Lyhyesti: 43 kirjaa ja 95 lintua.
Arktika meni (taas!) sivu suun ja tosi paljon vesiluntuja jäi näkemättä ja jostain syystä myös kesän kerttuja ja kerttusia kuuntelematta. Sykähdyttävin lintuhavainto oli joulukuussa ruokinnalla piipahtanut harmaapäätikka, elämäni ensimmäinen.
Sitten kirjoihin:
Määrään olen tyytyväinen. Ikuinen tavoite toki on Helmet-lukuhaasteen 50 kirjaa, mutta saa nähdä yllänkö siihen koskaan. Itse haastetta olen täytellyt laiskasti, listannut aina kunkin kirjan kohdalla mihin kaikkiin kohtiin kirja sopii. Tällä metodilla tuloksesta näkyy, etten ole lukenut novelleja, sarjakuvia, runoja enkä lastenkirjoja. Enkä lähi-idästä kotoisin olevia kirjailijoita. Lisäksi kohdat 47-48 (kaksi kirjaa, joiden kirjailijat ovat samasta suvusta tai perheestä) jäivät tyhjiksi. Yhteensä siis 6 tyhjää haastekohtaa.
Arttu Tuomainen: Verivelka / Hyvitys / Vaiettu /
Arttu Tuomaisen Delta-sarja on tullun instan kirjagramissa vastaan useamman kerran. Tuomaisen poliisit Linda Toivonen, Henrik Oksman ja Jari Paloviita ovat kiinnostavia ja kokonaisia, samalla toki aivan hajalla, kuka mistäkin syystä. Pori ei kaupunkina ole erityisen kiinnostava, mutta toimii hyvin pikkukaupunkimiljöönä. Neljäs osa Häväistyt mulla on vielä lukematta.
Kirjat sopivat Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. (mulle uusi kirjailija), 7. (kertoo ystävyydestä), 11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä), 29 (kuvataan hyvää ja pahaa) ja 32. (kirjassa rikotaan yhteisön normeja).
Miriam Toews: Naiset puhuvat ; suomentanut Kaisa Kattelus
Kirja on erityisen karmea, koska se perustuu tositapahtumiin. Bolivian Manitobassa sijaitsevassa eristäytyneessä uskonnollisessa mennoniitta yhteisössä tapahtuu kamalia: naiset heräävät usein aamuisin verissään, pahoinpideltyinä ja kipeinä ilman muistikuvia tai käsitystä siitä mitä yöllä on tapahtunut. Paljastuu, että useat yhteisön miesjäsenet ovat suihkuttaneet naisten makuuhuoneisiin hevosten ja karjan nukuttamiseen tarkoitettua belladonna-uutetta, huumanneet naiset ja raiskanneet heidät. Kukaan ei ole ollut turvassa, eli lapset, ei siskot, ei vaimot. Kirjassa ei kuvata näitä 2000-luvun (!) tapahtumia, vaan kirjassa ollaan niissä kahdessa päivässä, jolloin miehet ovat oikeidenkäynnissä kaupungissa ja naiset kokoontuvat keskustelemaan siitä, mitkä ovat heidän vaihtoehtonsa: 1. ei tehdä mitään 2. jäädään ja taistellaan 3. Lähdetään. Mikään vaihtoehto ei ole helppo; kotona odottaa väkivalta, maailma oman yhteisön ulkopuolella on pelottava, sillä naiset eivät osaa lukea, eivät kirjoittaa eivätkä ole koskaan käyneet yhteisönsä ulkopuolella. Lisäksi ainut kieli, jota he osaavat on Plautdietsch eli alasaksa, jota ei puhuta missään mennoniittayhteisöjen ulkopuolella.
Naiset ovat pyytäneet August Eppin, yhteisöstä karkotetun ja sinne palanneen luku- ja kirjoitustaitoisen nuoren miehen pitämään naisten tapaamisista pöytäkirjaa ja kirjaamaan ylös heidän keskustelunsa.
Kirja ei ole toivoton eikä vailla huumoria, vaikka naisten tilanne on karmaiseva.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. (mulle uusi kirjailija), 11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä), 32. (kirjassa rikotaan yhteisön normeja) ja 35. (kirjassa on oikeudenkäynti).
Tommi Kinnunen: Pimeät kuut : talvikirja
Varoitus: sisältää juonipaljastuksia.
Kansakoulunopettaja Elna Suorajärvi jäi vaivaamaan. Olen tykännyt Kinnusen aiemmista, etenkin Neljän tien risteyksestä sekä Ei kertonut katuvansa -kirjasta, mutta tälle en lämmennyt, en yhtään. Enkä oikein osaa sanoa, että miksi en. Elna on tietysti ikävä tyyppi (vaikkakin omistautunut opettaja) ja häneen on vaikea suhtautua empaattisesti. Elna on kokenut kovia, se on selvä, mutta en pääse yli Jaakon ja kissan kohtelusta. Oli kirjassa paljon sellaista mistä pidin, etenkin luonnon ja vuodenaikojen kuvauksista – ja kapulasiika oli mulle aivan uusi termi! Elnan ja oppilaiden hiihtolenkki jäällä oli valoisa, huikaiseva ja riemastuttava. Pidin myös siitä, että kirja on omistettu väsyneille.
Pimeät kuut sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 2. (jää tai lumi on tärkeässä roolissa) ja 49. (kirja on julkaistu vuonna 2022)
Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen : kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin
Mikä kiinnostava ja merellinen kirja! Lanko suositteli kirjaa kesällä, luonnehti sitä ihanaksi, ja oikeassa olikin: Ihana! Katariina Vuori kirjoittaa kirjoittamisesta, etsimisestä ja löytämisestä. Hän on sattumalta törmännyt tietoon merikapteeni Fridolf Höökistä, joka johdatti 1860-luvulla joukon seikkailunhaluisia suomalaisia Amurinmaahan perustamaan ihanneyhteiskuntaa. Höökiläisten matkan tutkiminen, tietojen etsiminen Fridolfista ja seurueesta, kokonaiskuvan luominen ja utopian pohtiminen vie Vuoren myös oman merimatkansa (ja utopiansa) muistohin. En millään olisi halunnut päästää irti näistä reissuista.
Kirja sopii Helmet lukuhaasteen kohtiin 3. (krja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana),
6. (kirjan on kirjoittanut mulle uusi kirjailija), 14. (kertoo historiallisesta tapahtumasta), 30. (muutetaan uuteen maahan), 31. (kirjassa on jotain mulle tärkeää), 33. ((osa) tapahtumista sijoittuu Afrikkaan), 38. (toteutetaan unelma tai haave) ja 49. (kirja on julkaistu vuonna 2022).
Satu Rämö: Hildur
Tykkäsin kyllä, mutta tämän kanssa kävi niin kuin monen hypetetyn kirjan kanssa: oli hyvä, muttei niiiiiin hyvä. Pidin kaikesta: Hildurista, suomalaisesta kolleastaan, islantilaisiavillapaitoja neulovasta Jakobista, Islannista ja juonesta, mutta joku siloisuus tai steriiliys (tai ehkä laskelmoivuus) jäi vaivaamaan. Aion kyllä ehdottomasti lukea seuraavankin!
Kirja sopii Helmet lukuhaasteen kohtiin 3. (kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana),
30. (muutetaan uuteen maahan), 31. (kirjassa on jotain mulle tärkeää) ja 49. (kirja on julkaistu vuonna 2022).
Stine Pilgaard: Metriä sekunnissa ; suomentanut Anna Skogster
Nauroin ääneen! Nuori perhe muuttaa tanskalaiselle pikkupaikkakunnalle. Mies saa töitä kansanopiston opettajana, nainen (minäkertoja) pitää kysymyspalstaa paikallislehdessä, yrittää (epätoivoisesti) saada ajokorttia ja selviytyä pienen paikkakunnan sosiaalista suhteista ja vauvavuodesta. Sosiaalinen kömpelyys, vanhemmuuskompuroinnit ja ajokatastrofit on kuvattu varsin terävästi ja hersyvästi, kosketuspintaa löytyy. Suositus!
Kirja sopii Helmet lukuhaasteen 6. (kirjan on kirjoittanut mulle uusi kirjailija), 31. (kirjassa on jotain mulle tärkeää), 37. (kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle) ja 49. (kirja on julkaistu vuonna 2022).
Joel Elstelä: Sirkusleijonan mieli : romaani
Olipa työläs luettava. Verkkainen eteneminen, pahan aavistus ja sirkustirehtööri Egon Heuchlerin (loppumaton) päänsisäinen monologi aiheuttivat ajoittaisen suossa tarpomisen tunteen. Parasta teoksessa olivat kännikuvaukset ja nuhruinen sirkusmiljöö. Ja jokin (en osaa sanoa tarkalleen että mikä) kerronnassa toi mieleen Moskovaan saapuvan Saatanan.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1. (yhdistetään faktaa ja fiktiota), 6. (minulle uusi kirjailija) ja 20. (kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä).
Taylor Jenkins Reid: Juhlat Malibussa ; suomentaneet Riina Vuokko ja Jaakko Kankaanpää
En tajua mistä tämä kirja tuli mun varauslistalle. Ei oikein ole mun genreä, mutta luin silti. Ihan vetävää(hköä) viihdettä ja ihmissuhdesäätöä, seurapiirejä, surffausta ja perhesuhteita ja -salaisuuksia.
Kirja sopii Helmet lukuhaasteen 6. (kirjan on kirjoittanut mulle uusi kirjailija), 31. (kirjassa on jotain mulle tärkeää), 44 (kirjan nimessä on kaupungin nimi) ja 49. (kirja on julkaistu vuonna 2022).
Sara Osman: Kaikki mikä jäi sanomatta ; suomentanut Sirje Niitepõld
Bongasin tämän kirjan Ylen lukupiiristä. Mikä myrsky! Kirja imaisi pyörteisiinsä ja jätti pöllämystyneen olon, osin pohjattoman surullisuutensa vuoksi. Jäin miettimään ystävyyttä, elämän lähtökohtia, kaiken nielevää kateutta, äitejä ja surua. Tykkäsin tosi paljon siitä, millaiset äänet Osman oli antanut ystäväkolmikolle: toisen polven somalilaiselle Sofialle (syntymänimeltään Safia), Sofian lapsuuden ystävälle Amandalle ja varakkaasta perheestä tulevalle, Instagraminfluenaserin urasta haaveilevalle Carolinelle.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. (mulle uusi kirjailija), 7. (kertoo ystävyydestä), 9. (päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön), 11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä), 19. (kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa), 22. (sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä) ja 32. (kirjassa rikotaan yhteisön normeja).
Tove Ditlevsen: Lapsuus / Nuoruus / Aikuisuus ; suomentanut Katriina Huttunen
Pidin kovasti Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogiasta. Kiinnostavimmat olivat Lapsuus ja Aikuisuus, Nuoruus oli jotenkin kovin tyypillistä nuoruusvellontaa. Aikuisuudessa huomion vei taiteilijuuden/kirjailijuuden ja addiktion kuvaus sekä naisen vaihtoehdoista piirtyvä kuva.
Trilogian kirjat sopivat (vaihdellen) Helmet-lukuhaasteen kohtiin 5. (kirjassa sairastutaan vakavasti), 17. (kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua) 28. (kirjan päähenkilö on alaikäinen) ja 38. (kirjassa toteutetaan unelma tai haave)
Annie Ernaux: Vuodet ; suomentanut Lotta Toivanen
Tärkeä ja hyvä, yksi tämän vuoden tärkeimmistä ja parhaista lukukokemuksista. Vuodet on muistelmallinen, tarkka ja terävä leikkaus sotien jälkeiseen Eurooppaan. Ajattelin lukiessani vanhempiani (jotka tosin ovat kirjan häntä/tyttöä/naista hiukan nuorempia ja porvarillisempia), vanhenemista ja sukupolvia. Äitiyttäkin. Hiukan kesti ennen kuin pääsin imuun, eikä mun fragmentaarinen (dösämatkoihin rajoittuva) lukeminen tehnyt kirjalle oikeutta, mutta r_a_k_a_s_t_i_n !
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. (kirjan on kirjoittanut mulle uusi kirjailija), 31. (kirjassa on jotain mulle tärkeää), ja 37. (kansi tai nimi saa mut hyvälle mielelle)
Liza Marklund: Napapiiri ; suomentanut Antti Autio
Takavuosina (silloin kun luin lähinnä dekkareita) pidin kovasti Liza Marklundin Annika Bengtsoneista, mutta tästä Napapiirin lukukokemuksesta ei kamalasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Pidin pohjoisesta ja lopusta ja johdatuksesta seuraavaan tarinaan. Maneerinsa mukaisesti Marklund raportoi myös yhden päähenkilön vessakäynnin. Muistelen, että Bengtsonin Marklund pissatti keskimäärin kerran per kirja.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 2. (jää tai lumi on tärkeässä roolissa), 11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä) ja 18. (kirjan on kirjoittanut toimittaja)
Antti Tuuri: Mies kuin pantteri : Wahlroosin elämä
Tärkeä kirja, mutta en tiedä mitä tästä ajattelisin. Tuuri käy kirjassa läpi kehitysvammaisiin suhtautumisen historiaa Suomessa ja maailmalla, heidän ihmisoikeuksien tunnustamisen historiaa sekä kirjan päähenkilön, Tuurin langon downin syndroomaisen Wahlroosin elämäntarinan. Kirjassa on tosi paljon toistoa, monet Wahlroosin asiat kerrotaan useaan otteeseen, mistä tulee tunne, että Wahlroosin elämästä on kovin vähän kerrottavaa – mikä ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Pienen downtytön tätinä tiedän, ettei niin ole.
Kirja sopii Helmet-haastekohtiin: 7. (kirja kertoo ystävyydestä), 11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä), 31. (kirjassa on jotain mulle tärkeää), 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan) ja 49. (julkaistu vuonna 2022)
Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi ; suomentanut Tuulia Tipa
Tuomio: kesäkirja. Suvi Ahola kirjoitti vuosia sitten Hesarissa että ”kesäkirja jättää pahan maun suuhun”. Aholan mukaan kesäkirja on paksu ja paljon mainostettu ja sen tehtävä on viihdyttää ja koukuttaa. Aamen! Paperipalatsista ei nyt suorastaan pahaa makua jäänyt, mutta vähintäänkin väljähtynyt. Keskeisimmäksi dilemmaksi jäi se, että kumman valitsisit, Jonaksen vai Peterin. Blah.
Kirja sopii Helmet-haastekohtiin: 5. (kirjassa sairastutaan vakavasti), 6. (kirjan on kirjoittanut mulle uusi kirjailija), 7. (kirja kertoo ystävyydestä), 11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä), 31. (kirjassa on jotain mulle tärkeää), 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan) ja 49. (julkaistu vuonna 2022)
Elizabeth Strout: Voi William! ; suomentanut Kristiina Rikman
Elizabeth Strout ei petä. Pidin kovasti vanhenevasta eronneesta parista, siitä miten läpeensä tuttu ja ennustettava ja rakas ja ärsyttävä entinen kumppani, lasten toinen vanhempi, on. Lucyn ja Williamin välillä vallitseva huolenpito, ystävyys, vastuu ja rakkaus hymyilytti ja liikutti. Voi William!
