Olen pitänyt hiihtoloman. Hiihdosta lomalla ei tosin ollut tietoakaan, mutta Pietarissa oli sentään aurinkoisia pakkaspäiviä. Teinien kanssa matkustaminen on siitä rasittavaa (ja tulee joka kerta yllätyksenä), että heidän mielenkiintonsa kohdistuu poikkeuksetta lähimpään ostoskeskukseen ja sen mukanaan tuomiin shoppailumahdollisuuksiin. Itseään kunnioittavan aikuismatkailijan mielestä tämä on sietämätöntä. Toinen superrasittava seikka on teinien aamu-unisuus. Päivät menee maatessa ja madot kaikkien muiden suihin ennen kuin teinimme vääntäytyvät punkasta aamupalalle.
Eriävistä intresseistä huolimatta näimme lähimmän ostoshelvetin lisäksi myös kaunista Pietaria ja Karjalan kannasta sekä söimme paikallisia herkkuja: stroganovia, borssikeittoa, pelmeneitä, plovia, munakoisoa georgialaisttain sekä syrnikkejä eli rahkalettuja.
***
Loppuviikosta pidimme kässä-ässätoverin kanssa leggarilanit. Otimme mitat Mallikelpoisen ohjeen mukaan, piirsimme kaavat, pohdimme haarakaaren mittaa (laskukaavaa en ymmärrä ollenkaan), mallia (mitä pyöreämpi pylly, sitä jyrkempi kaari) ja paikkaa (reiden leveydestä sisään vai ulospäin). Lopulta, useamman tunnin ihmettelyn jälkeen, saimme kaavat piirrettyä. Eka itse piirtämäni kaava! Hieman sitä pitää vielä parantaa (syventää haarakaarta, kaventaa nilkan ympärystä, lyhentää istumapituutta), mutta suht hyvät leggarit sain tälläkin versiollakin valmiiksi. Itse leggareiden käytöstä en ole ihan varma – kässä-ässätoveri tosin totesi niiden olevan omiaan kesäpuumailuun (ohut eläinkuosinen kangas). Yöputsin housuiksi ne nyt ainakin käyvät.
Vikan lomapäivän kunniaksi kävin Oulunkylän Lankamaailmassa. Haaveissa välkkyy kirjoneulevillatakki.