Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2011

Eettisyysbonusta yritysjohdolle?

Valtionyritysten palkitsemisjärjestelmien vastuullisuutta on arvioitu vain johtajien saamien bonusten määrän perusteella. Voisiko yhteiskuntavastuu näkyä myös palkkioiden myöntöperusteissa?

EK:n toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen käski hallitusta pitämään näppinsä erossa valtionyritysten johdon palkoista. Kommentissa ei ole mitään yllättävää, mutta perustelu oli tavanomaista suorempi: Pulkkisen mukaan näkökulma talouteen on väärä, ”jos talous- ja veropolitiikan punaiseksi langaksi asetetaan joku oikeudenmukaisuus”. Siis joku oikeudenmukaisuus? Pointsit rehellisyydestä Pulkkiselle.

Samaan aikaan poliitikot ja tutkijat moittivat valtionyhtiöitä ylilyönneistä johdon palkitsemiskäytännöissä. Pörssin ulkopuolisten valtionyhtiöiden johtajien ansiot nousivat viime vuonna keskimäärin 9,5 prosentilla, kun rivityöntekijöiden ansionnousuprosentti oli 2,6. Patrian Jarmo Leppiniemi ylsi peräti 50 prosentin bonukseen, vaikka valtio on ohjeistanut bonusten enimmäismääräksi enintään 40 prosenttia peruspalkasta.

Vastuullisuus on nähty palkitsemiskeskusteluissa vain palkkioiden oikean tason määrittelemisenä, mutta ihan yhtä hyvin yhteiskuntavastuu voitaisiin huomioida myös bonusten maksamisperusteissa. Jos kovien palkkojen ja bonusten maksaminen on niin välttämätöntä kuin Etelärannasta annetaan ymmärtää, niin voitaisiinko johdon palkitsemista käyttää johonkin muuhunkin kuin tuloskunnon tavoitteluun? Mitäs, jos käännettäisiin Pulkkisen ajatus päälaelleen ja otettaisiin se ”joku” oikeudenmukaisuus yritysjohdon palkitsemisjärjestelyiden punaiseksi langaksi? Eli valtionyritysten johtoa ei palkittaisi ainakaan pelkästään hyvästä taloudellisesta tuloksesta, vaan myös siitä, miten vastuullisesti yritys toimii?

Tämä sopisi mainiosti sekä edellisen että nykyisen hallituksen linjauksiin. Edellinen päätti edistää vastuullisuuden huomioimista valtionyrityksissä, ja myös uudessa hallituksessa omistajaohjauksesta vastaava Heidi Hautala korosti ensi töikseen yritysvastuun merkitystä.

Bonusten tarjoama porkkana voisi olla lainsäätäjän käyttämän kepin tavoin keino, joka muuttaa yritysten toimintaa ihan oikeasti eettisemmäksi sen sijaan, että vastuullisuus näkyisi lähinnä juhlapuheissa. Tietysti asia voitasiin huomoida myös rivihenkilöstön palkitsemisessa.

Jos joku ryhtyisi asiaa ajamaan, sitä vastustettaisiin epäilemättä siksi, että vahvempi eettisyys toisi valtionyhtiöille lisäkustannuksia joita kilpailijoilla ei ole. Näin voi toki olla, mutta tällä perusteella mitä tahansa vastuutonta toimintaa voidaan perustella sillä, että ”ylimääräinen” vastuullisuus haittaa yritysten kilpailukykyä.

Kulkeeko hyväksyttävän vastuuttomuuden raja lapsityövoiman hyväksikäytössä, nälkäpalkoissa vai työ- ja ihmisoikeuksien polkemisessa? Näiden kaikkien välttäminen voi tuoda yrityksille lisäkustannuksia. Kilpailukykyyn ja ylimääräisiin kustannuksiin vetoaminen tarkoittaa viime kädessä sitä, että vastuullisuuden oikea taso määritellään kaikkein vastuuttomimmin toimivissa yrityksissä.

Huoli kilpailukyvyn menettämisestä voi osoittautua aiheettomaksi, sillä moni yksityisestikin omistettu yritys on jo ryhtynyt palkitsemaan johtajiaan – ja henkilöstöään – vastuullisuudesta. Maailman suurimpiin yrityksiin kuuluva HSBC-pankki kertoo kääntäneensä jätemääränsä sekä sähkön- ja vedenkulutuksensa laskuun vastuullisuusbonusten avulla.

Sen jälkeen, kun bonusten taso ja myöntämiskriteerit on saatu kohdalleen, vastuullisen yrityksen kannattaa uhrata hetki myös sille, minkälaisia etuuksia se konkreettisesti antaa. Uskomattomin esimerkki on saksalainen vakuutusyhtiö, joka palkitsi johtoaan ja henkilöstöään orgioilla ja ilmaisilla prostituoiduilla.

Budabestilaisessa kylpylässä tarjottu bonusjärjestelmä rakentui värikoodeille: seksiä tarjoavat prostituoidut ja ”tavalliset” pr-emännät eroteltiin toisistaan punaisin ja keltaisin värinauhoin. Valkoista värinauhaa kantavat prostituoidut oli varattu vain johdolle ja parhaille myyjille.

Salailusta yritystä ei voi syyttää, sillä palkintoreissusta julkaistiin jälkikäteen juttu yhtiön henkilöstölehdessä. En ole varma mitä sukupuolikiintiöistä pitäisi ajatella, mutta jollain ilveellä yritysten johtoon olisi hyvä saada myös naisia.

janne

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maailmanparannus

Perjantain leffavalinta?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Muu elämä

Mission: Impossible


Persujen kokemattomat keltanokat pitivät sekä ehdottomuudellaan että erinäisillä toilailuillaan huolen siitä, että Soinin oli pakko kieltäytyä kompromisseista hallitusneuvotteluissa. Persujen ”suoraselkäisyys”, vaalitappio ja pelko kannatuksen laskun jatkumisesta ajoi muutkin puolueet totuttua tiukemmalle linjalle.

Lopputulos on, että matikka ei täsmää. Eduskunnassa on kahdeksan puoluetta, joiden äänisaaliit olivat vaaleissa 4-20 prosentin haarukassa. Jokainen hallitukseen haluava joutuu siis tinkimään tavoitteistaan. Kompromissien tekemisen voi lopettaa sitten, kun oma äänisaalis on 50 prosentin paremmalla puolella.

Vaalien alla persut määrittelivät politiikan asialistan. Vaalien jälkeen puolue on onnistunut panemaan uusiksi poliittisen neuvottelukulttuurin. Mitähän seuraavaksi?

janne

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maailmanparannus