Juhlamekot

Esikoinen kävi tänä kesänä rippileirin. Kun ymmärsin, että hänelle on järjestettävä rippijuhlat, ensimmäinen ajatukseni oli, että mun on tehtävä itselleni juhlamekko. Vasta viikko ennen juhlia tulin ajatelleeksi rippilapsen pukeutumista.

Mekon kanssa tuli – tietenkin – kiire. Kiroillessani rypytysten, laskosten ja harsimisten kanssa mietin, miksi ihmeessä en ostanut mekkoa kaupasta. Kysymykseen on kaksi vastausta:

1) I n h o a n vaatteiden (paitsi urheiluvermeiden) ostamista enkä koskaan oikein tiedä, mitä haluan saati mistä sen, mistä en mitään vielä tiedä, löytäisin.

2) Olen aina tehnyt tärkeät vaatteeni itse.

Ensimmäinen juhlavaatteeni oli oma rippipukuni. Silloin elettiin 80-luvun loppua ja puku oli sen mukainen: kiiltävästä valkoisesta kankaasta ommeltu jakkupuku. Pusakkamainen jakku ja lyhyt kapea hame. Muistan olleeni kokonaisuuteen tyytyväinen.

rippipuku

1988

Seuraavana vuorossa oli ylioppilasmekko. Muistaakseni malli löytyi aika myöhään – hoppu tuli. Ja miehustan rypytykset oli vaikeat ommella nätisti. Mutta pidin kankaasta ja lopputuloksesta.

yomekko

1992

Hääpuku on poikkeus – äitini kutoi kankaan ja ompeli puvun omiin häihinsä vuonna 1970. Söin nesteenpoistolääkettä viikkotolkulla sopiakseni mekkoon. Puku on villakangasta, ja se oli silloin ja on edelleen ihana! Kruunu on äidin virkkaama, hunnun ompelin itse ja ystävä virkkasi huntuun reunapitsin.

hääpuku

1996

Hiukan arkisempi Minni Hiiri -hippamekko työpaikan juhliin. Helma on täyskello, joka on yhdistetty halterneck-toppiin. Vuorin ompelin harkitsemattomasti vuorisatiinista sillä seurauksella, että nyt vuori on melkein kaikista saumoista rispaantunut. Mekko pitäisi vuorittaa uudestaan, mutta eihän sellaista jaksa tehdä!

tanssihame

2010

Kaikkien aikojen taidonnäytteeni: kultamekko Linnan juhliin! Parit mokat tuli tehtyä, olat on liian lyhyet ja piilovetoketjun sauma vetää, mutta silti! Vieläkin hykerryttää.

kultamekko

2010

Tältä kesältä on kaksi mekkoa. Ensimmäinen on tehty ystävän syntymäpäiväjuhlia ja sukujuhlia silmällä pitäen. mekon kangas on vanha valoverho. Kangas oli tavattoman hankala ommella ja vielä vaikeampi purkaa. Helmaa oli mahdoton saadaa suoraan ja lopulta se jäi kääntämättä kokonaan. Lisäksi pesun jälkeen mekko oli niin sähköinen, että ihan kuin olisin vakuumiin pakattu. Onneksi Softcaren Antistatic sähköisyydenpoistaja pelasti!

verhomekko

verhomekko2

Ja toinen tietty mekko esikoisen juhlaan. Keväällä seurasin Yle Teemalta Pilvikadun talo -nimistä sarjaa. Sarjan tapahtumat sijoittuivat 40-luvun Australiaan ja sarjan juopolla äidillä oli aina kukkamekko. Sellaisen kukkamekon minäkin halusin! Kangas löytyi kässä-ässien Tallinnan reissulta ja kaava Suuren käsityölehden numerosta 5/2013. Vihdoin opin miten ommella piilovetoketju kauniisti!

kukkamekko

kukkamekko2

sanna

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Käsityöt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s