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 7. (kirja kertoo ystävyydestä), 27, (kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva) ja 31. (kirjassa on jotain mulle tärkeää)
Meg Mason: Murhe ja autuus ; suomentanut Maria Lyytinen
Tämän vuoden parhaimmistoa! Rakastin kirjan vimmaa ja huumoria sekä raikasta ja ennakkoluulotonta otetta mielenterveyden järkkymiseen. Päähenkilö on Martha, nuorehko aikuinen nainen, jolle ihan kaikki on hankalaa, ihmissuhteet erityisesti. Parasta kirjassa olikin Marthan perhesuhteiden kuvaus ja Marthan suhteet lähimmäisiinsä, isään, siskoon, puolisoon ja (mahdottomaan) äitiin.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 46. (kansi on punainen)
Riikka Ala-Harja: Tämä ei ole tv-sarja : tämä on romaani
Huumori on vaikea laji (kuten Hesari toteaa), ja Ala-Harja onnistuu siinä mainiosti! Mua nauratti kovin leffakerholaisten edesottamukset ja heidän tv-sarjaprojektinsa. Myös se, että päähenkilöiden nimet, ammatit ja habitukset on lainattu todellisuudesta, lisäsi riemua: vaikka teos on fiktiota, sitä kuitenkin kuvittelee tietävänsä miten Knihtilä puuskahtelee ja Haapkylän taputtaa ja sanoo ’bravo!’
Oheistoimintana kirja (joka ei siis ole tv-sarja) sai muistelemaan intensiivisesti omaa tv-sarjahistoriaa.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1. (kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota), 3. (haluaisin olla mukana tapahtumissa), 7. (kertoo ystävyydestä) ja 49. (julkaistu vuonna 2022)
Pascal Engman: Polttava maa / Rottkunings / Lesket ; suomentanut Pekka Marjamäki
Polttava maa oli kelpo dekkari! Pikkusen liikaa ruumiita ja tappamista mun makuun, ja lapsiin kohdistuvista rikoksista on aina ahdistava lukea, mutta ei siis ollenkaan pahimmasta päästä. Päätyypit olivat rosoiset ja kiinnostavat. Kirja sisältää myös yhden toksisimmista mieshahmoista, johon olen lukuhistoriassani törmännyt.
Rottakuningas oli vaikeampi pala. Mitä tästä nyt sanoisi? Vanessa Frank ja Nicolas Paredes ovat kyllä kiinnostava dekkaripari, (tai ei varsinaisesti edes ole pari, vaan he vain tuntuvat ajautuvan samojen rikosten pariin). Juoni vetää, siitä lukukokemus ei jää kiinni, mutta kirjassa on aivan järkyttävä raiskauskohtaus (en ymmärrä yksityiskohtaisuuden tarvetta) ja kirjassa kuvattu incel-miesten maailmakin on todella pelottava ja vastenmielinen.
Annoin Rottakuninkaan jälkeen vielä Leskille mahdollisuuden, eikä se ollutkaan onneksi niin ahdistava kuin kaksi sarjan aikaisempaa kirjaa.
Kirjat sopivat vaihdellen Helmet-haasteen kohtiin 4. (tapahtumissa en haluaisi olla mukana), 6. (mulle uusi kirjailija), 8. (löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua), 18.(kirjan on kirjoittanut toimittaja), 29. (kirjoissa kuvataan hyvää ja pahaa), 30. (kirjassa muutetaan uuteen maahan) ja 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan)
Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen ; suomentanut Kaijamari Sivill
Tämän vuoden merkittävin tapaus. R a k a s t i n! Mahtava ja moniääninen, kekseliäs ja avara. Ihan parasta pitkään aikaan. Evaristo on kirjoittanut kirjaan 12 ruskean henkilön (11 naisen ja 1 ei-binäärisen) tarinat. Yksilöiden pääosin irrallisista tarinoista muodostuu kokonaisuus, ja kirjan henkilöt asettuvat keskenään kiinnostavaan vuorovaikutukseen ja keskusteluun. Lukemisessa on ihan parasta päästä toisiin saappaisiin, maailmoihin ja tarinoihin. En osaa tarpeeksi painokkaasti sanoa, miten tärkeä kirja tämä on!
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin 6. (kirjan on kirjoittanut mulle uusi kirjailija), 7. (kirja kertoo ystävyydestä(kin)), 9. (kirjan päähenkilöt kuuluvat etniseen vähemmistöön), 26. (kirja liittyy kansalaisaktivismiin), 30. (kirjassa muutetaan uuteen maahan), 31. (kirjassa on jotain mulle tärkeää), 32. (kirjassa rikotaan yhteisön normeja), 37. (kirjan kansi tai nimi saa minut hyvälle tuulelle), 42. (kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä) 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan) ja 49. (julkaistu vuonna 2022)
Gustaf Skördeman: Geiger ; suomentanut Katarina Luoma
Hesari kehui tätä ja jatko-osaa Faustia vakoilufiktion mainiosta päivittämisestä. Kuitenkin vasta puolessa välissä alkoi tapahtua. Päähenkilö on Sara Nowak , prostituutioryhmässä toimiva poliisi. Kaikki Saran elämään liittyvä on kirjoitettu epäuskottavasti ja tuntuu kiusalliselta, vakoilupuoli sujuu paremmin. Voi olla että Faust jää lukematta.
