Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2014

Sukkia ja kukkia

20141011_133930

Reilu vuosi sitten hankin kolme kerää kauan kauan kuolaamaani Noron sukkalankaa. Sukat neuloin viime syksynä, ja pettymys oli valtava, kun reilun puolen vuoden käytön jälkeen kummankin sukan pohjassa oli mojovat reiät.

20141101_152843

Kollega vinkkasi kestävästä Austermann Step -sukkalangasta, jota onneksi löytyi suosikkikaupastani Tikatasta. Säästin risoista sukista varret, neuloin niihin uudet terät sekä uudet resorit sukansuihin vanhojen löpsähtäneiden tilalle. Austermann Step tuntuu ihanalta, siinä on jojobaa, aloe veraa ja on hyvä neuloa. Suosikkilanka! Noroa on vielä yli 2 kerää jäljellä. Päätynee lapasiksi ja ehkä säärystimiksi.

20141101_152032

Kuvan punaiset  sukat ovat noin 30 vuotta vanhat.  Äiti teki ne mulle (hiihtosukiksi muistaakseni), kun olin ala-asteella. 17-vuotiaan Jannen (joka silloin oli Ramones-fani) mielestä punavalkoraidalliset sukat olivat erihienot. Uunituoreena tyttöystävänä annoin sukat Jannelle, ja silloin äiti neuloi niihin uudet terät. Sittemmin esikoinen on ominut sukat itselleen (tietämättömänä Ramonesin ja tasaraidan suhteesta tosin), eikä niissä edelleenkään ole reiän reikää. Oi aikoja, oi lankoja.

***

Lokakuussa urakoin torkkupeittoa jämälangoista virkatuista kukkasista. Kukka on malliltaan afrikkalainen kukka tai afrikankukka. Nimensä se on Unelmien talo & koti -lehden mukaan saanut siitä, että malli on ensimmäisen kerran julkaistu eteläafrikkalaisessa aikakauslehdessä.

Kukka on helppo ja nopea virkata, kuvalliset ohjeet löytyvät esim. täältä. Nopeasti peitto ei silti valmistunut. Ensimmäiset kukat virkkasin automatkalla Ruisrockiiin kesällä 2011, ja sen jälkeen kukkasia on syntynyt puuskittain.

20141030_085435

Lankaa peittoon meni kaikkiaan noin 1800g.

Pyrkimyksenäni oli käyttää peittoon lähinnä villasekoitelankoja, mutta on sinne pari akryylikukkaakin päätynyt. Tähtäimessä olleen 170 kukan jälkeen havaitsin, etteivät ne riitä tarpeeksi suureen peittoon. Kukkien uloimpaan kehään käyttämäni vauvankakan värinen supersportwash-lanka oli loppunut, joten virkkasin peittoon lisäksi 55 vihreäreunaista kukkaa. Vihreäkin lanka on äidiltä saatu (alun perin luonnonvalkoinen täysvillainen purkulanka, jonka värjäsin muutama kesä sitten oliivinvihreällä dylonilla), ja yllättävän kivasti värit sopivat yhteen. Kukat yhdistin ompelemalla.

20141030_085953

Parit stiblutkin mahtuivat mukaan.

Pari stiblukukkaakin näyttää mahtuneen mukaan.

Jämälankapeiton hankaluus on se, etteivät kaikki kukat ole aivan samankokoisia. Jonkin verran siis jouduin venyttämään kukkasia yhdistämisessä ja se kyllä näkyy lopputuloksessa. Myös reunuksen virkkaaminen pitkillä pylväillä ei ollut paras valinta, sillä vihreä villalanka on supersportwashia paksumpaa ja reunat jäivät ikävästi lörpottämään. Mutta ei haittaa, sillä peitto on ihana! Painava ja todella lämmin! Nyt on mihin kääriytyä kun sataa räntää ja maailma köykkii.

Jämäkeristä pääsin mukavasti eroon, mutta vihreää villaa jäi vielä 350g jäljelle. Mihinhän sen käyttäisi? Peittoon mätsäävään tyynyyn?Päälipuoli yksivärisistä kukkasista ja tausta pylväistä? No, nyt just sukkalangat odottavat ja virkkuukiintiö on joksikin aikaa täysi, joten tässä on aikaa miettiä.

20141030_092700

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Tulkoon talvi!

Tällä viikolla ilma tuntui sillä lailla syksyiseltä, että tohdin vetää villamekon ylleni, ja sehän on aivan täydellinen vaate. Huoleton ja helppo, ei kuuma eikä kylmä, ei purista ja kutittaakin vain vähän. Pukeminenkin on vaivatonta! Mitään muita pukineita en enää haluaisi käyttää, tuulettaisin vaan mekon öisin partsilla ja aamulla taas hulauttaisin sen päälle. Lähimmäisystävällisempi ratkaisu voisi olla toinen mekko.

Mekkoon kului lankaa 384g

Mekkoon kului lankaa 384g

Kasasin mekkoa varten kaikki harmaan, sinisen, vihreän ja lilan sävyiset nallelankaa ohuemmat jämälangat ajatuksena tasahko raita ja pitkähkö tunika. Neuloin vihreästä vironvillasta mallitilkun, syötin sen mitat ja omat mittani Raglanifyyn, valitsin raglalisäykset ja loin mallin. Olen aikaisemmin tehnyt Raglanifyn laskuilla yhden paidan ja se onnistui kertaneulomisella, toisin kuin tämä. Laskelman mukaan kavensin kädenteiden jälkeen vyötärölle saakka, ja sen jälkeen aloitin levennykset helmaa varten. Neulottuani lantiolle asti sovitin ja havaitsin, että niillä kavennuksilla mekosta tuli erittäin keskivartaloa korostava. Mekko oli siis purettava empirelinjaan saakka ja mietittävä kavennuksen ja levennykset uudestaan. Mallia levennyksiin katsoin Novitan Palmikkotunikan ohjeesta ja jatkoin tikuttelua. Välillä piti neuloa hihat, jotta selviäisi miten pitkään helmaan langat riittää. Lopuksi neuloin pääntielle ja helmaan resorit kaksinkertaisesta lilasta mohairista. Sitten vielä purin hihat, sillä niistä tuli ekalla yrittämällä turhan leveät ja vaihdoin puikot puolta numeroa pienempiin.

n. 25 purettua raitaa.

n. 25 purettua raitaa.

Kaiken kaikkiaan aikaa mekon neulomiseen meni vajaa kuukausi. Suurin duuni oli päättelemisessä, mutta sekin sujui Hakekaa kätilön ensimmäisen tuotantokauden siivittämänä. Mekon neulomiseen syntyi aivan valtava himo – kaikki muu oleminen tuntui turhuudelta ja hukkaan heitetyltä ajalta. Seurauksena yläselän jumi, joka vieläkin herättää aamuöisin. Mutta on mekko sen väärti. Toivottavasti talvesta tulee kylmä ja luminen.

Sanna

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt