Kevätjuhlat ja kevätmekko

Viikko sitten juhlittiin duuniporukalla kevättä. Oli kelpo puhe, hauska ja yllättävä ohjelmanumero, valkoiset pöytäliinat, kankaiset lautasliinat ja herkullinen safka. Ja toverit, totta kai

Ja koska juhlat, tietysti mekko. Selasin jo hyvissä ajoin kässälehtiä, ja mietin millaisen mekon haluaisin. Mekkokankaaksi oli kaksi vaihtoehtoa: sini-vihreä sifonki tai riikinkukkosulkakuvioinen turkoosi-oranssi viskoosi. Molemmat ostettu toissatalven matkalta Kuala Lumpurin Kamdarista.

Mun mekkokangas mallinuken päällä.

Mun mekkokangas mallinuken päällä.

Modasta (2/2010) löytyi sifongille täydellinen ohje. Sifongin lisäksi mekkoon täytyi ostaa vuorikangasta, kolme nappia, muliinilankaa lankasilmuihin, tukikangasta sekä piilovetoketju.

Lankasilmut tehtiin muliinilangasta napinläpipistoilla.

Lankasilmut tehtiin muliinilangasta napinläpipistoilla.

Onneksi aloitin ajoissa, sillä viime tinkaan meni; viimeiset ompeleet ompelin tunti ennen lähtöä. Mitään näin hankalaa en ole vähään aikaan tehnytkään. Jo alku oli haasteellinen, sillä kangas oli kaavalle noin 10 cm liian kapea. Päätin kaventaa ja/tai lyhentää mekkoa, enkä sen enempää surrut kapeutta. Se mikä tuli yllätyksenä (perehdyin ohjeisiin vasta sitä mukaa kun etenin), oli mekon monivaiheisuus: mekko koostui kotelomekonmallisesta alusmekosta, jossa oli muotolaskokset ja sisäänotot ja piilovetoketju. Alusmekon alle ommeltiin vielä samasta kankaasta puolikas, rinnan alle ulottuva vuori ja päällimmäiseksi tuli hulmuava ja leveä sifonki. Oli tukikankaan liimaamista pystykaulukseen, piilovetoketjun ompelemista (tämän jo osaan – ao. paininjalka on helpottanut asiaa), poimulankoja, rypytystä ja aputikkauksia.

Rypytetty on, aputikkaus tulossa.

Rypytetty on, aputikkaus tulossa.

Kaikki sujui vaihe kerrallaan siihen saakka kunnes tuli aika kiinnittää vuori. Vuori ommeltiin ensin niskassa olevaan halkioon, ja sen jälkeen ohje kehotti ompelemaan kädentiet pussiin oikeat puolet vastakkain päällisen ja vuorin välistä. Ompelin kädentiet ainakin kolmeen kertaan ja joka kerta olin siinä pattitilanteessa, etten saanut mekkoa käännettyä oikein päin. Lopulta soitin äidille, joka heti ymmärsi (sen, mitä mä en ollut ymmärtänyt), että sauman luo oli mentävä helman kautta, päällisen ja alusmekon välistä. Neljän purkukerran jälkeen sain lopulta kädentiet kohdilleen.

Tästä ompelemalla ei onnistunut - neljännellään kerralla. Jos jotakin kaipaisin, niin avaruudellista hahmotuskykyä.

Tästä ompelemalla ei onnistunut. Jos jotakin kaipaisin, niin avaruudellista hahmotuskykyä.

Mekossa olen tyytyväisin kankaaseen. Kauluksesta tuli pystysuunnassa hiukan liian leveä ja leveyssuunnassa liian kapea – kuristaa. Ei onneksi hirmu tukalasti. Mekossa ei myöskään voi kyykistyä eikä istua huolimattomasti, muuten kuristus lisääntyy. Johtunee siitä, että alusmekko kiristää beban tienoilta. Hyvä puoli on se, ettei kiristys näy päällepäin, täytyy vaan istua varovasti ja muistaa nykäistä aina istuessa mekkoa hiukan ylöspäin. Lisäksi sisko totesi koltusta jotakin sen suuntaista, että onneks alat olla jo sen ikäinen, ettei ehkä niin helposti luulla sun olevan raskaana. Mitä onkaan todettu sisarusten maanpäällepalauttavasta vaikutuksesta?

Näihin Uhana Designin pisarakorviksiin olen ehkä kaikkein tyytyväisin!

Näihin Uhana Designin pisarakorviksiin olen ehkä kaikkein tyytyväisin!

Sovituskuva. Mekko on vielä käsittelemättä maan mainiolla anti-static-aineella.

Sovituskuva. Mekko on tässä vielä käsittelemättä maan mainiolla anti-static-aineella.

Sanna

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s