Pitkäaikassairas, kroonikko

Sain pari kuukautta sitten keliakia-diagnoosin. Tammikuussa soitin työterveyteen ja kävin verikokeissa, helmikuussa sain verikokeiden tulokset, huhtikuussa oli gastroskopia ja toukokuussa tuli diagnoosi. Tulos oli odotettu, sillä suvussa on keliakiaa ja vasta-aineet oli jo verikokeessa selvästi koholla, mutta silti parantumattomasti sairaan status on ollut aika pysäyttävä.

Tästä epikriisistä en ymmärtänyt juuri muuta kuin kaksi viimeistä riviä.

Tästä epikriisistä en ymmärtänyt juuri muuta kuin muutamat viimeiset  rivit.

Ymmärrän toki ettei tämä tauti ole kuolemaksi ja että meitä on monta ja että todella paljon pahempiakin parantumattomia sairauksia on olemassa, mutta siitä huolimatta itsesäälin syöverit ovat olleet aika syvät. Ihan kaikkein eniten harmittaa se, etten enää i k i n ä voi syödä mutsin leipomaa pullaa enkä Oululaisen jälkiuunipaloja. Onneksi puhdas kaura on sallittujen listalla, sillä jos vielä kaurapuurokin olisi pudonnut arkiruuasta pois, olisin vaipunut epätoivoon.

Jo tähystyksen tehnyt lääkäri sanoi, että vahvasti keliakialta näyttää ja kehotti aloittamaan gluteenittoman ruokavalion välittömästi jo ennen koepalatuloksia. Ihan heti en siihen kyennyt, ajattelin että olen suht gluteenittomalla siihen saakkka kunnes diagnoosi tulee ja sitten vasta aloitan. Keliaakikon ruokavaliossa tärkeää on ehdottomuus ja tarkkuus. Samalla veitsellä ei saa leikata normileipää ja gluteenitonta leipää eikä samaa levitettäkään voi käyttää. Jos haluaa paahtaa gluteenittoman leivän, se on paahdettava paahtopussissa.

Viimeiseksi jäänyt kunnon hampurilainen. Nautittu heti tähystyksen jälkeen kun ajattelin että vielä voin. Oli myös kamala nälkä.

Whopper. Viimeiseksi jäänyt kunnon hampurilainen. Nautittu heti tähystyksen jälkeen kun ajattelin että vielä voin. Oli myös kamala nälkä.

Onneksi gluteenittomia tuotteita on nykyään paljon saatavilla: Itiksen sittarissakin gluteenittomien hylly on monta metriä leveä. Hyvien gluteenittomien tuotteiden löytäminen onkin sitten hankalampi homma. Tässä muutamia havaintoja:

Leivät ja sämpylät
Gluteenittomista leivistä kauraleipä on hyvää. Suosikkini tällä hetkellä on Pirjon pakarin kauramaistikas ja Hannun kaurasämpylät sekä Vuohelan kaura-porkkanasämpylät. Monet kehuvat erilaisten tattarileipien maistuvan aivan ruisleivältä, mutta musta ei ollenkaan, ainakaan vielä. Ehkä sitten kun jälkiuuniruisleivän maku unohtuu, voi jälkiuunitattari maistuakin.

Muutamia leipäsiä olen tehnyt itsekin: kauraporkkanasämpylät ovat hyviä, samoin mantelileipäset. Helsingin Sanomien reseptin mukaan  tehdyissä gluteenittomissa aamupalasämpylöissä oli toden totta rapea kuori, mutta illalla ne olivat jo kivikovat. Yhden peltileivän olen tehyt siemenistä ja tummista gluteenittomista jauhoista, ja se oli ihan syötävää. Viljaton kattaus -kirjasta tein vuokaleivä (ranskanleiväksikin mainitun). Mun leipä näytti tosi erilaiselta kuin kirjan kuvassa, eikä se oikein miltään maistunutkaan. Vielä mulla on oppimista ksantaanin ja psylliumin käytöstä sekä siitä mitä jauhoja kannattaa mihinkin käyttää, mutta tällä kokemuksella sanoisin, että kaura on hyvää, muuta on syytä välttää.

Hesarin kaurasämpylät

Hesarin kaurasämpylät

20150523_210159

Kauraporkkanasämpylät

Pitsa
Vespassa söin gluteenittoman pitsan. Pitsapohja näytti ja maistui lähes oikealta, mutta sitä oli aivan mahdoton leikata. Lautasella pohja vaikutti siis paljon sitkeämmältä kuin suussa, toki se jonkin verran kittaantui kitalakeen. Kävin juuuri Berliinissä ja Prentzlauer bergissä oli avattu uusi ravintola (nimeltään muistaakseni Simela, osoite Koppenplatz), joka mainosti gluteenittomia pitsoja ja pastoja. Pastaa heillä ei vielä ollut tarjolla, mutta pitsa oli todella hyvä! Pohja oli tehty tattarista, ja se siis oli normipitsaa paljon tummemepi, mutta maku oli kohdallaan.

Vespan gluteeniton pitsa.

Vespan gluteeniton pitsa.

Pasta
On olemassa riisi- ja maissipastaa, ja ne ovat suht mauttomia. Asiaa auttaa, jos ne keittää reilusti suolatussa vedessä. Niistä tehty makaronilaatikko on silti aivan syötävää, samoin spagetti menee kastikkeen kanssa ihan täydestä. Keitetty riisi- tai maissipasta säilyy seuraavaan päivään vielä paljon huonommin kuin normipasta, eli sitä on syytä keittää vaan sen verran kuin kerralla syö.

Puuro
Kuten jo sanoin, kaurapuuroa saa syödä ja se on yhtä hyvää gluteenittomasta kuin tavallisestakin kaurasta. Paras mikropuuro tulee Urtekramin kaurahiutaleista. Puuppolan aitokaura vaatii pidemmän keittoajan, eikä siiitä tule mikrossa hyvää. Suunnitelmissani on kokeilla hirssistä ja tattarista tehtyjä tuorepuuroja, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

Makeat leivonnaiset
Yhden raparperipiirakan tein, ja siihen käytin Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta. Taikina oli tosi hankala levittää vuokaan (ehkä öljytyt kädet olisivat hepottaneet operaatiota), mutta piirakka oli yhtä kaikki hyvää. Samoin raparpericrumble puhtaasta kaurasta Sunnuntain jauhoseoksesta oli herkullista. Se vähä, mitä olen valmiita keksejä syönyt, on maistunut aika puulta. Poikkeuksena kaikki kookoksesta tehdyt, ne ovat h-y-v-i-ä (jos sattuu kookoksesta tykkäämään).

Jonkin verran olen tehnyt raakakakkuja jo aiemmin ja ne ovat elämän pelastus. Aina ihania ja aina gluteenittomia! Roihuvuoren kahvila Riossa on myös erinomaiset raakakakut. Ainut ongelma näissä on mun nuhapumppublenderini. Olenkin ajatellut satsata lomarahat Vitamixiin. Jos kerran on sairastettava niin täytyy olla sellaiset välineet, että herkuttelu on mahdollista ja helppoa.

Karkit
Yllättävän monissa karkeissa on vehnää. Ja melkein kaikki maitosuklaat ja suklaapatukat saattavat sisältää vehnää. Ilmeisesti näitä tällaisia ”saattaa sisältää” makeisia voisi syödä 2-3 palaa päivässä, mutta toistaiseksi olen ollut tiukalla linjalla näidenkin suhteen. Onneksi Porvoon laku valmistaa gluteenitonta lakua ja hopea- ja tsinuskitoffeet ovat myös vehnättömiä samoin kuin Namellin lakunapit. Näillä jo pärjää.

Ravintolat
On ollut älyttömän vaikeaa heittäytyä hankalaksi asiakkaaksi ja kysellä ruokien ainesosien perään. Erityisen hankalaa tämä on etnisissä ravintoloissa. Lisäksi olen huomannut, että olen tosi epäileväinen ravintoloiden gluteenittomuusmerkintöihin. Jos ruuan sanotaan olevan gluteenitonta, niin voiko siiihen luottaa? Osataanko ravintoloissa ajatella missä kaikessa gluteenia voi olla?

Tässä tämä kesä on siis mennyt, uutta ruokavaliota harjoitellessa. Olen vielä kohtuullisen pihalla keliaakikon ruokavalion suhteesta gluteeniherkkien ruokavalioon sekä luontaisesti gluteenittomaan ruokavalioon. Ilmeisesti tämä on paljon keskustelua ja tunteitakin herättävä jako – ainakin Facebookissa on kaksi eri keliakia-ryhmää, joista toiseen otetaan ainoastaan keliaakikkoja ja toiseen pääsevät kaikenlaiset gluteeniongelmaiset. Toistaiseksi ajattelin tarpoa tässä gluteeniviidakossa Keliakialiiton viitoittamalla tiellä (mikä oliskin helppoa, jos Keliakialiiton sivut olisivat edes hiukan käyttäjäystävällisemmät kuin mitä ovat).

Summa summarum: selvinnen hengissä. Itsesääli on helpottamaan päin, matkustaminen tulee olemaan haastavaa ja saatan olla raivostuttava matkakumppani, mutta tod. näk. syötävää löytyy. Pettymyksiltä ei voi välttyä, mutta toisaalta iloisista ylläreistä tulee kyllä aidosti iloittua.

Sanna

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Gluteeniton elämä, Muu elämä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s