Mummot

Varasin kirjastosta kirjan Mummoillen – henkisen mummon käsikirjan, ja aloin miettiä omia mummojani.

Mummoillen

Molemmat mummoni olivat suorasanaisia ja teräväkielisiä, opettivat (eri) iltarukoukset, eivät juoneet alkoholia eivätkä meikanneet ja kummatkin tekivät käsitöitä. Aune-mummo (isänäiti) virkkasi ja Eeva-mummo (äidinäiti) neuloi lapasia ja sukkia ja kutoi mattoja.

Minä Aune-mummon sylissä

Minä Aune-mummon sylissä.

Aune-mummo kuoli kun olin kymmenvuotias. Mummo oli jäänyt lapsena, alle kymmenen vanhana, junan alle, niin että hänen vasen kätensä oli irronnut. Käsi ommeltiin takaisin paikoilleen, mutta se ei juurikaan enää liikkunut. Mummo oli ollut maidonhakureissulla, kulkenut raiteita pitkin eikä ollut kuullut takaa tulevaa junaa ajoissa. Näin muistelen minulle kerrotun.

Aune-mummo ja Tikke-vaari. Hääkuva.

Aune-mummo ja Tikke-vaari. Hääkuva.

Yksikätisen virkkaaminen on tietysti hankalampi homma, mutta vaari kiinnitti ruuvipenkin pöytään ja siihen koukun. Oikealla, toimivalla, kädellään mummo liikutti työtä ja lankaa – ja virkkasi uskomattomat määrät pitsiliinoja ja -nauhoja.

Pitsinvirkkuusta mulla ei ole muistikuvia, mutta ruuvipenkin koukkuineen muistan. Muita muistikuvia mulla on mummosta vain vähän. Mummo ja vaari asuivat Pilkanmaalla paperitehtaan rakentamassa asunnossa. Pihalla oli kirsikka- ja omenapuita, tunkio ja huussi. Vaari oli paperitehtaalla veturikuskina. Yhden saunareissun muistan – tai saattoi niitä olla useampiakin. Joka tapauksessa kävelimme hiekkatietä yleiseen saunaan, siellä oli läkkipeltiset pesusoikot, valtava löylyhuone ja saunajuomaksi meillä oli Hartwallin omenalimua. Iltasaduksi mummo luki meille lapsille Topeliuksen satuja, joista suosikkini olivat Adalmiinan helmi sekä Koivu ja tähti (joskin itkin joka kerta, kun tämä satu luettiin).

Eeva-mummon sylissä.

Eeva-mummon sylissä.

Eeva-mummo oli maatalon emäntä. Kangaspuut olivat aitassa ja teini-iässä sain mummolta toiveeni mukaisen, huoneeni tapettiin sointuvan räsymaton. Mummon kuolemasta on kahdeksan vuotta. Viimeisinä vuosinaan muistan mummon valitelleen, ettei sukankutomisestakaan oikein tahdo enää tulla mitään. Tämän mummolan varhaisiin muistoihini liittyvät aikaiset aamut, jolloin lähdin siskojeni kanssa mummon ja vaarin mukana karjettaan aamulypsylle (mitä ei varmaankaan tapahtunut kovin usein), pannukahvi, nimien keksiminen vastasyntyneille vasikoille (parhaiten muistan Nupun), pullamössö, heinätyöt ja mehumaijalla keitetty viinimarjamehu.

Mummoillen-kirjan kuvat ovat tunnelmalliset ja kauniit. Mummoilua, mummoutta ja mummoja tarkastellaan monelta kantilta (on essuja, köyhiä ritareita, mummomekkoja ja säilöntää), muttei juuri mitään uutta kotoilun trendejä seuranneelle. Kirjan vahvuus lienee siinä, että siitä löytyy tuttuja (vaikka ehkä jo unohtuneita) juttuja meille, jotka olemme viettäneet aikaa mummoloissamme 70-luvulla ja 80-luvun alkupuolella.

Sanna

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s