Sopii Helmet-haasteen kohtaan 10. (kirjan nimi on tylsä – ja niin on kirjakin)
Deborah Levy: Elämisen hinta / Omistuskirjoituksia ; suomentanut Pauliina Vanhatalo
Elämisen hinta on Deborah Levyn omaelämäkerrallisen trilogian (tai elävän elämäkerran, niin kuin hän itse teoksiaan nimittää) toinen osa. Kirjoitin ekasta osasta (Mitä en halua tietää) että pieni ja ohut sekä ilmava ja tiheä, ja luonnehdinta pätee tähänkin. Levy on kirjassa suunnilleen ikäiseni, viisissäkymmenissä. Hän kirjoittaa avioerostaan, asioista jotka ovat uudessa elämässä hyvin, siitä ettei hänellä ole paikkaa missä kirjoittaa (ja kirjoitettava on, jotta laskut tulevat maksetuiksi), naapureistaan, ystävistään ja äitinsä kuolemasta. Levy kirjoittaa elämänsä arkisista asioista universaalisti ja tunnistettavasti. Iloitsin että olin jo lukenut Levyn romaanin Uiden kotiin, sillä se mainitaan tässä teoksessa usein. Odotan jo kolmatta elävää elämäkertaa!
Omistuskirjoituksia: Rakastan Levyn tapaa kirjoittaa elämästään: toisaalta tosi yksityistä ja samaan aikaan yleispätevää kerrontaa naisen, äidin ja taiteilijan elämästä. Jos haluaisin omistaa kirjoja, tämän trilogian hankkisin hyllyyni.
Kirjat sopivat Helmet-lukuhaasteen kohtiin 23. (pieni kirja) ja 16. (luvuilla on nimet).
Susanna Alakoski: Pumpulienkeli ; suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Kirja jäi kertaalleen kesken, kun en päässyt yli päähenkilön ja sukunsa naisten rintojen jatkuvasta kommentoinnista (valtavat). Onneksi annoin kirjalle toisen mahdollisuuden, ja tisseihinkin kiinnitettiin jatkossa vähemmän huomiota. Lupaavan sukusaagan ensimmäinen osa neljästä.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 1. (yhdistetään faktaa ja fiktiota)
Sirpa Kähkönen: Vihreä sali
Uusin tulokas Kuopio-sarjaan. Eletään vuotta 1964 ja tarinan keskiössä on 3 kuopiolaisnuorta ja muutama päivä. Näiden ympärille Kähkönen saa kudottua paljon nuoriinkin kytkeytyvää historiaa ja heidän elämäänsä vaikuttavia kohtaloita ja tuttuja hahmoja aikaisemmista sarjan kirjoista. Mun ranking-listalla tämä ei kohonnut Kuopio-sarjan parhaimmistoon, mutta varsin luettava silti. Eniten ärsytti takakannen teksti, joka korosti Inarin katoamista ja parasta oli se, miten Kähkönen kuvasti Inarin suhdetta alkoholisoituneen ja väkivaltaisen äitiinsä.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin: 7. (kirja kertoo ystävyydestä), 37. (kirjan kansi tai nimi saa minut hyvälle tuulelle),
Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen ; suomentanut Outi Menna
Alkuun on todettava, että Jana Kippo on ainutlaatuinen! Sarjan ensimmäinen osa oli suorastaan hengästyttävä, ja ajatus kahdesta jatko-osasta oli uuvuttava. Ja kun toinen osa alkoi, oli tosi vaikea muistaa, että kuka oli pettänyt / pahoinpidellyt / kaltoinkohdellut ketä ja että kuka on ollut tahtoen tai tahtomattaan kenenkin kanssa ja mitkä ovatkaan henkilöiden sukulaissuhteet. Kyllähän se siitä lopulta lutviutui ja kirja jäi sellaiseen asetelmaan, että kolmasosakin on luettava.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 25. (kirjan nimessä on ilmansuunta)
Juha Itkonen: Kaikki oli heidän
En juuri ole itkosiani lukenut, mutta nyt tartuin tähän. Kirjassa oli tosi liikuttavasti kuvattu kahden sukupolven isän ja pojan suhdetta. Päähenkilö, teatteriohjaaja, Ilu kipuilee oman isäsuhteensa kanssa ja samalla pohtii myös omaa isyyttään, enimmäkseen suhteessa esikoispoikaansa. Tytär jää paljon vähemmälle huomiolle. Koskettava oli myös Ilun ja Sonjan rakoilevan parisuhteen kuvaus: etenkin sen hetken Itkonen piirtää kauniisti, missä toinen on yhä läpeensä tuttu ja rakas, mutta silti yhteys häviää eikä rakkaus enää kanna yhteistä elämää. Pikkusen mietin lukiessani sitä, että onko (mies)kirjailijan aivan mahdotonta kirjoittaa kirjaa, jossa ei kommentoitaisi metoo-liikettä? Tai pandemiaa? Joka tapauksessa Itkonen hoitaa molemmat kohtuullisen tyylikkäästi (kamalampaakin on luettu) tarkastelemalla niitä myös riittävän pitkän ajan päästä, 2030-luvun puolesta välistä.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä), 19. (vähintään kolme eri kertojaa), 22. (sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä), 36. (seurataan usean sukupolven elämää) ja 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan).
Jarkko Sipilä: Luupuisto
Eka Sipiläni. Tuli työ puolesta luettua. Ei ollut ihan mun juttu, mutta mikä tärkeintä, Kannelmäki mainittiin! Ihan ripeästi juoni eteni, mutta ihmeempää muistijälkeä ei jäänyt. Päällimmäiseksi jäi tunne, että kirjailija yhdessä henkilöidensä kanssa kritisoi kiukkuisesti poliisin ylintä johtoa.
Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 4. (tapahtumissa en haluaisi olla mukana), 6.(kirjan on kirjoittanut mulle uusi kirjailija), 18. (kirjan on kirjoittanut toimittaja) ja 34. (kirjailijan nimessä on luontosana (sipi)).
Maisku Myllymäki: Holly
Mikä ihana, lintuisa kirja! Tätä luin Lasse J. Laineen lintuoppaan kanssa, sillä välillä piti tarkistaa miltä näyttää suokukko ja milloin isosirrit muuttavat. Kirjassa tarkkailtiin ja havainnoitiin lintuja – sekä luonnossa että sisustuksessa ja kankaan kuoseissa – ja niitä käytettiin metaforina ja vertauksina: äiti kuin töyhtötiainen, mies kaunis kuin tilhi.
Kirja kertoo saarelle vetäytyneen entisen näyttelijän Holly Ö:n ja toimittaja Eva Greven yhteisestä viikosta Hollyn saarella. Saaressa on havaittu harvinainen vihermehiläissyöjä, jonka myös Eva haluaa nähdä kirjoittaakseen luontolehteen jutun linnusta ja Hollystä. Jutun kirjoittaminen on varsin pitkälle töyhtötiaisäidin asettama tavoite. Linnunbongaustarina kasvaa kertomukseksi itsenäistymisestä ja itsensä löytämisestä.
Kirjassa oli jotain samaa kuin (inhoamassani) Alexandra Andrewsin Kuka on Maud Didion? -kirjassa, mutta se mikä Andrewsin kirjassa oli kamalaa, raskasta ja epäuskottavaa, oli Hollyssä kiinnostavaa ja yllättävää. Ja pisteenä i:n päälle lopussa on kirjallisuusluettelo, joista on luettava ainakin Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut ja Iris Murdochin Meri, meri
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. (minulle uusi kirjailija), 15. (käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää), 22. (sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä), 31. (kirjassa on jotain sinulle tärkeää), 34. (kirjailijan nimessä on luontosana).
Merja Mäki: Ennen lintuja
Ennen lintuja kertoo Laatokan Haavuksen saaresta evakkoon lähtevän Allin tarinan. Alli on nuori nainen, äitinsä esikoinen ensimmäistä avioliitosta, ja Allilla on esikoisen tehtävät: hän auttaa äitiä taloudenpidossa ja hoitaa pikkusisaruksia, mutta oikeasti Alli haluaisi vain kalastaa kuten kasvatti-isänsä. Haavuksesta Seinäjoelle Alli matkaa hevoskyydillä raskaanaolevan kälynsä ja kahden lehmän kanssa. Matka on kylmä, pitkä ja raskas, ja perillä Seinäjoella on kuin olisi vieraassa maassa: tavat ja kielikin on outoa. Kirja kertoo Allin sopeutumisesta uuteen, itsenäistymisestä ja äidin uhmaamisesta, sitkeästä alemmuudentunteesta, halusta kalstaa ja Laatokasta. Kirjassa oli paljon sanoja joita en ymmärtänyt (mm. votjakka, sälkö, sintso, soimavene, piirakkapapelo, buabo, bunukka) ja ihmettelin myös mikis Laatokkaa kutsuttiin sinnikkäästi mereksi (kokonsa takia, tämä selvisi). Keskeisiin teemoihin liittyi turhaa toisteisuutta ja alleviivaamista, vähemmälläkin olisi tullut selväksi.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin 2. ( jää tai lumi on (tärkeässä) roolissa), 5. (sairastutaan vakavasti), 6. (kirjan on kirjoittanut mulle uusi kirjailija), 34. (kirjailijan nimessä on luontosana), 42. (kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä (asuntolassa)), 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan).
Åsa Larsson: Isien pahat teot ; suomentanut Kirsi Kokkonen
Haikeat jäähyväiset Rebecka Martinssonille, oi voi voi voi. Tämä oli komea päätös sarjalle. Erityisesti mua ilahdutti ikäihmisten rakkaus ja nyrkkeily. Tykkään Larssonin kirjoissa mm. siitä, että vaikka rikoksia ja raakuuksia tapahtuu, niillä ei mässätä eikä veri tarpeettomasti roisku. Ikävä tulee sekä Rebeckaa että pohjoista.
Helmet-haasteeseen löytyi kaksi uutta kohtaa: 2. ( jää tai lumi on tärkeässä roolissa) ja 20. (hahmoilla (hahmolla) on yliluonnollisia kykyjä).
Meri Valkama: Sinun, Margot
Rakastan sitä tunnetta, että olen osa suurta, samaa kirjaa lukevaa joukkoa. Parhaimmillaan tunne oli vuodenvaihteessa 2012, jolloin monet suomalaiset olivat saaneet joululahjaksi tuoreen Finlandia-voittajan, Ulla-Lena Lundbergin Jään. Antti Majander taisi kolumnoidakin siitä, miten sankat joukot vaeltavat joulun jälkeen Kökarin rannoilla (ei siis reaalimaailmassa, ainoastaan kirjallisessa). Mä en saanut Jäätä lahjaksi, mutta anoppi sai, ja lainasin sen heti. Vähän samaan fiilikseen pääsin Sinun, Margotin kanssa. Vaikkei kirjalle tullut Finlandia-palkintoa eikä ehdokkuuttakaan, koko somekuplani ja kaikki tuttuni puhuvat kirjasta. Kirja oli hyvä; menneisyyden salaisuudet, perhesuhteet, maailman romahtaminen monessakin mielessä ja kaiken nielevä rakkaus saavat aikaan joutuisasti etenevän ja kiinnostavan tarinan. Joku mua silti jäi siinä hiertämään. Luin kirjan jo jokin aika sitten, mutta vasta eilen kuuntelin Tulusto&Kylmälän lukupiirikeskustelun kirjasta ja sen myötä oma ajatuskin selkeni:
1. En pitänyt kirjan henkilöistä. En vätysmäisestä isästä Markuksesta, en tämän sivusuhdenaisesta Luisesta, jonka rakkaus Markuksen lapseen, Viljaan, oli omivaa ja sekopäistä, en perheen äidistä Rosasta, joka loppujen lopuksi tekee kaikkein pahimman teon.
2. Vaikka Luisen rakkaus Viljaan ei tunnu terveeltä, on se silti ymmärrettävää, sen sijaan en aivan niellyt sitä miten Viljan kuvataan sopeutuneen uuteen, ”toiseen” äitiin ja eroon varsinaisesta äidistään. Voi olla toiveajattelua, mutta kai paskojakin mutseja ikävöidään? Eikä Rosa miltään aivan supersurkealta äidiltä vaikuttanut.
3. Parasta kirjassa on perheen ja maailmanjärjestyksen romahtamisen rinnakkaisuus. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, kiinnostava ja liikuttava.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1. (yhdistetään faktaa ja fiktiota), 6. (minulle uusi kirjailija), 8. (löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua), 11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä), 14. (kertoo historiallisesta tapahtumasta), 18. (kirjan on kirjoittanut toimittaja), 30. (muutetaan uuteen maahan), 34. (kirjailijan nimessä on luontosana), 40. (kertoo maasta, jota ei enää ole), 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan) 45. (palkittu esikoisteos)
Anneli Kanto: Rottien pyhimys
Yhdyn sankkaan joukkoon: mikä valloittava lukukokemus! Hilpeintä kirjassa olivat 1500-luvun haukkumasanat, vai mitä sanotte näistä: häpeäsäkki, naurishaudikas, kusihattu, rannkipytty, ruunankullin imeksijä, valkian ruoka, paskaan istutettava runkkusti. (Naurishaudikkaan otan käyttöön.) Ja liikuttavinta se, miten Andreas Pictor muina miehinä nostaa Pelliinan murheen alhosta houkuttelemalla tämän huutamaan, saunomaan, syömään ja nukkumaan. Kirjasta välittyy lukijalle sellainen kirjoittmisen riemu, etten ehkä ole ole aiemmin sellaista kohdannut. Ja itsestään selvää on että kesäretki suuntautui Hattulan kirkkoon.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1. (yhdistetään faktaa ja fiktiota), 3. (haluaisin olla mukana tapahtumissa), 6. (mulle uusi kirjailija), 14. (kertoo historiallisesta tapahtumasta), 16. (luvuilla on nimet), 19. (vähintään kolme eri kertojaa), 31. (kirjassa on jotain minulle tärkeää), 32. (rikotaan yhteisön normeja), 34. (kirjailijan nimessä on luontosana), 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan)
Yaa Gyasi: Maa ja taivas ; suomentanut Arto Schroderus
Miten hieno, viiltävä ja koskettava. Työmatkalukemiseksi sikäli huono, että usein itketti, ja töihin päästessä maski oli räässä ja maskarat poskilla.
