Loppuvuonna 2012 luetut kirjat

Tahti hiipui alkuvuoden vauhdista, mutta tässä nämä:

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia
Toinen Jackson Brodie -tarina. Tämä oli farssimaisempi kuin Ihan tavallinen päivä, mutta nautittavalla ja hauskalla tavalla. Jos näitä tulee kuusi (niin kuin muistelen jostakin lukeneeni), niin voi olla että jossakin vaiheessa farssius alkaa kyllästyttää. Mutta ei vielä.

Riikka Pulkkinen: Vieras
Toinen tämän rupeaman pappiaiheisista kirjoista. Pidin kovasti siitä miten Pulkkinen kirjoittaa uskosta, pappeudesta, syömishäiriöstä ja pakenemisesta. Jotkut asiat tuntuvat tutuilta. Vielä on Raja lukematta.

Janet Evanovich: Kahdeksan kaunista

Taavi Soininvaara: Valkoinen kääpiö

Michael Connelly: Viides todistaja
Näistä kolmesta ei sen enempää. Mikään ei ole edeltävistä osista ja aikaisemmista lukukokemuksista muuksi muuttunut.

Amor Towles: Seuraelämän säännöt
Ihana ihana lukuromaani. Menneen maailman lumoa. Ihanat vaatteet ja ihana musiikki!

Esa Salminen: Mohammed, suomalainen
Tärkeä ja vaikeasti käsistä laskettava kirja. Miten käy Mohammedin aka Abdulkarin? Entä Loolin ja Zabran? Tarinat pyörivät mielessä vielä pitkään lukemisen jälkeen. Miksi Suomi on paska maa, ja miksi kaikki toimii paskasti silloinkin, kun aikomus sattuisi olemaan hyvä?

Ulla-Lena Lundberg: Jää
Pappiaiheisista kirjoista toinen. Olen yksi Ilkka Malmbergin mukaan (Kuukausiliite 1/2013) niistä sadastatuhannesta suomalaisesta, joka joulunaikaan vaeltelee mielessään tuulenpieksemän saaren kallioilla (anoppi sai nimittäin kirjan joululahjaksi, mutta ei itse ehtinyt sitä heti aloittamaan). Haluan Kökariin myös tosielämässä ja haluan kokea jäiden lähdön! Kirja herättää myös vastustamattoman tarpeen virrenveisuuseen (Sun haltuus rakas isäni! Me kiitämme sinua!). Luin kirjan loppuun Myllypuron terveysaseman odotustilassa ja itkin niin, ettei lääkäri millään uskonut ettei mulla ole nuha vaan ainoastaan yskä.

Lukupiirikirjat

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla, Tapetinvärinen
Toisen taivaan alla on tarina muukalaisuudesta, vieraudesta ja häpeästä, mutta myös rakkaudesta, sukupolvista ja sovinnosta itsen ja maailman kanssa.

Tapetinvärinen puolestaan poikkeaa muusta Hämeen-Anttilan tuotannosta. Se on surullinen ja ahdistavakin kertomus vaiennetusta lapsesta, joka ei pidä itsestään, ei osaa pitää puoliaan saati vaatia itselleen. Onneksi kirjan loppuu rauhaan ja sovintoon, vaikkakin elämän perspektiivistä katsottuna kamalan myöhään.

Timo Saarto: Vaitelias poika
Mainio seikkailu 50-luvun Pasilasta. Kuin olisi kotimaista elokuvaa katsellut.

Tämän vuoden lukemiset on vielä aloittamatta, vaikkakin kirjat on valittu ja pakattu matkalaukkuun  Tanskanmaata odottamaan.

002_web

sanna

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s