, välinen ystävyys sekä Theon pakkomielteinen ja yksipuolinen rakkaus Pippaan. Ja tietysti äidin kaipuu. Nuori Theo näkee unia äidistä, tai oikeammin poissa olevasta äidistä; äidistä joka istuu ohi ajavassa taksissa, joka ei odota tapaamisesta myöhästynyttä Theoa ja joka ei vastaa puhelimeen. Unet pysähdyttivät, vaikka ne vain mainittiin sivun puolikkaassa.

Oma isäni kuoli kaksikymmentä vuotta sitten tammikuussa. Tapaninpäivänä näin hänet viimeisen kerran. Olin lähdössä lapsuudenkodistani Helsinkiin ja faija oli lähdössä mökille. Hän istui keittiönpöydän ääressä ja veti kenkiä jalkaan. ”Ole ihmisiksi”, mä sanoin lähtiessäni. ”Aina”, hän vastasi ja hymyili.

Minäkin näin unia pitkään kuoleman jälkeen ja monta vuotta aina joulun ja tammikuun kieppeillä. Unissa oli aina sama juju: tiesin että faija tulee kuolemaan, mutta ikinä en ehtinyt paikalle ajoissa. Kolme unta muistan yhä, osin erittäin yksityiskohtaiseksi, vaikken ole niitä ole enää vuosikausiin nähnyt. Yhdessä faija teki itsemurhan. Sain viestin käsiini vielä kun hän oli elossa, mutta en ehtinyt ajoissa paikalle. Toisessa faija jäi sotavangiksi (silloin oli Jugoslavian sota) ja teloitettiin. Kolmannessa lääkäri antoi vain vähän elinaikaa. Diagnoosia en tosin muista.

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, suurin suru ja ikävä ovat laantuneet jo aikaa sitten. Silti välillä tulee mieleen että miltä faija näyttäisi nyt, lähes seitsemänkymppisenä? Vieläkö hänen kanssaan tulisi riideltyä ja miten ihmeessä hän selviytyisi yhteiskunnassa, jossa missään ei saa enää polttaa?

20141223_200225

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

Pikkujuttuja

Tänään on iltavuoro – harvinaista herkkua nämä rauhalliset arkiaamut! Aurinko ulkona, Tuuli ja Outi Pyy Radio Helsingissä ja kahvi & kudin käden ulottuvilla.

Syksyn suurempien kässäilyjen jälkeen on tullut neulottua pikkujuttuja: parit lapaset ja pari pipoa. Säärystimet on puikoilla.

Sisko neuloi mulle syvällä ysärillä baskerin, jota olen uskollisesti siitä lähtien käyttänyt. Baskeri on ollut täydellinen päähine kylmeneviin säihin, mutta nyt se on kadonnut. On siis täytynyt ryhtyä pipopuuhiin.

Lapasista tulee tuplat. Noroa meni lapasiin 47g ja Austerman Step -lankaa 37g.

Lapasista tulee tuplat. Noroa meni lapasiin 47g ja Austerman Step -lankaa 37g.

Musta  pipo on SMC:n alpakkaa ja ohje on Anu Harkilta.  Lankaa pipoon meni 62g. Muuten ole pipoon tyytyvänen, mutta sen reuna kipristyy. Ilmeisesti olisi kannattanut neuloa 2 oikein 2 nurin -resori eikä 3 oikein 1 nurin. Kuvassa vielä puikoilla oleva pipo on mallia Rikke. Lankana on Riiasta ostettu Alvita Alpaka superfine, jota meni 88g. Pipon ekasta versiosta tuli v a l t a v a. Purin puoleen väliin, lyhensin pipoa reilusti ja neuloin kavennukset uudestaan. Piposta tuli jo parempi, mutta ompelin vielä pienet vekit päälaelle, jottei hiippa roikkuisi niin alhaalla. Nyt pipo näyttää kivalta edestäpäin, mutta takaa hieman hullulta. 20141204_085856 20141204_090105

20141204_090611

Olipa hankala kuvata ite!

Viime viikonloppuna Itiksen kierrätyskeskuksesta löytyi mainio jakkara. Sinne päätyvät keskeneräiset duunit somasti kannen alle piiloon. 20141130_122024   20141130_122539

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt