Mekkotehtailua

Tänä vuonna lomalla tuli ommeltua enemmän kuin aikoihin. Mulla on ollut kaapissa usempiakin kivoja kankaita, joista en oikein ole tiennyt mitä niistä tekisin. Kun lainasin Mekkotehdas aikuisille -kirjan ja näin sen kaavoilla ommeltuja mekkoja, alkoi kankaiden kohtalo selvitä.

Kesän aikana sain kolme mekkoa valmiiksi ja vielä jäi yksi kangas odottamaan sopivaa mallia.

20160811_180346

Mekkotehtaan Aino-mekosta tuli kaikkien aikojen kulttuuritanttamekko. Hengeltään se muistuttaa mun mielestä Marimekon Iloista takkia – ehkä siksikin että kangas on Marimekkoa, Maija Louekarin Kulkue vuodelta 2007. Mun Kulkueeni ei riittänyt koko mekon ympärykseen, niinpä hihat ja puolikas takakappaleesta ovat tavallista mustaa puuvillaa. Lisäksi jouduin pidentämään Ainoa reilusti, jotta marssijoiden töppösetkin tulivat mukaan. Ainon kaava oli kyllä tosi kiva, erityisesti tykkäsin kaula-aukosta.

pixlr

Ruut-mekosta siskoni sanoi että näyttää hiukan verholta. No, vanhasta puuvillaverhosta se onkin, Li Englundin suunnittelemasta kankaasta Lemmikki – ForgetMeNot. Jouduin ensimmäistä kertaa ikinä tekemään itse vinokaitaleen, sillä Itiksestä lopetti keväällä mainio ompelutarvikeliike Tikata ja Eurokankaan vinokaitaleiden värivalikoima oli sangen vaatimaton. Tikatasta olisi varmasti löytynyt oikea sävy! Onnekseni EK:sta löytyi sentään edes oikean väristä puuvillakangasta. Ohjeet vinokaitaleen leikkaamiseen otin täältä.

20160814_103110_20160814124144729

Vilma-mekon surautin mutsin vanhalla saumurilla, joka tikkaa hyvin, mutta joka säksättää niin että tekisi mieli laittaa peltorit päähän. Käytin mekkoon ikivanhaa (niin ikään mutsilta aikojen alussa saatua) trikoota, joka on kulkenut kaapeissani viimeiset 25 ellei 30 vuotta. Käyttämäni trikoo on ehkä aavistuksen liian lirua ja venyvää, mutta mallin yläosasta pidän kovasti. Ensimmäistä kertaa käytin ryptykseen framilonia, ja se täytyikin tehdä pariin otteeseen, sillä ekalla kerralla venytin nauhaa aivan liikaa. Vähän mulle on vielä epäselvää mitä eroa on sillä, käyttääkö rypyttämiseen kumpparia, framilonia vai rypyryslankoja, mutta ehkä se joku kaunis päivä mulle valkenee.

20160814_101739

 

Sanna

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Käsityöt

2 responses to “Mekkotehtailua

  1. Outi S

    Hei, hienoja mekkoja oletkin ”tehtaillut”! Jäikö Sinulle sattumalta vielä Li Englundin Lemmikki-kangasta? Olisin kovin kiinnostunut pöytäliinasta tuosta kankaasta.

  2. Sanna

    Kiitos Outi! Kangasta jäi kyllä hiukan, mutta en taida raaskia luopua siitä. Harvinainen aarre mullekin 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s