Vihdoin. Villis on ollut puikoilla noin vuoden, ja tuskallista on ollut. Muita ihania -blogin Tiinan innoittamana aloitin kirjoneulevillatakin. Takki on kolmosen puikoilla neulottu, Maija-langasta, ja väreiksi valikoitui suunnitelmista poiketen hempeät pastellivärit. Toisin kuin yleensä, mulla ei ollut mallia tähän takkiin, vaan suunnittelin ja laskin mallin ihan ite!
Aikuisena en ole matikkaa (muutamaa duunijuttua lukuunottamatta) tarvinnut juuri muuhun kuin neulemallien laskemiseen.
Takista tuli naftimpi kuin ajattelin (istuva, kommentoi eräs), mutta napit sentään menee kiinni. Hihan pyöriöitä kavennellessa tuli mutsille soitettua pariin otteeseen, ja niistä tulikin hyvät. En muista juurikaan isoja kirjoneuletöitä tehneeni, sikäli ihan kunnianhimoinen suunnitelma. Kokemattomuus kirjoneuleissa näkyy etenkin kappaleiden reunimmaisissa kuvioissa – miten ne olikin aivan mahdoton saada neulottua niin, ettei lanka olisi vingertänyt johonkin suuntaan. Sivusaumojen kohdalla kuvioita täytyikin hieman entrata silmukoimalla.
Pientä parannusta silmukoinnein.
Muuten viikonloppu on mennyt appea juhliessa (80v) ja faijaa muistaessa. Tänään on myös se päivä vuodesta, jolloin viritetään kausivalot ja sytytetään syksyn ekat kynttilät. Kohta lenkille.
Heijastuksessa lienee isänpäivän kohokohta: il derby della capitale.
kasitoita.wordpress.com 