Gifty on ghanalaisen äidin Yhdysvalloissa syntynyt tytär, joka on menettänyt paljon: isänsä Ghanalle, isoveljensä heroiinille ja äitinsä surulle. Kirjassa tutustutaan perheeseen aikuisen, noin kolmikymppisen, Giftyn kertomana. Giftyn äiti muutti Amerikkaan pienen poikavauvansa kanssa. Isä tuli perässä myöhemmin ja sitten syntyi Gifty. Hän rakasti isäänsä, ihaili isoveljeään ja kävi äidin kanssa herätyskristillisessä kirkossa. Hiljalleen kerä kiertyy auki: isän matka takaisin Ghanaan, josta hän ei enää halunnutkaan palata, urheilullisen veljen jääminen teini-iässä sattuneen onnettomuuden jälkeen opioidikoukkuun ja äidin vaipuminen suruun pojan kuoltua yliannostukseen. Veljen kuollessa Gifty on vähän toisella kymmenellä. Yaa Gyasi kuvaa kirkkaasti, miten veljen menettäminen on vaikuttanut Giftyn loppuelämän valintoihin, tutkijan uraan neurotieteiden ja hiirikokeiden parissa, uskon menettämiseen, huumeriippuvaisen läheisten tuntemaan häpeään ja kahden jäljelle jääneen, äidin ja tyttären kyvyttömyyteen surra yhdessä. Parasta kirjassa on äidin ja tyttären suhteen kuvaus sekä tieteen ja uskon välinen debatti. Usko on mennyttä, siitä ei ole epäilystä, mutta silti se ei ole Giftylle merkityksetöntä.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin 9. (päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön), 11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä), 28. (päähenkilö on (osan aikaa) alaikäinen), 30. (muutetaan uuteen maahan) 31. (kirjassa on jotain minulle tärkeää), 33. ((osa)tapahtumista sijoittuu Afrikkaan), 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan)
Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet ; suomentanut Cristina Sandu
Tykkään Sally Rooneyn tavasta kirjoittaa. Kappale, jossa esitellään Eileen ja Simon, on niin hyvä, että tunne on fyysinen. Sama huikaisun tunne kuin keinuessa tai jyrkissä alamäissä. Alicen ja Eileenin ystävyydessä on jotain kadehdittavaa. Vaikka kirja oli hyvä ja koskettavakin, ei siitä jäänyt sellaista muistijälkeä kuin Keskusteluista ystävien kesken tai Normaaleista ihmisistä.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin 7 (kertoo ystävyydestä), 18 (kirjoittanut toimittaja), 22 (sisältää sähköposteja), 38 (toteutetaan unelma tai haave), 42 (asutaan (tai on asuttu) kimppakämpässä tai kommuunissa), 43 (sopii ainakin 3 haastekohtaan)
Deborah Levy: Uiden kotiin ; suomentanut Laura Vesanto
En tiedä mitä ajatella Uiden kotiin -kirjasta, paitsi että on lukemisen väärti. Hahmot olivat mielestäni riemukkaat, jopa hysteeriset: kusipäärunoilija sotakirjeenvaihtajatoimttajavaimoineen ja isäntyttötyttöineen, konkurssikypsä antiikki- ja asekauppiaspariskunta, vanha naapuristalkkerilääkäritäti sekä tietysti Kitty Finch: estoton, masentunut, terävähampainen ja liekehtivätukkainen nuori nainen, joka haluaa kusipäärunoilijan ja tämän huomion. Ilmassa on hilpeyttä ja kauhua, teksti on ilmavaa ja tiheää eikä lukemista voi lopettaa.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin 16. (luvuilla on nimet), 21. (liittyy lapsuuteen (sikäli että lapsena harrastin uimista)) 23. (pieni kirja), 46. (kannen pääväri on punainen (punaisehko)
Brit Bennett: Mikä meidät erottaa ; suomentanut Maria Lyytinen
Kun tartuin Brit Bennettin kirjaan Mikä meidät erottaa, odotukseni olivat tapissa. Oli suosituksia ja hypeä ja vertailua Toni Morrisoniin. Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän kirja herätti ihmetystä. Mun oli vaikea saada kiinni siitä, mikä kirjassa häiritsi, mutta kiitoksissa Bennet sen sanoo: kiitos hänelle, joka auttoi paketoimaan rönsyt romaaniksi. Siinäpä se, rönsyjä oli jäänyt karsinnasta huolimatta. Kirjassa on ihan liikaa kaikkea, kaikkea aika ihanaakin (kuten Juden ja Reesen rakkaus), mutta silti liikaa ja turhaa ja epäuskottavaa.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin 6. (mulle uusi kirjailija), 9. (päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön), 11. (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä), 32. (rikotaan yhteisön normeja), 38. (toteutetaan unelma tai haave), 43. (sopii ainakin kolmeen haastekohtaan), 50. (kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä)
Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dixon? ; suomentanut Jaakko Kankaanpää
Mikä kaamea kirja! Erittäin, erittäin vastenmieliset päähenkilöt sekä epäuskottava ja osin ennalta-arvattava juoni. Välillä oli pakko lopettaa lukeminen kun päähenkilö oli niin sietämättömän daiju. Silti luin. Ja aika vauhdikkaasti.
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin 4. (tapahtumissa en itse haluaisi olla mukana), 6. (kirjan on kirjoittanut minulle uusi kirjailija), 18. (kirjan on kirjoittanut toimittaja), 22. (sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä), 27. (suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuja, ) 38. (toteutetaan unelma tai haave) ja 43.(sopii ainakin kolmeen haastekohtaan)
Antti Tuomainen: Hirvikaava : romaani
Viime vuoden riemukkaimpia lukukokemuksia oli Antti Tuomaisen Jäniskerroin. Vakuutusmatemaatikko Henri Koskisen tapa suhtautua maailmaan ja ratkoa vastoinkäymisiä sai useaan otteeseen nauramaan ääneen. Hirvikaavassa sama meno jatkuu, mutta ei aivan yhtä pakottoman hersyvästi. Loppua kohti meininki kuitenkin letkeytyy. Kolmatta ja viimeistä osaa odotellessa!
Kirja sopii Helmet-haasteen kohtiin 4 (tapahtumissa en haluaisi olla mukana), 8 (löydetään (tavallaan) kadotettua tai kadotetuksi luultua) ja11 (tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä)
kasitoita.wordpress.com 