Kässäilyä ja karjiksia

Viime viikonloppuna vietettiin suvun tuoreimman jäsenen ristiäisiä. Suloinen typy sai kauniin nimen! Lahjaksi kirjailin sankarille runotaulun ja ompelin tilkkupeiton. Facen Ompeluelämää -ryhmästä opin, että tilkkupeitton tikkaukset kannattaa harsia ennen varsinaisia tikkauksia – ja toden totta, peittoon ei tullut sellaisia ryppyjä kuin aikasempiin peittoihini. Missään omistamissani tilkkutyökirjoissa ei puhuta harsimisesta, ainoastaan peiton hakaneulaamisesta. (Työvaihe, jota inhoan! Johtuu tosin siitä että mulla on puuhaan ihan liian pienet neulat. Olisi kannattanut ostaa isommat, mutta sniiduilin.)

20160227_084908

Kirjoin Johanna Venhon runon (Sillä on silmät supussa, se on viikon vanha pakkaus. Ihmisen lapsi nupussa, sille kuuluu kaikki rakkaus) äitini tekmälle vanhalle tyynyliinalle. Kuopus piirsi mulle bambin ja köynnös on muistaakseni Karin Holmbergin kirjontakirjasta Små och stora broderier.

20160227_105658

Kylläpä kirjominen onkin kivaa! Pitäisi keksiä jotakin järkevää kirjottavaa – kuka enää tarvitsee tarjotintelinettä tai käsipyyhkeiden suojaliinaa. Kirjottu pöytäliinakin tuntuu hiukan liioitellulta. Kirjoessa ei tosin voi katsoa telkkaria, vaan katseen on kohdistuttava herkeämättä seuraavaan pistoon.

Äiti katseli aikaansaannostani hetken ja totesi tehneensä tyynyliinan oppikoulun neljännellä luokalla eli 13-14-vuotiaana. Siis virkannut lakanapitsin (noin puoli metriä), kirjonut nimikirjaimensa sen lisäksi, että ompeli tietysti itse liinan. Mä myös muistan yläasteella tehneeni tyytyliinan – ilman pitsiä, aikapaljon yksinkertaisemmin saumoin ja harakanvarvaskirjailuin. Mun pojat taisi ommella yöpökät. Opetussuunnitelmat ovat viidessäkymmenessä vuodessa kyllä jonkin verran helpottuneet.

20160227_101624

Sisko toivoi, että tekisimme juhliin karjalanpiirakoita – tai kai niitä on kutsuttava riisipiirakoiksi, koska ruisjauhoja ei kerran käytetä – ja toki me teimme! Ja siitä tulikin tähän asti paras satsimme.

Rypyttävät kädet.

Rypyttävät kädet.

Resepti on Gluteenitonta leivontaa -blogista. Tein kaksinkertaisen annoksen, mutta tattarijauhoja upposi taikinaan kuitenkin paljon ohjetta enemmän. Määrän suhteen onkin mentävä näppituntumalla – jauhona on laitettava niin paljon kunnes tuntuma on hyvä. Pulikka on kaulitsemisessa ehdoton ja ympyrämuoto soikiota huomattavasti toimivampi. Laatuaikaa parhaimmillaan!

20160213_162938

 

Sanna

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Käsityöt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s